Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­teä alet­tiin jul­kais­ta 2.4.2014. Se on va­kiin­nut­ta­nut ase­man­sa pa­pe­ri­leh­den rin­nal­la il­mai­se­na, kai­kil­le avoi­me­na säh­köi­se­nä leh­te­nä. Leh­den ta­voit­tee­na on lä­he­tys­käs­kyn mu­kai­ses­ti ker­toa van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­ses­ta us­kos­ta, elä­mäs­tä ja toi­min­nas­ta ja ol­la mah­dol­li­sim­man mo­nen saa­vu­tet­ta­vis­sa. Juh­lis­tam­me verk­ko­leh­den kak­si­vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vää jul­kai­se­mal­la lu­ki­jan haas­tat­te­lun.

Sirk­ka-Lii­sa Lei­no­nen on lu­ke­nut verk­ko­leh­teä sen il­mes­ty­mi­ses­tä saak­ka. Hän on rei­lu vuo­si sit­ten eläk­keel­le jää­nyt kään­tä­jä, joka asuu mie­hen­sä kans­sa Ou­lus­sa.

– Mei­dän ilok­sem­me myös kaik­ki lap­sem­me asu­vat niin lä­hel­lä, et­tä ta­paam­me hei­tä usein, hän ker­too.

Sirk­ka-Lii­sa on ai­na työs­ken­nel­lyt ko­ti­toi­mis­tos­ta kä­sin il­man läs­nä ole­vaa työ­yh­tei­söä.

– Työs­sä ol­les­sa­ni kes­ki­viik­ko eli Päi­vä­mies-päi­vä oli mi­nul­le hy­vin tär­keä päi­vä. Päi­vä­mies ava­si ik­ku­nan eri paik­ka­kun­tien ta­pah­tu­miin ja mui­den us­ko­vais­ten elä­mään. Luin leh­den yleen­sä heti, mo­nes­ti päi­vä­kah­vin ää­res­sä. Ker­ran jopa pol­tin pe­ru­na­kat­ti­lan mus­tal­le kar­rel­le, kun unoh­duin lu­ke­maan Päi­vä­mie­hen mie­len­kiin­toi­sia jut­tu­ja, hän muis­te­lee.

Ak­tii­vi­nen lu­ki­ja ar­vi­oi, et­tä verk­ko­leh­ti on eh­kä vä­hen­tä­nyt kes­ki­vii­kon mer­ki­tys­tä, mut­ta sa­mal­la tuo­nut sa­man lu­ke­mi­sen ilon jo­kai­seen päi­vään.

– Arkioloissa käyn kurkkaamassa sivustolla vähintään kerran päivässä, monesti useamminkin. Verkkolehdessä viehättää nimenomaan se tunne, että sitä lukiessa on aivan ajan hermolla, Sirkka-Liisa Leinonen kuvailee.

KUVA: HANNU LEINONEN

– Ar­ki­o­lois­sa käyn kurk­kaa­mas­sa si­vus­tol­la vä­hin­tään ker­ran päi­väs­sä, mo­nes­ti use­am­min­kin.

Verk­ko­leh­des­sä vie­hät­tää ni­me­no­maan se tun­ne, et­tä sitä lu­kies­sa on ai­van ajan her­mol­la,

Sirk­ka-Lii­sa Lei­no­nen ku­vai­lee.

Sirk­ka-Lii­sa ker­too lu­ke­van­sa leh­den si­säl­töä va­li­koi­mat­ta, mut­ta eri­tyi­sen suu­rel­la in­nol­la sel­lais­ta, mitä pa­pe­ri­leh­des­sä ei ole.

– Pi­dän blo­gien rik­kaas­ta mo­ni­puo­li­suu­des­ta. Nii­den vä­li­tyk­sel­lä tun­tee ta­paa­van­sa mo­nia mie­len­kiin­toi­sia ih­mi­siä. Toi­nen kiin­toi­sa asia ovat kie­li­o­si­ot. Siel­lä voi yrit­tää ym­mär­tää ker­taal­leen suo­mek­si lu­ke­mi­aan teks­te­jä jol­la­kin sel­lai­sel­la­kin kie­lel­lä, jota ei vält­tä­mät­tä edes kun­nol­la osaa.

Mo­nes­ti eri­lai­sis­ta teks­teis­tä juu­ri blo­git ovat pu­hu­tel­leet hän­tä eni­ten.

– Esi­mer­kik­si An­na Vir­ta­sen ”Näh­hään tai­vaas­sa”, Pek­ka Las­si­lan ”Kir­je ys­tä­väl­le”, In­ke­ri Heik­ka­lan ”Elä­mä, sana niin suu­ri” ja Maa­rit Mur­to­maan ”On­ko tämä se jouk­ko”, kaik­ki sy­väs­ti kos­ket­ta­via. Art­tu Har­ti­kai­sen ”äly­va­paa pu­he­lin” ja Vil­ja Paa­vo­lan ”Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nai­nen”, hy­ker­ryt­tä­vän haus­ko­ja. Satu Kaik­ko­sen ”Ru­kous” ja Lot­ta Lai­ti­sen ”Sai­raa­la­huo­neis­sa”, he­rät­te­le­viä ja py­säh­dyt­tä­viä. Ja lu­et­te­lo jat­kui­si vie­lä pit­kään.

Vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­set pals­tat ku­ten Vie­rasb­lo­gi ja Lu­ki­jan kuva vas­taa­vat Sirk­ka-Lii­san mie­les­tä yhä vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­sem­mak­si muut­tu­van me­di­an haas­tei­siin.

– On hyvä, et­tä on ka­na­via, joi­den kaut­ta lu­ki­jat pää­se­vät osal­lis­tu­maan leh­den te­ke­mi­seen, hän nä­kee.

Hän toi­voo, et­tä verk­ko­leh­teen saa­tai­siin jat­kos­sa enem­män lap­sil­le suun­nat­tua ma­te­ri­aa­lia.

– Ny­ky­a­jan lap­set­han elä­vät mo­bii­li­maa­il­mas­sa.

Myös kie­li­o­si­on ra­ken­net­ta oli­si hä­nen mie­les­tään hyvä ke­hit­tää:

– Eri­tyyp­pis­ten jut­tu­jen ka­te­go­ri­oin­ti ala­ot­si­koi­den al­le aut­tai­si lu­ki­jaa löy­tä­mään et­si­män­sä ja hel­pot­tai­si si­säl­lön hah­mot­ta­mis­ta.

Mobiililaitteiden käyttö tulee nykylapsille tutuksi jo varhain. Mummoilla ja papoilla on taitavia konsultteja riittämiin.

KUVA: SIRKKA-LIISA LEINONEN

Mo­bii­li­lait­tei­den käyt­tö tu­lee ny­ky­lap­sil­le tu­tuk­si jo var­hain. Mum­moil­la ja pa­poil­la on tai­ta­via kon­sult­te­ja riit­tä­miin.

Sirk­ka-Lii­sa to­te­aa, et­tä vaik­ka elä­mä on ny­ky­ään kes­ki­mää­rin kii­reis­tä, kai­kil­le tu­lee kii­reen kes­kel­le tau­ko­ja:

– Odo­tel­laan bus­sia, ham­mas­lää­kä­riin pää­syä, ta­paa­mi­ses­ta myö­häs­ty­vää ys­tä­vää tai muu­ta. Mie­les­tä­ni verk­ko­leh­ti tar­jo­aa suo­ras­taan te­ra­peut­tis­ta tau­ko­toi­min­taa. Ly­hy­el­lä­kin tau­ol­la voi lu­kais­ta Päi­vä­mie­hen pää­kir­joi­tuk­sen, kan­sain­vä­li­sen seu­rau­u­ti­sen tai uu­sim­man blo­gin.