JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Vastavoimana pyyteetön rakkaus

27.8.2022 8.00

Juttua muokattu:

30.8. 08:50
2022083008502920220827080000

Riik­ka Lin­nan­mä­ki


Koen, et­tä täs­sä ajas­sa on mo­nen­lai­sia epä­var­muus­te­ki­jöi­tä, jot­ka voi­vat huo­maa­mat­tam­me ko­vet­taa mei­tä. Hin­to­jen nou­sun myö­tä voi tun­tua en­tis­tä tär­ke­äm­mäl­tä, et­tä kai­kes­ta te­ke­mi­ses­tä saa ra­hal­li­sen kor­vauk­sen. Tot­ta on myös se, et­tä ra­haa pi­täi­si jo­kai­sel­la ol­la sen ver­ran, et­tä on koh­tuul­li­nen toi­meen­tu­lo. Tai­vaan Isä aut­ta­koon mei­tä sii­nä.

Ai­na aut­ta­mi­nen ei vaa­di ra­hal­li­sia va­ro­ja. Mo­nis­sa konk­reet­ti­sis­sa asi­ois­sa voi toi­mia apu­na. Ih­mi­sen ikä ja elä­män­ti­lan­ne vai­kut­ta­vat sii­hen, mil­lai­nen apu oli­si toi­vo­tuin­ta. Toi­sen ää­reen py­säh­ty­mi­nen, kuun­te­lu ja rin­nal­la kul­ke­mi­nen ovat asi­oi­ta, joi­ta ei voi ra­hal­la os­taa. Halu kuun­nel­la toi­sen tä­män het­ken tar­vet­ta ja mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan nii­hin vas­taa­mi­nen ovat mo­lem­mat suur­ta rak­kaut­ta!

Ha­lu­an ker­toa esi­mer­kin, mil­lais­ta rak­kaut­ta olen it­se saa­nut koh­da­ta. Mei­dän per­hees­säm­me syö­dään päi­vit­täin mar­jo­ja. Mar­jo­jen poi­min­ta on ol­lut tär­ke­ää jo lap­suu­den­ko­dis­sa­ni. Mi­nul­le on ol­lut tär­ke­ää, et­tä sai­sim­me mar­jo­ja, ja olen ol­lut niis­tä to­del­la kii­tol­li­nen. Tänä vuon­na nii­den saan­ti on tun­tu­nut vai­ke­al­ta. Asi­as­ta oli syn­ty­nyt ris­ti­rii­taa, ja mel­kein jo luo­vu­tin.

On­nek­si olin pu­hu­nut täs­tä tar­pees­ta­ni myös yh­del­le ys­tä­väl­lem­me. Erää­nä päi­vä­nä hän il­moit­ti, et­tä tie­tää pai­kan, jos­ta saa poi­mia pu­nai­sia vii­ni­mar­jo­ja (poh­joi­sen tyy­liin sa­no­en). Ys­tä­väm­me tuli ha­ke­maan au­tol­la mei­tä ja mah­dol­lis­ti si­ten mar­jo­jen poi­min­nan. Vä­lil­lä hän hoi­va­si myös vau­vaa ja poi­mi it­se­kin meil­le.

Voit var­maan ku­vi­tel­la, mi­ten hy­väl­tä tämä mi­nus­ta tun­tui kaik­kien vai­keuk­sien jäl­keen. Sii­nä vii­ni­mar­jo­ja poi­mies­sa­ni aloin poh­tia ys­tä­vä­ni kans­sa toi­sen ys­tä­vä­ni pyyn­töä, jota en oi­kein mie­lel­lä­ni ha­lun­nut to­teut­taa. Ker­toi­lin ys­tä­väl­le­ni es­teis­tä­ni, ku­ten kou­lu­hom­mis­ta.

En­kö vain us­kal­la sa­noa, et­ten nyt ha­lua teh­dä tätä pal­ve­lus­ta, poh­dis­ke­lin. Ys­tä­vä­ni muis­tut­ti mi­nua sii­tä, mi­ten hy­väl­tä mi­nus­ta tun­tui, kun hän mah­dol­lis­ti mi­nul­le mar­jo­jen poi­min­nan. Yh­täk­kiä osa­sin kat­soa asi­aa apua pyy­tä­neen ys­tä­vä­ni nä­kö­kul­mas­ta: mi­ten ko­vin hän ilah­tui­si saa­des­saan tar­vit­se­man­sa asi­an!

Oli­ko sy­dä­me­ni nur­jal­la pal­ve­lu­mie­lel­lä sik­si, et­ten it­se ole ko­ke­nut tul­lee­ni ai­na kuul­luk­si ja saa­nee­ni omia tar­pei­ta­ni täy­te­tyik­si. Ar­ve­len, et­tä olin syyt­tä suot­ta siir­tä­mäs­sä tätä vail­le jää­mi­sen tun­net­ta seu­raa­val­le. On­nek­si mar­jan­poi­min­ta­ys­tä­vä­ni kat­kai­si tä­män nur­jan sy­dä­me­ni kier­teen ja sai mi­nut iloi­sek­si aut­ta­jak­si.

Jut­te­lim­me myös sii­tä, mi­ten ny­kyi­sin pu­hu­taan lii­as­ta kilt­tey­des­tä. Ar­ve­lim­me täs­tä ”kilt­teys­synd­roo­mas­ta” kär­si­mi­sen ole­van myös yk­si syy sil­le, et­tä ih­mi­set voi­vat aset­taa omat aut­ta­mi­sen ra­jan­sa niin tiu­koik­si, et­tei pyy­teet­tö­mäl­le rak­kau­del­le jää ol­len­kaan si­jaa. Mus­ta­val­koi­suus voi ol­la hel­pom­paa, mut­tei ai­na mie­le­käs­tä. Jos suo­ril­ta päät­tää kiel­täy­tyä kai­kes­ta, mikä vaa­tii myös it­sel­tä pa­nos­tus­ta, osal­lis­tu­mis­ta, pon­nis­tus­ta tai työ­tä, voi moni tär­ke­ä­kin ko­ke­mus men­nä sivu suun. Lo­pul­ta elä­mä voi al­kaa lii­ak­si­kin pyö­riä oman na­van ja eh­kä pelk­kien on­gel­mien ym­pä­ril­lä.

En­tä­pä jos seu­raa­val­la ker­ral­la, kun mei­naan kiel­täy­tyä – sen ei tar­vit­se ol­la vält­tä­mät­tä edes pyyn­tö tai pal­ve­lus, vaan joku voi pyy­tää mi­nua vaik­ka­pa kah­vil­le – en suo­raan kiel­täy­dy­kään, vaan py­säh­dyn het­kek­si kuu­los­te­le­maan it­se­ä­ni: oli­si­ko tämä sit­ten­kin mah­dol­lis­ta? Sil­lä: an­ta­es­saan saa ja tyh­jen­ty­es­sään täyt­tyy!

RiikkaLinnanmäki
Olen kolmikymppinen äiti, puoliso ja kirjallisuuden opiskelija. Olen lähtöisin Pohjois-Suomesta, mutta olemme asuneet jo kolme vuotta Tampereella. Minua kiinnostavat ihmissuhteet, psykologiset näkökulmat, vanhemmuus, ihmisoikeuskysymykset ja tasa-arvo. Perhe, luonto, taiteilu ja kohtuullisen terveelliset elämäntavat ovat minulle tärkeitä. Palaan ajatuksissani usein pieniltä tuntuviin hetkiin. Ne muistuttavat voimia tuoneista asioista. Toivon, että otat rohkeasti yhteyttä sähköpostiini riikkak92@hotmail.com.
16.6.2024

Jeesus sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’” Matt. 9:12–13

Viikon kysymys