Ko­ro­nan en­sim­mäi­nen aal­to on ta­ka­na, toi­nen kä­sil­lä. Vi­ruk­sen var­jos­ta­ma ke­vät jät­ti omat jäl­ken­sä niin yk­sit­täi­siin ih­mi­siin kuin koko yh­teis­kun­taan. Elä­mä ko­ro­nan kans­sa jat­kuu. Työs­sä jak­sa­mis­ta kom­men­toi­neen asi­an­tun­ti­jan mie­les­tä kä­sil­lä on ma­ra­ton, jos­ta ei sel­vi­tä pi­ka­mat­kan tak­tii­kal­la.

Syk­sy näyt­tää epä­var­mal­ta niin työ­pai­koil­la kuin mo­nen ih­mi­sen hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa elä­mäs­sä. Poik­keuk­sel­li­nen ti­lan­ne ko­et­te­lee ih­mis­ten hen­ki­siä voi­ma­va­ro­ja. Esi­mer­kik­si use­at aut­ta­via pu­he­li­mia yl­lä­pi­tä­vät ta­hot ovat vies­tit­tä­neet, et­tä yh­tey­de­not­to­ja tu­lee ai­em­paa enem­män.

Vä­sy­mys­tä ai­heut­ta­vat muun mu­as­sa käy­tän­nön jär­jes­te­lyt ko­to­na ja työ­pai­koil­la, yk­si­näi­syys ja eris­ty­nei­syys, jat­ku­va muu­tos, ris­ti­rii­tai­set ko­ro­na­vi­rus­ta kos­ke­vat tie­dot sekä sai­ras­tu­mi­sen pel­ko. Asi­an­tun­ti­jat neu­vo­vat, et­tä jak­sa­mis­ta pa­ran­taa kes­kit­ty­mi­nen nii­hin asi­oi­hin, joi­hin pys­tyy it­se vai­kut­ta­maan.

Myös nä­kö­kul­man vaih­ta­mi­nen huo­lis­ta ja epä­var­muu­des­ta oman elä­män ja koko yh­teis­kun­nan hy­viin puo­liin voi aut­taa jak­sa­maan. Ovat­ko mo­net pie­net käy­tän­nön har­mit sit­ten­kin sie­det­tä­viä? Kau­pois­sa on ruo­kaa, ja mo­net tär­ke­ät pal­ve­lut ovat toi­mi­neet koko poik­keu­sa­jan, eh­kä uu­del­la ta­val­la to­teu­tet­tui­na.

Mis­tä saa­da tar­vit­ta­es­sa voi­maa ja tu­kea jak­sa­mi­seen­sa? Apua voi saa­da esi­mer­kik­si aut­ta­vis­ta pu­he­li­mis­ta ja yh­teis­kun­nan tar­jo­a­mis­ta pal­ve­luis­ta. Myös kris­tit­ty­jen kes­ki­näi­nen huo­len­pi­to ja kuu­lu­mis­ten vaih­ta­mi­nen on tär­ke­ää. Mi­ten olet jak­sel­lut? Olet­ko pääs­syt sa­nan kuu­loon etä­nä tai li­ve­nä? Tar­vit­ko apua?

Ko­ro­na­vi­rus on uu­si asia ja sii­tä liik­kuu mo­nen­lais­ta tie­toa. Joi­ta­kin voi häm­men­tää se, et­tä hy­vin vas­tak­kai­si­a­kin tie­to­ja asi­as­ta esi­te­tään fak­toi­na. Ai­na ei tie­dä, ovat­ko tie­to­läh­teet luo­tet­ta­via. Kun­ni­oit­ta­va suh­tau­tu­mi­nen lä­him­mäi­siin aut­taa syn­nyt­tä­mään yh­teyt­tä ih­mis­ten vä­lil­le, vaik­ka nä­kö­kul­mat kä­sil­lä ole­vaan ti­lan­tee­seen ja sen hoi­ta­mi­seen oli­si­vat­kin eri­lai­sia.

Ih­mis­ten jou­kos­sa ei ole asi­an­tun­ti­jaa, joka tie­täi­si, mil­loin ko­ro­na­ti­lan­ne hel­pot­taa ja voi­daan pa­la­ta nor­maa­liin elä­mään. Ja mikä se uu­si nor­maa­li on? Elä­mä ei kos­kaan jat­ku sii­tä, mi­hin se vaik­ka­pa vuo­si sit­ten jäi. Vä­lis­sä ol­leet ti­lan­teet ovat vai­kut­ta­neet mei­hin ja muo­kan­neet koko yh­teis­kun­taa.

Ih­mis­kun­taa ei ole hei­tet­ty oman on­nen­sa no­jaan. Ju­ma­lal­la on tie­dos­saan tä­män­kin epi­de­mi­an jo­kai­nen vai­he. Hä­nel­lä on oma tar­koi­tuk­se­na niin yk­sit­täis­ten ih­mis­ten kuin ko­ko­nais­ten kan­so­jen koh­ta­lois­sa. Luot­ta­mus Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen aut­taa kes­tä­mään epä­tie­toi­suut­ta: kaik­ki on hä­nen var­mois­sa kä­sis­sään.