En­si vii­kon maa­nan­tai­na on puo­lus­tus­voi­mien lip­pu­juh­lan päi­vä, jol­loin vie­te­tään myös puo­lus­tus­voi­mien sa­ta­vuo­tis­juh­lia. Puo­lus­tus­voi­mil­la on ol­lut tär­keä teh­tä­vä Suo­men it­se­näi­syy­den tur­vaa­mi­ses­sa sekä rau­han et­tä so­tien ai­ka­na.

Puo­lus­tus­voi­mien juh­la­vuo­den tee­ma­na on Maan­puo­lus­tus kuu­luu kai­kil­le. Tee­ma hei­jas­taa yh­des­sä te­ke­mi­sen ee­tos­ta ja suo­ma­lais­ten vah­vaa maan­puo­lus­tus­tah­toa.

Puo­lus­tus­voi­mil­la on nel­jä lais­sa mää­rät­tyä teh­tä­vää: Suo­men so­ti­laal­li­nen puo­lus­ta­mi­nen, mui­den vi­ra­no­mais­ten tu­ke­mi­nen, osal­lis­tu­mi­nen kan­sain­vä­li­sen avun an­ta­mi­seen ja osal­lis­tu­mi­nen kan­sain­vä­li­seen so­ti­laal­li­seen krii­sin­hal­lin­taan. Teh­tä­vät ovat tär­kei­tä: ne kaik­ki täh­tää­vät yh­teis­kun­ta­rau­han vah­vis­ta­mi­seen ja yl­lä­pi­tä­mi­seen sekä ko­ti­maas­sa et­tä ul­ko­mail­la.

Ku­lu­neen sa­dan vuo­den ai­ka­na Suo­mes­sa on ko­et­tu mo­nen­lai­sia vai­hei­ta. Edel­tä­vät su­ku­pol­vet ovat rai­van­neet maa­tam­me ja teh­neet työ­tä sen hy­väk­si Ju­ma­lan siu­nauk­sen va­ras­sa. Pie­ni kan­sa on ra­ken­ta­nut sen, mitä yh­teis­kun­tam­me on tä­nään, ar­voi­neen ja nor­mei­neen.

Rau­han ajan li­säk­si on ol­lut ras­kai­ta so­ta­vuo­sia. Se, et­tä maa­ta on puo­lus­tet­tu ta­sa­ve­roi­ses­ti yh­des­sä, on yh­dis­tä­nyt suo­ma­lai­sia ja vah­vis­ta­nut kan­sa­lais­ten luot­ta­mus­ta toi­siin­sa ja yh­teis­kun­taan.

Sana hy­vin­voin­ti ku­vaa mo­nen suo­ma­lai­sen elä­mää. Mi­ten me ny­ky­suo­ma­lai­set voim­me huo­leh­tia, et­tä Suo­mi on tu­le­vai­suu­des­sa­kin hyvä maa elää? Vas­tuu Suo­mes­ta ja sen tu­le­vai­suu­des­ta on meil­lä jo­kai­sel­la. Em­me­hän kar­ta vas­tuun ot­ta­mis­ta toi­sis­tam­me ja yh­tei­sis­tä asi­ois­ta?

Täl­lä het­kel­lä moni asia Suo­mes­sa on hy­vin, mut­ta nä­kö­pii­ris­sä on myös huo­le­nai­hei­ta, jot­ka voi­vat uha­ta hy­vin­voin­tia ja yh­te­näi­syyt­tä. Tu­lo­e­ro­jen kas­va­mi­nen, eri­ar­vois­tu­mi­nen ja hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­vien ti­lan­teen vai­keu­tu­mi­nen voi­vat hor­jut­taa kan­sal­lis­ta eheyt­tä ja li­sä­tä in­hi­mil­lis­tä kär­si­mys­tä.

Eräs mer­kit­tä­vä suo­ma­lai­sen hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nan pe­rus­tus on ol­lut per­hei­den hy­vin­voin­nin tur­vaa­mi­nen. Maam­me tu­le­vai­suu­den kan­nal­ta on oleel­lis­ta, et­tä lap­sia, per­hei­tä ja avi­o­liit­toa ar­vos­te­taan ja per­hei­tä tu­e­taan edel­leen.

Vuon­na 1868 kir­joi­te­tus­sa vir­res­sä 579 ru­koil­laan päät­tä­jil­le vii­saut­ta joh­taa maa­tam­me. Pyyn­tö so­pii myös tä­hän päi­vään:

”Oi Her­ra, kor­kein val­ti­aam­me, / kan­saam­me kait­se, ar­mah­da. / Hen­gel­läs siu­naa pää­mies maam­me / ja esi­val­taa joh­da­ta. / Suo val­lan­käyt­töön vii­saut­ta / ja vas­tuun miel­tä, rak­kaut­ta.”

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 30.5.2018