Oli synkkä ja myrskyinen yö. Kaunokirjallisen klassikon tavoin alkaa Seppo Tervon ensimmäinen blogiteksti Päivämiehen verkkolehden blogissa tammikuussa 2017.
Tenavat-sarjakuvan Ressu istuskelee koppinsa päällä ja miettii kirjalleen hyvää aloitusta. Minua pyydettiin blogistiksi Päivämiehen verkkolehteen, ja Ressun ongelma on minullakin – hyvää aihetta kirjoittaa ei tunnu löytyvän.
– Koska kyseessä on Päivämies-julkaisu, ajattelin aluksi, että tekstin tulisi olla jotenkin linjassa sen muun sisällön kanssa. Se on ollut tietysti pääosin hengellinen, joten tunsin arkuutta. Vähitellen alkoi muotoutua jonkinlainen ajatus, millainen teksti olisi.
Tervo oli lueskellut blogeja jonkin verran, eli täysin vieraasta kentästä ei ollut kyse.
– Sain myös hyvät ohjeet toimittajalta, millaista tekstiä odotetaan. Yllätyin, kuinka äkkiä pyydetty merkkimäärä tuli täyteen, ja heti kättelyssä jouduin ano- maan lisää merkkejä, hän hymyilee.
– Pidän aiheista, jotka ovat arkielämää, teknisen työn opettajana työskentelevä Seppo Tervo kertoo.
– Haluan kuitenkin kirjoittaa jostain vähän poikkeavasta näkökulmasta, ettei tekstistä tule liian raporttimainen.
Siihen, millaisia tekstejä hän tuottaa, vaikuttaa oma kirjallisuusmaku.
– Pidän kirjoista, joissa on jokin historiallinen funktio. Esimerkiksi Täällä Pohjantähden alla on sen tyyppinen teos. Hyryn Antin kirjat ovat suosikkejani, Solzhenitsyn niin ikään. Omat tekstini ovat jonkinlainen synteesi näistä tyyleistä.
Millaisena Tervo on kokenut kolmivuotisen blogistin tehtävän? Mistä asioista lukijat ovat kiitelleet häntä? Lue Tervon haastattelu kokonaan 16.10. ilmestyneestä Päivämiehestä.
Seppo Tervon blogi löytyy täältä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys