Vii­me vuon­na juh­lim­me sa­ta­vuo­ti­as­ta it­se­näis­tä Suo­mea. Tänä vuon­na puo­les­taan muis­tam­me sitä, et­tä kan­sa­lais­so­das­ta on ku­lu­nut sata vuot­ta. Sota päät­tyi pian, mut­ta ai­heut­ti pal­jon kär­si­mys­tä ja repi sy­vän kui­lun pu­nais­ten ja val­kois­ten vä­lil­le. Seu­rauk­se­na oli kat­ke­ruut­ta, vi­haa ja kos­to­hen­keä.

Tou­ko­kuun alus­sa 1918 se­naat­to­ri Kyös­ti Kal­lio piti Ni­va­lan kir­kos­sa ar­vok­kaan so­vin­non­pu­heen, jos­sa hän toi­voi, et­tei Suo­mes­sa oli­si jat­kos­sa enää pu­nai­sia ei­kä val­koi­sia, vaan suo­ma­lai­sia. Sii­nä pu­hees­sa vaa­dit­tiin so­vin­toa kos­ton ja ran­gais­tuk­sen si­jas­ta.

Tä­nään voim­me to­de­ta, et­tä kan­sa­lais­so­dan vai­ku­tuk­set suo­ma­lai­siin ja suo­ma­lai­seen yh­teis­kun­taan ovat ol­leet pit­kä­kes­toi­set ja kes­tä­neet usei­den su­ku­pol­vien yli. Kaik­kea sitä, mitä tuol­loin ta­pah­tui, em­me voi hy­väk­syä em­me­kä ym­mär­tää. Moni ih­mi­nen me­net­ti ih­mi­sar­von­sa ja tuo­mit­tiin syyt­tö­mä­nä ran­gais­tuk­seen. Kes­kus­te­lu ja tut­kit­tu tie­to aut­ta­vat koh­taa­maan mo­net ky­sy­myk­set avoi­mes­ti.

Vaik­ka kan­sa­lais­so­dan ris­ti­rii­dat oli­vat läs­nä ih­mis­ten elä­mäs­sä, kan­sam­me nou­si vai­ke­as­ta ti­lan­tees­ta häm­mäs­tyt­tä­vän no­pe­as­ti. Maa­ta ra­ken­net­tiin ja sitä myös puo­lus­tet­tiin yh­des­sä, kun Neu­vos­to­liit­to vuon­na 1939 hyök­kä­si Suo­meen ja tal­vi­so­ta al­koi.

Kan­sa­kun­tam­me vai­keis­ta vuo­sis­ta on sel­vit­ty yh­tei­sel­lä tah­dol­la ja pon­nis­te­lul­la, tois­ta aut­ta­mal­la ja apua vas­taa­not­ta­mal­la. Nuo ajat ovat opet­ta­neet, kuin­ka tär­ke­ää on su­vai­ta eri­lai­sia mie­li­pi­tei­tä ja nä­ke­myk­siä. Tuo­ta kaik­kea tar­vit­sem­me myös tänä päi­vä­nä, kun eri­ar­voi­suus näyt­tää vah­vis­tu­van ja eläm­me yhä mo­ni­ar­voi­sem­mas­sa ja -kult­tuu­ri­sem­mas­sa yh­teis­kun­nas­sa. Yh­des­sä te­ke­mi­nen ja ja­ka­mi­nen sekä yh­tey­den ra­ken­ta­mi­nen kas­vat­ta­vat luot­ta­mus­ta ja ra­ken­ta­vat rau­haa.

Rau­ha ym­mär­re­tään usein pel­käs­tään so­dan, vä­ki­val­lan ja sor­ron pois­sa­o­lo­na. Se on kä­sit­tee­nä kui­ten­kin laa­jem­pi. Raa­ma­tun ydin­sa­no­ma on Jee­suk­sen val­mis­ta­ma rau­ha, jota tämä maa­il­ma ei voi an­taa. Hän so­vit­ti syn­tim­me ris­tin­puul­la. Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa esiin­tyy hep­re­an­kie­li­nen sana ša­lom ja Uu­den tes­ta­men­tin krei­kan­kie­li­se­nä al­ku­teks­tis­sä esiin­ty­vä sana έιρηνη eli ei­ree­nee, tar­koit­ta­vat myös eheyt­tä, hy­vin­voin­tia, ter­veyt­tä ja rau­han­toi­vo­tus­ta. Näi­tä asi­oi­ta voim­me ru­koil­la toi­sil­lem­me. Raa­mat­tu neu­voo ra­ken­ta­maan rau­haa: ”Jos se mah­dol­lis­ta on ja jos se teis­tä riip­puu, elä­kää rau­has­sa kaik­kien kans­sa” (Room. 12:18).

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.5.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Eve­lii­na Sauk­ko