Ih­mi­sen ar­vo­maa­il­ma koos­tuu asi­ois­ta, joi­ta hän pi­tää elä­mäs­sään tär­kei­nä. Ar­vot vai­kut­ta­vat asen­tei­siin ja käyt­täy­ty­mi­seen.

Usein pu­hu­taan ko­vis­ta ja peh­meis­tä ar­vois­ta. Ko­vis­sa ar­vois­sa pai­not­tuu ma­te­ri­a­lis­mi, kor­ke­an elin­ta­son ja me­nes­ty­mi­sen ta­voit­te­lu. Peh­meis­sä ar­vois­sa ko­ros­tuu ih­mi­sen hen­ki­nen hy­vin­voin­ti, lä­him­mäi­ses­tä vä­lit­tä­mi­nen ja ih­mi­sar­von kun­ni­oi­tus.

Eläm­me in­for­maa­ti­oyh­teis­kun­nas­sa, jos­sa ar­vot ovat mur­rok­ses­sa. Ny­kyih­mi­nen ar­vos­taa kor­ke­aa elin­ta­soa, ja moni ta­voit­te­lee it­sel­leen ta­lou­del­lis­ta vau­raut­ta ja kor­ke­aa ase­maa yh­teis­kun­nas­sa. Us­kon­non ar­vos­tus on vä­hen­ty­nyt, kun taas li­be­raa­lit, ma­te­ri­a­lis­ti­set ja ateis­ti­set ar­vot ovat vah­vis­tu­neet.

Ai­kam­me ihan­teet hei­jas­tu­vat myös ko­tiin ja per­hee­seen. Ma­te­ri­aa­li­set ar­vot saat­ta­vat nous­ta lii­an mer­kit­tä­vään ase­maan. On hyvä muis­taa, et­tä ta­val­li­nen koti riit­tää, ei­kä ylel­li­syyt­tä tar­vit­se ta­voi­tel­la. Ta­lou­del­li­suus, te­hok­kuus ja tu­lok­sel­li­suus ei­vät ole ih­mi­sar­von tai hy­vän elä­män mit­ta.

Huo­maam­me­ko ar­vos­taa ja vaa­lia ko­dis­sa avoin­ta ja ra­kas­ta­vaa il­ma­pii­riä? On tär­ke­ää, et­tä jo­kai­nen voi­si ko­kea tu­le­van­sa ko­to­na ar­vos­te­tuk­si oma­na it­se­nään, il­man vaa­ti­muk­sia. Avi­o­puo­li­soi­den kan­nat­taa huo­leh­tia pa­ri­suh­teen hoi­ta­mi­ses­ta ja vah­vis­taa per­heen yh­teyt­tä. Ko­to­na saa­tu ar­vo­pe­rus­ta on tär­keä, sil­lä se voi vai­kut­taa mer­kit­tä­väs­ti tu­le­viin elä­män­va­lin­toi­hin ja -asen­tei­siin.

Kris­tit­ty ha­lu­aa elää niin, et­tä säi­lyt­täi­si us­kon sy­dä­mes­sään. Us­koa ja elä­mää suo­je­le­vat ar­vot nä­ky­vät ar­jen va­lin­nois­sa ja eet­ti­sis­sä rat­kai­suis­sa. Va­lin­ta­ti­lan­tei­ta tu­lee niin ko­to­na, kou­lus­sa, työs­sä ja va­paa-ai­ka­na­kin. Raa­mat­tu ke­hot­taa ra­kas­ta­maan ja pal­ve­le­maan lä­him­mäis­tä ja vält­tä­mään ah­neut­ta ja it­sek­kyyt­tä. Se neu­voo hyl­kää­mään sen, mikä tur­me­lee suh­det­ta lä­him­mäi­seen ja rik­koo oman­tun­non rau­han.

Raa­ma­tul­li­set ar­vot tii­vis­ty­vät rak­kau­den kak­sois­käs­kys­sä: ih­mi­sen tu­lee ra­kas­taa Ju­ma­laa yli kai­ken ja lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­ään. Tär­ke­ää on an­teek­si­an­ta­mus, us­kol­li­suus, elä­män kun­ni­oi­tus ja to­tuu­del­li­suus. Näi­hin ar­voi­hin on hyvä no­ja­ta. Ne suo­je­le­vat elä­mää ja an­ta­vat sil­le kes­tä­vän pe­rus­tan.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 20.6.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Er­ja Ha­tu­la