JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Di­a­be­tek­ses­ta tuli osa ar­kea

Puhutaan maasta ja taivaasta
14.11.2020 6.15

Juttua muokattu:

13.11. 15:25
2020111315254720201114061500
– Diabeteksen kanssa oppii elämään, toteavat diabetesta sairastavan Onnin vanhemmat Matleena ja Mika Jokitalo.

– Diabeteksen kanssa oppii elämään, toteavat diabetesta sairastavan Onnin vanhemmat Matleena ja Mika Jokitalo.

kuva haastateltavilta

– Diabeteksen kanssa oppii elämään, toteavat diabetesta sairastavan Onnin vanhemmat Matleena ja Mika Jokitalo.

– Diabeteksen kanssa oppii elämään, toteavat diabetesta sairastavan Onnin vanhemmat Matleena ja Mika Jokitalo.

kuva haastateltavilta

Mil­la Kan­gas

Lu­mi­jo­kis­ten Mat­lee­na ja Mika Jo­ki­ta­lon elä­mä mul­lis­tui va­jaa nel­jä vuot­ta sit­ten. Kuu­si­lap­si­sen per­heen kol­man­nek­si van­hin lap­si, On­ni, sai­ras­tui tam­mi­kuus­sa 2017 di­a­be­tek­seen. Nyt 5-vuo­ti­as poi­ka oli tuol­loin hiu­kan al­le 2-vuo­ti­as.

– On­ni al­koi yh­täk­kiä ok­sen­nel­la. Luu­lim­me, et­tä ok­sen­nus­tau­ti. Päi­vän oli hil­jai­sem­pi kuin yleen­sä, mut­ta ei ok­sen­ta­nut. Seu­raa­va yö oli rau­hal­li­nen, mut­ta aa­mus­ta al­koi ras­kaas­ti hen­git­tää ja ta­jun­nan­ta­so las­kea, Jo­ki­ta­lot ker­to­vat.

Mika läh­ti käyt­tä­mään On­nia lää­kä­ris­sä, jos­ta On­ni sai heti kii­reel­li­sen lä­het­teen Ou­lun yli­o­pis­tol­li­seen sai­raa­laan.

– Mat­ka Lu­mi­jo­el­ta Ou­luun sai­raa­laan tun­tui tosi pit­käl­tä. On­ni oli voi­pu­nut ja hil­jai­nen. Aja­tuk­set kään­tyi­vät Tai­vaan Isän puo­leen, et­tei oli­si va­ka­vam­paa ja sai­sim­me pi­tää tä­män iha­nan ja rak­kaan po­jan, muis­te­lee Mika Jo­ki­ta­lo.

Per­hees­sä oli tuol­loin nel­jä las­ta ja nuo­rim­mai­nen vas­ta nel­jän kuu­kau­den ikäi­nen. Mat­lee­na jäi ko­tiin kol­men lap­sen kans­sa ja odot­te­li tie­to­ja sai­raa­las­ta.

– It­ket­ti, et­tä nään­kö vie­lä elä­vä­nä.

OYS:ssa On­ni sai di­ag­noo­sik­si heti di­a­be­tek­sen.

– Toi­saal­ta oli hel­po­tus, kun tut­tu sai­raus mi­nun su­vus­sa, mut­ta toi­saal­ta jär­ky­tys, kun tuli oman lap­sen koh­dal­le, Mat­lee­na sa­noo.

On­nin sai­rau­den al­ku­vai­heis­sa Mat­lee­na ker­too ko­ke­neen­sa tär­ke­äk­si sen, et­tä so­peu­tu­mi­sel­le on lupa an­taa ai­kaa.

– Mun sis­ko sa­noi iha­nas­ti sil­loin On­nin sai­ras­tu­es­sa, et­tä an­na tun­tua niin pa­hal­ta, kun tun­tuu ja sure, jos su­ret­taa. Hel­pot­ti omaa miel­tä, et­tä ei ole pak­ko heti so­peu­tua ja voi ot­taa vas­taan kaik­ki tun­teet, joi­ta sii­nä het­kes­sä tu­lee.

On­nin di­a­be­tes vaa­tii van­hem­mil­ta jat­ku­vaa lap­sen voin­nin tark­kai­lua ja so­ke­rei­den seu­ran­taa niin päi­väl­lä kuin yöl­lä­kin. Jo­ki­ta­lot ovat saa­neet ajoit­tain kuor­mit­ta­vaan ar­keen ar­vo­kas­ta tu­kea.

– Suu­rin apu on ol­lut On­nin kum­mi­tä­dis­tä, joka ot­taa use­as­ti On­nin hoi­toon vii­kon­lo­puk­si.

Tär­ke­ää ver­tais­tu­kea Jo­ki­ta­lot ovat saa­neet Kal­li­on lei­ri­kes­kuk­ses­sa jär­jes­te­tyl­tä di­a­be­tes­lei­ril­tä sekä us­ko­vais­ten di­a­bee­tik­ko­per­hei­den What­sapp-ryh­mäs­tä. Suu­rim­mak­si voi­man an­ta­jak­si Jo­ki­ta­lot ko­ke­vat us­kon tuo­man tur­van.

– Us­ko ja luot­ta­mus Tai­vaan Isän joh­da­tuk­seen on an­ta­nut voi­maa. Ju­ma­lal­la on kaik­ki het­ket tie­dos­sa.

20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies