JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Var­jo­ja ja va­loa au­rin­gon al­la

3.6.2021 7.00

Juttua muokattu:

31.5. 15:34
2021053115345820210603070000

Häi­käi­se­vän kirk­kai­ta, val­koi­sia kuk­kia, heh­ku­van pu­nai­sia ja kirk­kaan si­ni­siä kuk­kia, val­koi­sia nau­ho­ja ja tuo­rei­ta, vih­rei­tä ha­vu­ja. Taus­ta­na synk­kä, lo­ka­kuun lo­pun sy­si­pi­meä yö. Vuo­sia sit­ten kä­vin yöl­lä hau­taus­maal­la ku­vaa­mas­sa. Hain tu­le­vaa saar­naa­ni var­ten vah­vo­ja kont­ras­te­ja, mie­li­ku­via, jois­sa nä­ky­vät pi­meys, val­keus, kirk­kaus ja synk­kyys. Sain ne kaik­ki tuo­hon ky­sei­seen ku­vaan.

Tou­ko­kuus­sa ei ole yöl­lä­kään pi­me­ää. Häi­käi­se­vän kirk­kaa­na aa­mu­na olen läh­dös­sä kä­ve­lyl­le. Har­voin kuun­te­len kä­vel­les­sä muu­ta kuin luon­non ää­niä, mut­ta täl­lä ker­taa kor­val­la­ni on kuu­lo­ke. Kuun­te­len pu­he­li­men vä­li­tyk­sel­lä aa­mun uu­ti­sia. Eu­roo­pas­sa ol­laan huo­lis­saan ta­lou­des­ta, asun­not­to­mis­ta, työt­tö­myy­des­tä ja köy­hyy­des­tä, jos­sain muu­al­la näi­den li­säk­si so­dis­ta ja päi­vit­täi­ses­tä vä­ki­val­las­ta. Ko­ti­maas­sa kiis­tel­lään ja kes­kus­tel­laan vah­voin ää­nen­pai­noin Eu­roo­pan yh­tei­ses­tä ta­lou­des­ta.

Toi­sel­la kor­val­la kuu­len kai­nuu­lai­sen luon­non ke­vä­taa­muun he­rää­mi­sen. Met­säs­sä on vie­lä pie­nin rip­pein var­jois­sa lun­ta. Pu­rot li­rit­te­le­vät iloi­ses­ti koh­den suur­ta vet­tä, isot ja pie­net lin­nut lau­la­vat. Kuun­te­len tee­rien ku­ker­rus­ta.

Teen mie­les­sä­ni ai­ka­mat­kan. Harp­paan kuu­den­kym­me­nen vuo­den taak­se. Sin­ne jon­ne­kin, jos­ta en­sim­mäi­set sel­ke­ät muis­ti­ku­va­ni ovat. Muis­te­len hel­teis­tä hei­nä­kuun il­taa, jol­loin nuo­rin vel­jis­tä­ni kas­tet­tiin. Vii­si­kym­men­tä­seit­se­män vuot­ta myö­hem­min olin kan­ta­mas­sa hän­tä hau­taan. Kirk­kaas­sa elo­kuun päi­väs­sä vuo­rot­te­li­vat va­lot ja var­jot.

Kuun­te­len edel­leen uu­ti­sia ja luon­non ää­niä. Muis­tois­sa­ni siir­ryn pie­nin harp­pauk­sin lä­hem­mäk­si tätä ai­kaa ja tätä het­keä.

Aa­mul­la, vä­hän en­nen kä­ve­lyl­le läh­töä osal­lis­tuin so­mes­sa kes­kus­te­luun. Sii­nä ky­syt­tiin: ”Mik­si asut Kai­nuus­sa?” Vas­ta­sin ky­sy­myk­seen. Vii­si­kym­men­tä vuot­ta sit­ten tu­lin tän­ne Sa­von puo­lel­ta, ai­van lä­hel­tä Kai­nuun ra­jaa. Tääl­lä olen teh­nyt työ­ni, tääl­lä olen pe­rus­ta­nut per­heen yh­des­sä puo­li­so­ni kans­sa, tääl­lä olem­me kas­vat­ta­neet lap­sem­me, ra­ken­ta­neet ta­lom­me. Elä­mä­ni ja elä­mäm­me ovat tääl­lä.

Tun­nen omak­se­ni Kai­nuun mars­sin sa­nat ja sä­ve­len. ”Kuul­kaa kor­peim­me kuis­kin­taa, jyl­hien jär­vien lois­kin­taa. – – Mei­dän­pä va­paut­ta vaa­rat on nää. – – Meil­le myös ke­vät­kin kei­jun­sa toi. – – Kol­kas­sa syn­ke­än syn­ty­mä­maan, pirt­tim­me piil­kö­höt pai­koil­laan.”

Kai­nuul­la on omat huo­len­sa. Väki vä­he­nee ja van­he­nee, nuo­ret muut­ta­vat pois ei­vät­kä pa­laa ta­kai­sin. Maa­kun­nas­sa on puu­tet­ta eri­koi­sam­mat­tien osaa­jis­ta, mut­ta sa­maan ai­kaan on työt­tö­myyt­tä. Kai­nuun ”sai­ras­ta­vuu­sin­dek­si” on kor­kea. Sa­mo­ja haas­tei­ta löy­tyy mo­nis­ta muis­ta­kin maa­kun­nis­ta. Kai­kes­ta kuu­le­mas­ta­ni ja muis­ta­mis­ta­ni ylei­sis­tä huo­le­nai­heis­ta huo­li­mat­ta tun­nen ko­tiu­tu­nee­ni Kai­nuu­seen. Olen kai­nuu­lai­nen.

Uu­ti­set lop­pu­vat, sul­jen kuu­lok­keen ja kuun­te­len ke­väis­tä luon­toa. Kä­ve­len ja jat­kan al­ka­maa­ni ai­ka­mat­kaa. Pian olen­kin jo täs­sä ajas­sa. Mikä on mat­kal­la muut­tu­nut? Tun­nen, et­tä pa­rem­paan suun­taan on tul­tu. Ver­taan omaa lap­suut­ta­ni täs­sä ajas­sa lap­suut­taan elä­viin. Mie­les­tä­ni lä­hes kaik­ki asi­at ovat ny­kyi­sin pa­rem­min kuin sil­loin en­nen. Myös las­tem­me ja las­tem­me las­ten elä­mä ja tu­le­vai­suus näyt­tää hy­väl­tä ja va­loi­sal­ta. Mei­tä kaik­kia var­ten Ju­ma­lal­la on suun­ni­tel­ma, tu­le­vai­suus ja toi­vo (Jer. 29:11).

Run­saan kuu­den­kym­me­nen vuo­den mat­kaa miet­ties­sä­ni, ai­ka­mat­kal­ta tä­hän päi­vää saa­pu­es­sa­ni tun­nen iloa, kii­tol­li­suut­ta ja hy­vää miel­tä. Tun­nen niin pal­jon, et­tä kai­van pu­he­li­men tas­kus­ta, et­sin vir­ren ja lai­tan sen soi­maan kuu­lok­kee­seen.

”Hal­tuu­si us­kon koko elä­mä­ni, hen­ke­ni, voi­ma­ni ja teh­tä­vä­ni. Oi, siu­naa työ­ni kun­ni­ak­se­si ja lä­him­mäi­se­ni­kin par­haak­si.” Kuun­te­len vir­ren eri esit­tä­jien lau­la­ma­na use­am­paan ker­taan. Toi­von mie­les­sä­ni, et­tä mah­dol­li­sim­man mo­net ih­mi­set voi­si­vat sy­dä­mes­tään as­ti yh­tyä vir­teen. ”Yh­des­sä kris­ti­kun­ta kaik­ki­al­la, ete­län, poh­jan, idän, län­nen al­la, si­nul­le, Kris­tus, tuo­koon kii­tok­sen, Isäl­le ylis­tyk­sen ikui­sen.” (Vk. 326:7,9.)

JouniLesonen
Olen Savossa syntynyt, mutta tunnen nykyisin itseni kainuulaiseksi jylhien järvien ja korpien mieheksi. Olen ollut reilu 42 vuotta ambulanssissa töissä ensihoitajana. Meillä on luonto lähellä ja minä lähellä luontoa. On huiman upeaa nousta kesäisenä yönä samaan aikaan auringon kanssa ja mennä järvelle. Voisin kertoa suurista kaloista, joita olen Oulujärveltä saanut. Myös Raamatusta löytyy elämänmakuisia tekstejä, joita voin siteerata aivan arkisiinkin kertomuksiin.
17.1.2022

Kiit­tä­kää Her­raa, huu­ta­kaa avuk­si hä­nen ni­me­ään, ker­to­kaa kan­soil­le hä­nen suu­ris­ta te­ois­taan! Ps. 105:1

Viikon kysymys