JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Pe­las­tet­tu pal­ve­le­maan lä­him­mäis­tä

Päivämies
Pääkirjoitukset
20.6.2018 6.25

Juttua muokattu:

31.12. 09:27
2019123109275420180620062500

Raa­ma­tul­li­nen us­ko on ih­mi­sel­le edel­leen elin­tär­keä. Il­man us­koa on mah­do­ton kel­va­ta Ju­ma­lal­le (Hepr. 11:6).

Tien ian­kaik­ki­seen elä­mään avaa­va us­ko syn­tyy Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­no­man kuu­los­sa. Sik­si elä­män suu­rin aar­re kris­ti­tyl­le on­kin ”Ju­ma­lan kun­ni­an ja ar­mon kaik­kein py­hin evan­ke­liu­mi”.

Lan­gen­neen ih­mi­sen lu­nas­tus ja so­vi­tus on vaa­ti­nut kaik­kein suu­rim­man uh­rin: Ju­ma­lan Poi­ka on täy­sin luo­pu­nut kai­kes­ta omas­taan, an­ta­nut meil­le kaik­ken­sa jät­tä­mät­tä mi­tään it­sel­leen (Iso Ka­te­kis­mus).

Elä­vä us­ko kan­taa Hen­gen he­del­miä (Gal. 5:22).

Ju­ma­lan rak­kau­den koh­teek­si tu­le­mi­nen an­taa ha­lun ja voi­mia pal­vel­la Ju­ma­laa ja lä­him­mäis­tä. Us­ko ei jätä kris­tit­tyä toi­met­to­mak­si, sil­lä Ju­ma­lan rak­kaus avaa sil­mät nä­ke­mään avun ja tuen tar­pees­sa ole­van lä­him­mäi­sen.

Kris­tit­ty elää Kris­tuk­sel­le ja lä­him­mäi­sel­le, Kris­tuk­sel­le us­kos­sa ja lä­him­mäi­sel­le rak­kau­des­sa (Mart­ti Lut­her).

Raa­mat­tu ja his­to­ria opet­ta­vat, mitä Ju­ma­lan rak­kaus saa ai­kaan. Rak­kaus ei las­kel­moi, ei ar­vi­oi, mitä ih­mi­nen on it­se saa­mas­sa vas­ta­vuo­roi­suus­pe­ri­aat­teen mu­kai­ses­ti.

Rak­kau­den te­ko­jen pe­rus­tee­na ei ole hy­vän ih­mi­sen mai­ne tai kun­nia. Nii­tä ei ti­las­toi­da.

Paa­va­li il­mai­si kris­til­li­sen di­a­ko­ni­a­työn pe­ri­aat­teen: ”An­ta­koon ku­kin niin kuin hä­nen sy­dä­men­sä vaa­tii, ei sur­keil­len ei­kä pa­kos­ta; sil­lä ilois­ta an­ta­jaa Ju­ma­la ra­kas­taa” (2. Kor. 9:7).

Uh­rauk­set lä­him­mäis­ten hy­väk­si ja evan­ke­liu­min työ­hön saa­vat ai­kaan pal­jon, kun Ju­ma­la an­taa siu­nauk­sen­sa.

Kris­ti­nop­pi ki­teyt­tää koko kris­ti­tyn elä­män sa­noi­hin: Kun Ju­ma­la ar­mos­ta an­taa meil­le syn­nit an­teek­si, se syn­nyt­tää sy­dä­mis­säm­me rak­kaut­ta, kii­tol­li­suut­ta ja us­kon­kuu­li­ai­suut­ta. Nämä saat­ta­vat mei­dät pal­ve­le­maan Ju­ma­laa ja lä­him­mäi­si­äm­me (KO 1948: 85).

Raa­mat­tu ker­too ti­lan­teis­ta, jois­sa kris­ti­tyt ovat ai­van eri­tyi­sel­lä ta­val­la py­säh­ty­neet kes­kus­te­le­maan sii­tä, mi­ten avun tar­pees­sa ole­via voi­tai­siin tu­kea. Täs­tä esi­merk­ki­nä on Apos­to­lien te­ko­jen ku­vaus, jos­sa al­ku­seu­ra­kun­nan di­a­ko­ni­a­työ­tä suun­ni­tel­tiin ja jär­jes­tel­tiin (Apt. 6: 1–4).

Lä­him­mäi­sen pal­ve­le­mi­nen nou­see raa­ma­tul­li­ses­ta ih­mis­kä­si­tyk­ses­tä ja vas­tuus­ta, jo­hon kuu­lu­vat hen­ki­sen, hen­gel­li­sen ja ai­neel­li­sen tuen ulot­tu­vuu­det.

Jee­sus, joka ei tul­lut pal­vel­ta­vak­si, vaan pal­ve­le­maan, vah­vis­ti rak­kau­den kak­sois­käs­kyn (Matt. 22: 37–39). Hän opet­ti esi­mer­kil­lään, mi­ten mei­dän tu­li­si koh­da­ta lä­him­mäi­sem­me. Ar­vok­kain pal­ve­lu­teh­tä­vä on evan­ke­liu­min esil­lä pi­tä­mi­nen.

On tär­keä muis­taa, et­tä osal­li­si­na Kris­tuk­sen rak­kau­des­ta voim­me vas­ta­ta lä­him­mäi­sem­me sy­vim­pään kai­pauk­seen, ky­sy­myk­seen sii­tä, mi­ten ih­mi­nen voi va­pau­tua syyl­li­syy­des­tään ja pe­riä ian­kaik­ki­sen elä­män.

Ju­ha­ni Liuk­ko­nen

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 20.6.2018

28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys