Ke­sän suu­ret seu­rat ovat ta­ka­na, sa­moin Ke­sä­seu­ra­ra­di­on tä­män­vuo­ti­nen lä­he­tys. Elo­kuun he­rät­tä­miä tun­nel­mia ku­van­neet Päi­vä­mie­hen lu­ki­jat ker­toi­vat vii­me leh­des­sä toi­saal­ta hai­keu­des­ta, mut­ta toi­saal­ta tyy­ty­väi­syy­des­tä sii­hen, et­tä ar­jen ru­tii­nit pa­laa­vat ja ko­ti­rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­min­ta käyn­nis­tyy ke­sä­tau­on jäl­keen.

Ko­ro­na­ra­joi­tus­ten lei­maa­mien ke­sien jäl­keen suu­ret seu­ra­ta­pah­tu­mat ei­vät ol­leet it­ses­tään­sel­vyyk­siä. Nii­den to­teu­tu­mis­ta jän­ni­tet­tiin en­nak­koon. Su­vi­seu­ra- ja opis­to­seu­ra­vie­raat kä­vi­vät lu­ke­mat­to­mia kes­kus­te­lu­ja sii­tä, mi­ten hyvä on ol­la pit­käs­tä ai­kaa kool­la isol­la Ju­ma­lan las­ten jou­kol­la. Ke­sä­seu­ro­ja oli ikä­vöi­ty ja kai­vat­tu.

Ju­ma­la siu­na­si niin ke­sän suu­ret seu­rat kuin Ke­sä­seu­ra­ra­di­on kau­den. On ih­meel­lis­tä, et­tä voi­mak­kaas­ti maal­lis­tu­nees­sa yh­teis­kun­nas­sa on mah­dol­lis­ta pi­tää suu­ria seu­ro­ja ja kut­sua va­paas­ti ih­mi­siä Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon. Ke­sä­seu­ra­ra­di­on myö­tä evan­ke­liu­mi on tar­jol­la en­nen ko­ke­mat­to­man laa­jas­ti.

Ke­sän ai­ka­na kuul­luis­sa seu­ra­pu­heis­sa muis­tet­tiin hei­tä, joi­den paik­ka seu­ra­vä­en jou­kos­sa on jää­nyt tyh­jäk­si ko­ro­na­tau­on myö­tä. Hei­tä, jot­ka ei­vät ole ko­ke­neet enää tär­ke­äk­si pa­la­ta seu­roi­hin ja Ju­ma­lan las­ten jouk­koon. Kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja us­ko­vais­ten yh­tey­teen on voi­mas­sa niin heil­le kuin muil­le­kin, jot­ka ovat luo­pu­neet lap­suu­de­nus­kos­taan.

”Ai­ot­te­ko te­kin läh­teä?” ky­syi Jee­sus ope­tus­lap­sil­taan, kun osa heis­tä oli jät­tä­nyt hä­net. Jäl­jel­le jää­nei­den 12 ope­tus­lap­sen puo­les­ta vas­tan­nut Si­mon Pie­ta­ri sa­noi: ”Her­ra, ke­nen luo me me­ni­sim­me? Si­nul­la on ikui­sen elä­män sa­nat.” Tämä Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­miin (6:67–68) tal­len­net­tu sa­nan­vaih­to ku­van­nee myös mo­nen seu­ra­vie­raan tun­te­muk­sia.

Suur­ten seu­ro­jen ja ra­di­o­lä­he­tyk­sen pää­tyt­tyä us­ko­mi­nen jat­kuu ar­ki­se­na kil­voit­te­lu­na, kor­ven mat­ka­na, jol­la Ju­ma­lan Poi­ka on lu­van­nut ol­la läs­nä. Ju­ma­lan kan­sa va­el­taa – vaik­ka­kin etääl­lä toi­sis­taan, niin kui­ten­kin yh­des­sä – koh­ti pää­mää­rään­sä kun­ni­an tai­vas­ta. Seu­ra­kan­san lau­lu soi mie­les­sä voi­maa an­ta­va­na vie­lä pit­kän mat­kaa.