Jokainen kortti ilahduttaa Teemu Klasilaa kovasti. Heinäkuussa Perhon papalta tuli kissakortti.
Henna Lauhikari
Jokainen kortti ilahduttaa Teemu Klasilaa kovasti. Heinäkuussa Perhon papalta tuli kissakortti.
Henna Lauhikari
Henna Lauhikari
Kemiläisellä Teemu Klasilalla alkavat olla käsillä jännät ajat. Tuleekohan tänä vuonna Perhon papalta joulukorttipostia? Joka joulu noin kymmenen vuoden ajan Klasila on saanut kortin aikoinaan Suviseuroissa sattumalta tapaamaltaan Perhon papalta. Ja on kortteja tullut muulloinkin kuin jouluna, viimeisin heinäkuussa.
Perhon pappa oli vuosien takaisessa suviseurakohtaamisessa ottanut Klasilasta valokuvan ja pyytänyt osoitteen ottamansa kuvan lähetystä varten. Sen kummemmin yhteystietoja ei ollut vaihdettu, mikä on myöhemmin harmittanut Klasilaa ja hänen kotiväkeään.
Teemu Klasilan mielestä olisi mukava lähettää joskus kortti ja kiitokset myös toiseen suuntaan. Siksipä hän toivookin, että tätä juttua lukisi myös Perhon pappa. Seuraavaan korttiin Klasila toivoisi papalta osoitetta, jotta myös Kemistä voisi lähteä kortti Perhoon päin.
Joka kerta, kun kortti löytyy postilaatikosta, Klasila ilahtuu kovasti. Heinäkuussa lähetetyssä kortissa Perhon pappa kirjoitti, kuinka uskovaisena saa luottaa Taivaan Isän huolenpitoon, vaikka oudon sairauden uhka huolestuttaa kaikkialla maailmassa.
Korttipostin lisäksi Teemu Klasilalla on lukuisia ilonaiheita elämässään. Joka päivä hän käy jopa usean tunnin mittaisella sauvakävelyllä. Lisäksi hän käy uimahallissa ja kuntosalilla sekä tekee mielellään ulkotöitä. Lumityöt ovat Klasilan hommia samoin kuin polttopuiden teko.
Yksi tärkeä harrastus on keramiikkataidekerho. Siellä odottaa työn alla tonttu, ja Klasilaa hieman huolettaa, ehtiikö tonttu valmiiksi jouluksi, kun kerho on koronarajoitteiden vuoksi tauolla. Kuluneen vuoden aikana muitakin harrastuksia ovat hidastaneet koronasta aiheutuvat rajoitukset, mutta onneksi ulkoilla voi aina.
Joka sunnuntai Klasila kuuntelee Radio Pookin seurat.
– Kännykällä kuuntelen, Klasila tuumaa kysymykseen seurojen ja pyhäkoulun kuuntelusta.
Päivämiehen ja Lasten polun Klasila lukee tarkasti samoin kuin muutkin lehdet. Useamman kerran hän on käynyt kävelylenkeillään tarkistamassa, etteikö todellakaan seuroihin rauhanyhdistykselle pääse. Seuroja ja siellä olevia tuttuja on jo ikävä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys