JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ystävänkaipuuta ja monenlaisia ystäviä

22.7.2023 6.00

Juttua muokattu:

21.7. 08:06
2023072108062820230722060000

Tar­ja Kor­ri

Fa­ce­boo­kin Juh­la­port­ti-ryh­mäs­sä oli Su­vi­seu­ro­jen yh­tey­des­sä kes­kus­te­lua yk­si­näi­syy­des­tä ja sii­tä, mi­ten jon­kun ih­mi­sen voi ol­la vai­ke­aa tul­la Su­vi­seu­roi­hin, kun ei ole ke­tään ka­ve­ria. Myös use­at van­hem­mat mu­reh­ti­vat sitä, et­tei lap­sel­la ole ka­ve­ria tai lap­si on ko­ke­nut Su­vi­seu­rois­sa jää­vän­sä ul­ko­puo­li­sek­si, vaik­ka oli­si ka­ve­ri ol­lut so­vit­tu­na­kin.

Olen miet­ti­nyt pal­jon­kin tuo­ta su­vi­seu­ra­yk­si­näi­syyt­tä. Olen muu­ta­mia ker­to­ja kul­ke­nut ken­täl­lä yk­sin ja sil­loin hie­man aa­vis­ta­nut sitä, mil­tä yk­si­no­lo vä­ki­jou­kos­sa tun­tuu. Jos ei ole sel­vää pää­mää­rää mi­hin men­nä, olo on vä­hin­tään­kin ou­to. Me­nen­kö jo­hon­kin is­tu­maan, kä­ve­len­kö sin­ne tän­ne vai sei­son­ko jos­sain? Jos ha­lu­ai­sin ta­va­ta ken­täl­lä jon­kun yk­si­näi­sen ja ol­la hä­nen seu­ra­naan, mis­tä tun­nis­tan hä­net? Mis­tä tie­dän, et­tä joku kai­paa seu­raa ja mi­ten koh­tai­sin hä­net? Voi­si­ko vain men­nä jut­te­le­maan jo­tain?

Me ih­mi­set olem­me eri­lai­sia. Joku on to­del­la so­si­aa­li­nen, pys­tyy kes­kus­te­le­maan kaik­kien kans­sa ja heit­täy­ty­mään mu­kaan mi­hin vain. Ky­syy mu­kaan po­ru­koi­hin ja ot­taa kaik­ki huo­mi­oon. On nii­tä, jot­ka seu­raa­vat si­vus­ta ja läh­te­vät mu­kaan pyy­det­tä­es­sä. Eh­kä on myös sel­lai­sia ih­mi­siä, jot­ka viih­ty­vät yk­sin ja ko­ke­vat vai­ke­a­na, jos jou­tuu ison po­ru­kan kes­kel­le.


Olen poh­ti­nut, mis­tä omat ys­tä­vyys­suh­tee­ni ovat al­ka­neet. Lap­se­na ja nuo­re­na ys­tä­viä löy­tyi kou­lus­ta, su­ku­lai­sis­ta ja niis­tä per­heis­tä, jois­sa van­hem­pie­ni kans­sa ky­läil­tiin. Nai­mi­siin men­ty­äm­me ys­tä­viä on tul­lut mie­hen si­sa­ruk­sis­ta ja hei­dän puo­li­sois­taan, sa­moin omien si­sa­rus­ten puo­li­sois­ta. Tu­tus­tuim­me nuo­re­na pa­ris­kun­ta­na mo­niin uu­siin ih­mi­siin. Saa­toim­me vain men­nä oven taak­se ky­sy­mään voi­ko tul­la ky­lään tai kut­suim­me ih­mi­siä seu­rois­ta ko­tiim­me. Ys­tä­viä on löy­ty­nyt myös oman ky­län vä­es­tä sekä las­ten ka­ve­rei­den ja puo­li­soi­den kaut­ta.

Omal­la koh­dal­la­ni olen huo­man­nut, et­tä ys­tä­vyys säi­lyy par­hai­ten, jos se on vuo­ro­vai­kut­teis­ta. Jos käy niin, et­tei toi­nen osa­puo­li kos­kaan ota yh­teyt­tä tai pyy­dä ky­lään, hi­das­tuu oma­kin pyy­tä­mi­nen. Täs­tä­kin joku kir­joit­ti Juh­la­port­ti-ryh­mäs­sä, et­tä kyn­nys omaan ak­tii­vi­suu­teen voi ol­la lii­an kor­kea, jos on ko­ke­nut pit­kään yk­si­näi­syyt­tä ja haa­voit­ta­via ko­ke­muk­sia. Voim­me siis tar­vi­ta kär­si­väl­li­syyt­tä ja pal­jon ai­kaa luo­tet­ta­van ys­tä­vyys­suh­teen luo­mi­seen.

Las­ten ka­ve­ri­suh­teis­ta olen to­den­nut, et­tei­vät van­hem­mat voi va­li­ta heil­le ka­ve­rei­ta, vaik­ka jos­kus ha­lu­ai­si­vat­kin asi­aan vai­kut­taa. Vaik­ka kaik­kien kans­sa ei par­haak­si ys­tä­väk­si voi­si tul­la­kaan, on kui­ten­kin tär­ke­ää, et­tä kou­lus­sa ja työ­pai­kal­la pys­tyy toi­mi­maan kaik­kien kans­sa ei­kä ke­tään jä­te­tä yk­sin. Luon­teen­piir­teet ja ar­vo­maa­il­ma vai­kut­ta­vat sii­hen, ke­nen kans­sa ha­lu­aa ol­la va­paa-ajal­la. Oli­si tär­ke­ää, et­tä kaik­kia pyy­de­tään mu­kaan. Ym­mär­rän kui­ten­kin, et­tä sii­hen voi vä­syä, jos jou­tuu it­se ole­maan ai­na se, joka pyy­tää mu­kaan. Ai­na ka­ve­ruut­ta tai ys­tä­vyyt­tä ei syn­ny yri­tyk­ses­tä huo­li­mat­ta.

Ys­tä­vää ku­vail­laan usein seu­raa­vas­ti: ”Hän on luo­tet­ta­va, re­hel­li­nen, ai­to ja hän kuun­te­lee. Hä­nen seu­ras­saan voin ol­la oma it­se­ni.” Olen­ko it­se sel­lai­nen? Olen­ko luot­ta­muk­sen ar­voi­nen? Jos mi­nul­le ker­ro­taan luot­ta­muk­sel­la joku asia, pi­dän­kö sen oma­na tie­to­na­ni, vai ker­ron­ko eteen­päin sa­no­mal­la ”älä ker­ro sit­ten tätä muil­le?” Us­kon, et­tä mo­nel­la, myös it­sel­lä­ni, on asi­as­sa pa­ran­ta­mi­sen va­raa. Olen myös it­se jos­kus ko­ke­nut pet­ty­mys­tä, kun ihan ul­ko­puo­li­nen ih­mi­nen on tul­lut ky­sy­mään mi­nul­ta asi­as­ta, jon­ka olin luot­ta­muk­sel­la ker­to­nut jol­le­kin. Asia tuli kyl­lä jul­ki­sek­si myö­hem­min, mut­ta sil­lä het­kel­lä en oli­si ha­lun­nut sitä vie­lä ylei­seen tie­toon.

Oli­si­pa meil­lä jo­kai­sel­la hyvä ti­lan­ne­ta­ju sii­tä, mitä asi­oi­ta ei kan­na­ta ker­toa eteen­päin, vaik­ka sitä ei oli­si erik­seen kiel­let­ty­kään. Juo­ruil­la on ta­pa­na kas­vaa ja muut­taa muo­to­aan sitä mu­kaan, mitä use­am­man hen­ki­lön kaut­ta ju­tut me­ne­vät. On roh­keut­ta ky­syä suo­raan asi­a­no­sai­sel­ta, jos epäi­lee asi­an to­den­pe­räi­syyt­tä. Se ei kyl­lä ole ai­na­kaan it­sel­le­ni help­poa.

Sa­mal­la ih­mi­sel­lä voi ol­la mo­nen­lai­sia ys­tä­viä tai ryh­miä, joi­hin kuu­luu. Joi­den­kin kans­sa hoi­de­taan käy­tän­nön asi­oi­ta, toi­sen kans­sa käy­dään len­kil­lä tai ky­sy­tään kirp­pa­ri­ka­ve­rik­si. Myös ih­mi­nen, joka ei jaa sa­maa ar­vo­maa­il­maa, voi ol­la hyvä ys­tä­vä. Kun sa­no­taan, et­tä ”ys­tä­vä tun­tee mi­nut ihan na­pin al­ta” tar­koi­te­taan, et­tä sil­loin hä­nen kans­saan on voi­nut ja­kaa elä­män ki­peim­mät­kin asi­at ja hän on sil­ti py­sy­nyt ys­tä­vä­nä. Hä­nen kans­saan luot­ta­mus on syvä ja mo­lem­min­puo­li­nen.

On ole­mas­sa myös sii­tä eri­tyi­siä ys­tä­viä, et­tei hei­dän kans­saan tar­vit­se ol­la edes tut­tu. Hei­tä voi sa­noa si­sa­rik­si tai vel­jik­si, vaik­ka he ei­vät oli­si mi­tään su­kua. Sel­lai­sen ys­tä­vän huo­maa ai­ka hel­pos­ti vie­raas­sa­kin ih­mis­jou­kos­sa, ja hä­nen kans­saan löy­tyy yleen­sä yh­tei­siä pu­hee­nai­hei­ta. Hä­net voi löy­tää vie­raas­ta maas­ta ja hy­vin­kin kau­kaa. Hän­tä kut­su­taan us­ko­nys­tä­väk­si.

TarjaKorri
Kotimme Nivalassa on minulle tärkeä paikka. Siellä on ollut elämäntehtäväni perheen parissa ja siellä teen yritykseemme liittyviä töitä. Vapaa-aika kuluu paljolti käsitöiden parissa. Ystävät ovat minulle tärkeitä. Heidän kanssaan kyläilyt ja keskustelut ovat elämäni suola. Kirjoituksistani voi antaa palautetta: korritarja@gmail.com.
23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys