JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Vastuullisuutta vapain mielin

24.10.2022 6.00

Juttua muokattu:

19.10. 15:28
2022101915285520221024060000

Tar­ja Kor­ri

Olin kir­joit­ta­nut tä­män teks­ti­ni jat­kok­si edel­li­seen teks­tii­ni Jo­ka­päi­väi­nen lei­päm­me. Vesa Kum­pu­la (29.9.) ja Suvi Myl­ly­mä­ki (12.10.) kir­joit­ti­vat blo­geis­saan sa­mois­ta asi­ois­ta, mut­ta ajat­te­lin, et­tä tä­män teks­tin voi sil­ti jul­kais­ta.

– –

Eläm­me hy­vin­voin­ti­val­ti­os­sa, jos­sa kau­pat ovat au­ki il­ta­myö­hään ja net­ti­kau­pat ym­pä­ri vuo­ro­kau­den. Ta­va­raa on mah­dol­lis­ta os­taa lä­hes joka puo­lel­ta maa­il­maa. Mai­non­ta on te­ho­kas­ta, ja sitä saa­daan hy­vin koh­den­net­tua. Moni ta­va­ra saa­daan tun­tu­maan niin tär­ke­äl­tä, et­tei il­man sitä voi elää. Myös so­me­ka­na­vat an­ta­vat vah­vaa vies­tiä, mil­lais­ta elä­mää pi­täi­si elää.

Ih­mi­nen on va­lin­to­jen edes­sä. Toi­saal­ta kan­nus­te­taan ku­lut­ta­maan – os­ta­maan ja liik­ku­maan – et­tä kan­san­ta­lous el­pyi­si ko­ro­na­vuo­sien jäl­keen, toi­saal­ta sääs­tä­mään luon­non­va­ro­ja ja miet­ti­mään, mil­lai­sen maan jä­täm­me tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le. Näis­tä saat­taa tul­la jopa ää­ri-il­mi­öi­tä: ne, joil­la on va­raa, saat­ta­vat tuh­la­ta ra­ho­ja su­rut­ta ja toi­set taas ei­vät han­ki mi­tään uut­ta en­nen kuin on pak­ko.

Van­hat sa­non­nat: "Ai­ka ta­va­ran kau­pit­see" ja "Sääs­te­tään pa­han päi­vän va­ral­le" ovat jää­neet lap­suu­des­ta mie­leen. So­dan­jäl­kei­nen su­ku­pol­vi osa­si sääs­tää kai­ken ja kor­ja­ta van­haa. Ra­haa ei ol­lut pal­jon, ja muis­tan ai­na­kin yh­den ker­ran, kun saim­me kou­lus­sa kun­nan lah­joit­ta­man vaa­te­a­vus­tuk­sen.

Olem­me ys­tä­vie­ni kans­sa ver­tail­leet ko­tiem­me vaa­te- ja ta­va­ra­mää­riä. Useim­mil­la ta­va­raa on ker­ty­nyt pal­jon vuo­sien var­rel­la, ei­kä lä­hes­kään kaik­ki ole tar­peel­lis­ta. Hy­vää ta­va­raa ei kui­ten­kaan kan­na­ta lait­taa ros­kiin, vaan sitä on help­po vie­dä kier­rä­tyk­seen tai avus­tus­jär­jes­tö­jen ke­räys­laa­ti­koi­hin. Myös lä­hel­lä voi ol­la ih­mi­siä, joil­le lah­joi­tuk­set tu­le­vat tar­pee­seen. On ole­mas­sa me­ne­tel­miä, jos­sa ta­va­ra­mää­rää vä­hen­ne­tään miet­ti­mäl­lä jo­kai­sen ta­va­ran koh­dal­la esi­mer­kik­si sitä, tuot­taa­ko se iloa. Jos ei tuo­ta, se lai­te­taan eteen­päin.

Ta­va­ra voi ol­la tar­pee­ton, mut­ta tuot­taa sil­ti iloa. En voi luo­pua isä­ni an­ta­mas­ta pik­ki­riik­ki­ses­tä puu­kos­ta, pap­pa­ni te­ke­mis­tä tuo­hi­täh­dis­tä en­kä äi­dil­tä­ni pe­ri­tyis­tä pit­si­la­ka­nois­ta. Mi­nul­la ei ole niil­le käyt­töä, mut­ta ne ovat tär­kei­tä. Kun olin lap­si, oli mi­nun teh­tä­vä­ni lait­taa yö­vie­rail­le sän­gyt ja pe­da­ta nii­hin pit­si­la­ka­nat. La­ka­nan pääl­le lai­tet­tiin peit­to ja la­ka­nan pit­si­nen ylä­o­sa kään­net­tiin pei­ton pääl­le. Joka ker­ta, kun kään­te­len noi­ta la­ka­noi­ta kaa­pis­sa, muis­tan läm­möl­lä nii­tä ih­mi­siä, jot­ka meil­lä yö­pyi­vät. Oli juh­lan tun­tu, kun ko­to­na oli yö­vie­rai­ta.

Eh­kä suu­rin syy, mik­si ku­lu­tus­tot­tu­muk­siin ny­kyi­sin kiin­ni­te­tään huo­mi­o­ta, on il­mas­ton­muu­tos. Se on va­ka­va asia, joka pu­hut­taa ih­mi­siä ja ai­heut­taa huol­ta. Me voim­me teh­dä päi­vit­täin va­lin­to­ja, jot­ka vä­hen­tä­vät tai li­sää­vät luon­non kuor­mit­tu­mis­ta. Jät­tei­den la­jit­te­luun on ole­mas­sa hy­vät edel­ly­tyk­set, ja jopa van­hat, rik­ki­näi­set vaat­teet voi vie­dä hyö­ty­käyt­töön. Kau­pat ovat al­ka­neet myy­dä tuot­tei­ta alen­nuk­sel­la erä­päi­vän lä­hes­ty­es­sä ja näin vä­hen­tä­vät hä­vik­kiin me­ne­vän ruu­an mää­rää. It­se­kin py­rin sii­hen, et­tei ruo­kaa me­ni­si ros­kiin.

Ajat­te­len kui­ten­kin niin, et­tei täs­tä kai­kes­ta kan­na­ta teh­dä it­sel­leen taak­kaa, joka kuor­mit­taa nor­maa­lia elä­mää. Jos per­hees­sä ele­tään vaik­ka­pa kii­reis­tä pik­ku­lap­si­ar­kea, ei ole pak­ko al­kaa om­mel­la kes­to­vaip­po­ja, vaan voi käyt­tää ker­ta­käyt­töi­siä, ja käy­dä au­tol­la kau­pas­sa pyö­rän si­jaan. Lii­al­li­sel­la uh­ka­ku­vien miet­ti­mi­sel­lä voi saa­da it­sen­sä vä­syk­siin.

Luo­jal­la on tie­dos­saan maa­pal­lon tila. Jos toi­mim­me ar­ki­ses­sa elä­mäs­säm­me luon­toa suo­jel­len, mei­dän ei tar­vit­se kii­peil­lä pui­hin ei­kä pyl­väi­siin tai osoit­taa miel­täm­me il­mas­ton ta­kia. Ja: lap­set voi­vat rau­hal­li­sin mie­lin käy­dä kou­lua, il­man il­mas­ton­muu­tok­siin liit­ty­vää lak­koi­lua.

Ju­ma­la on aset­ta­nut ih­mi­sen vil­je­le­mään ja var­je­le­maan maa­ta. Se on suu­ri teh­tä­vä. Tah­dom­me­han teh­dä niin? Vil­jel­lä ja var­jel­la.

TarjaKorri
Kotimme Nivalassa on minulle tärkeä paikka. Siellä on ollut elämäntehtäväni perheen parissa ja siellä teen yritykseemme liittyviä töitä. Vapaa-aika kuluu paljolti käsitöiden parissa. Ystävät ovat minulle tärkeitä. Heidän kanssaan kyläilyt ja keskustelut ovat elämäni suola. Kirjoituksistani voi antaa palautetta: korritarja@gmail.com.
4.3.2024

Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta. Ps. 25:15

Viikon kysymys