Pää­si­äi­nen on maas­sam­me suo­sit­tua loma-ai­kaa. Ar­ki­py­hät mah­dol­lis­ta­vat mo­nil­le ta­val­lis­ta pi­tem­män ir­tau­tu­mi­sen opis­ke­lu- tai työ­e­lä­mäs­tä. Moni suun­taa­kin pää­si­äi­sen ai­kaan mö­kil­le tai muu­al­le va­paa-ajan viet­toon.

Tar­vit­sem­me le­poa niin ajal­li­ses­sa kuin hen­gel­li­ses­sä elä­mäs­sä. Pää­si­äi­sen py­hien sy­vin tar­koi­tus ei ole ruu­miil­li­nen ja hen­ki­nen lepo, vaan hen­gel­li­nen vir­kis­ty­mi­nen ja vah­vis­tu­mi­nen. Tä­hän on run­saas­ti mah­dol­li­suuk­sia, sil­lä maam­me kir­kois­sa voi use­a­na päi­vä­nä py­säh­tyä kuun­te­le­maan Ju­ma­lan sa­naa ja naut­ti­maan Her­ran py­hää eh­tool­lis­ta.

Pää­si­äi­sen ai­kaan mo­nis­sa rau­ha­nyh­dis­tyk­sis­sä vie­te­tään pää­si­äis­seu­ro­ja. Ju­ma­lan sana kut­suu epä­us­kois­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja vah­vis­taa Ju­ma­lan lap­sen us­koa. Maal­lis­tu­nees­sa ajas­sam­me on yhä tär­ke­äm­pää, et­tä van­hem­mat roh­kai­se­vat lap­si­aan ja nuo­ri­aan Ju­ma­lan sa­nan ja Her­ran ate­ri­an ää­rel­le.

Kii­re ja har­ras­tuk­set saat­ta­vat val­la­ta sekä nuo­ren et­tä ai­kui­sen elä­män niin, et­tä Ju­ma­lan sa­nan kuun­te­le­mi­nen ja us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mi­nen jää­vät syr­jään. Täl­löin myös yh­teys Ju­ma­lan elä­vään seu­ra­kun­taan hei­ken­tyy. Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja, sie­lun­vi­hol­li­nen, ei jätä ti­lai­suut­ta käyt­tä­mät­tä, vaan tar­jo­aa ti­lal­le sel­lais­ta, mikä vie yhä etääm­mäl­le Ju­ma­las­ta. Apos­to­li Pie­ta­rin mu­kaan sie­lun­vi­hol­li­nen on kuin är­jy­vä lei­jo­na, joka et­sii, ke­net voi­si niel­lä (1. Piet. 5:8).

Raa­mat­tu ko­ros­taa mo­nis­sa pai­koin sa­nan kuu­le­mi­sen tär­keyt­tä us­ko­ne­lä­mäl­le. Jee­sus to­te­si ope­tus­lap­sil­leen: ”Te olet­te jo puh­taat sen sa­nan täh­den, jon­ka minä olen teil­le pu­hu­nut” (Joh. 15:3). Apos­to­li Paa­va­li muis­tut­taa, et­tä us­ko tu­lee kuu­le­mi­ses­ta ja kuu­le­mi­nen Ju­ma­lan sa­nan kaut­ta (Room. 10:17).

Ju­ma­lan sana on ruo­kaa, jos­ta ih­mi­sen kuo­le­ma­ton sie­lu elää. Jee­sus to­te­si tä­män sie­lun­vi­hol­li­sel­le ol­les­saan tä­män kiu­sat­ta­va­na erä­maas­sa: ”Ei ih­mi­nen elä ai­no­as­taan lei­väs­tä, vaan jo­kai­ses­ta sa­nas­ta, joka läh­tee Ju­ma­lan suus­ta” (Matt. 4:4). Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­nen ja us­ko­mi­nen on Ju­ma­lan lap­sel­le vält­tä­mä­tön­tä. Il­man sitä us­ko kuih­tuu ja kuo­lee.

Mart­ti Lut­her sa­noo kol­man­nen käs­kyn se­li­tyk­ses­sään, et­tä py­hä­päi­vän kes­kei­sin tar­koi­tus on hil­jen­tyä kuun­te­le­maan ja op­pi­maan Ju­ma­lan sa­naa. Pää­si­äi­sen py­hi­nä kan­nat­taa­kin va­ra­ta ai­kaa Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­sel­le ja roh­kais­ta myös lä­hei­si­ään sen ää­rel­le. Ju­ma­lan sa­nan vah­vis­ta­ma us­ko an­taa elä­mään ilon, toi­von ja tar­koi­tuk­sen.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 12.4.2017

Ku­vi­tus­ku­vas­sa Pu­das­jär­ven kirk­ko, ku­vaa­ja: Juha Kont­ti­la