Tu­le­va­na sun­nun­tai­na vie­te­tään kynt­ti­län­päi­vää. Evan­ke­liu­mi ker­too Jee­sus-lap­ses­ta, va­los­ta, jon­ka Ju­ma­la on an­ta­nut lois­taa kai­kil­le kan­soil­le. Tä­män va­lon toi­voi­si yhä lois­ta­van myös Suo­men kan­san kes­kel­lä.

Var­je­lus­ta pi­mey­den val­lois­ta on ru­koil­tu kir­kois­sa ja ai­ka­naan jopa kan­sam­me joh­ta­jien ta­hoil­ta. Pre­si­dent­ti Kyös­ti Kal­lio ru­koi­li tal­vi­so­dan kyn­nyk­sel­lä: ”Täy­tä mei­dät niin Si­nun rak­kau­del­la­si, et­tä tu­lem­me kuu­li­ai­sik­si Si­nun käs­kyil­le­si. Rak­kau­te­si ol­koon meis­sä se voi­ma, joka voit­taa pi­mey­den val­lat kan­sas­sam­me.”

Ku­lu­val­la vuo­si­tu­han­nel­la kris­til­li­ses­tä us­kos­ta vie­raan­tu­mi­nen on hei­jas­tu­nut ih­mis­ten ar­voi­hin ja elä­män­ta­poi­hin. En­nen muu­ta sen seu­rauk­set ovat nä­ky­vis­sä yh­teis­kun­nas­sam­me kris­til­lis­ten tra­di­ti­oi­den mu­re­ne­mi­se­na. Yhä ene­ne­väs­sä mää­rin on nous­sut vaa­ti­muk­sia myös us­kon­nol­lis­ten pe­rin­tei­den ka­ven­ta­mi­seen kou­luis­sa.

Ei ole yh­den­te­ke­vää, mil­lai­nen ar­vo­maa­il­ma yh­teis­kun­nan päät­tä­jil­lä on. Nyt on ai­ka ra­ken­ta­vas­ti puo­lus­taa kris­til­li­siä ar­vo­ja. Ai­kam­me kai­paa vas­tuul­li­suut­ta ja yh­des­sä ra­ken­ta­mis­ta kes­tä­vil­le ar­voil­le. Se koi­tuu koko yh­teis­kun­nan hy­väk­si. Val­lan ja vas­tuun tu­li­si kul­kea ai­na käsi kä­des­sä. Jo­kai­nen meis­tä saa teh­dä työ­tä yh­teis­kun­nan eteen omal­la pai­kal­lam­me.

It­sek­kyys ja oman edun ta­voit­te­lu rik­ko­vat yh­teyt­tä. Tämä on yk­si ai­kam­me haas­te yh­teis­kun­nas­sa ja sen pe­rus­so­lus­sa per­hees­sä. Raa­ma­tus­sa to­de­taan osu­vas­ti: ”Jo­kai­nen val­ta­kun­ta, joka ja­kau­tuu ja tais­te­lee it­se­ään vas­taan, tu­hou­tuu, ei­kä myös­kään kau­pun­ki tai per­he kes­tä, jos sitä re­pi­vät rii­dat” (Luuk. 12:25).

Kuin­ka voi­sim­me elää Raa­ma­tun vii­saat neu­vot muis­ta­en? Avoin­ta, toi­sia ar­vos­ta­vaa ja kun­ni­oit­ta­vaa kes­kus­te­lua tar­vi­taan. Nyt kai­va­taan yh­teyt­tä ja yh­des­sä te­ke­mis­tä. Se luo poh­jan on­gel­mien rat­kai­se­mi­seen ja eri ta­val­la ajat­te­le­vien ih­mis­ten koh­taa­mi­seen.

Sitä hy­vää, mitä yh­teis­kun­nas­sam­me on saa­tu ai­kaan suu­rel­la työl­lä, ei tule mu­ren­taa. Yh­teis­kun­nan eheys luo poh­jan ra­ken­taa tu­le­vaa. Luot­ta­mus tu­le­vai­suu­teen an­taa voi­mia ja ha­lua teh­dä työ­tä yh­teis­kun­nan par­haak­si.