Koon­nut: Päi­vi Mar­ti­kai­nen

Ou­lu­lai­set ur­hei­lu­mie­het Juk­ka Kol­mo­nen ja Ka­le­vi Haa­pa­lah­ti pal­lot­te­le­vat sitä, mil­loin hyvä har­ras­tus, lii­kun­ta, voi muut­tua huo­nok­si. Juk­ka on seu­ra­kun­ta­pap­pi ja yrit­tä­jä, Ka­le­vi en­ti­nen yrit­tä­jä ja ny­kyi­nen elä­ke­läi­nen.

Juk­ka:

Lap­se­na ja nuo­re­na lii­kuin pal­jon ja har­ras­tin mo­nen­lai­sia la­je­ja. Juok­sus­ta tuli sit­ten niin mer­ki­tyk­sel­lis­tä, et­tä lii­tyin ko­ti­paik­ka­kun­nan ur­hei­lu­seu­raan. Siel­lä olin val­men­net­ta­va­na. Se oli vie­dä ko­ko­naan men­nes­sään, en­nen kuin ko­to­na alet­tiin kes­kus­tel­la kil­paur­hei­lun tar­peel­li­suu­des­ta us­ko­vai­sel­le. Äi­din kans­sa ju­tel­tiin, et­tä se voi tul­la lii­an tär­ke­äk­si elä­mäs­sä. Ur­hei­lu jäi sil­loin tei­ni­nä.

Ka­le­vi:

Olen pik­ku­po­jas­ta as­ti har­ras­ta­nut ur­hei­lua, lä­hin­nä jouk­ku­e­pe­le­jä. Jää­kiek­ko tuli yk­kös­la­jik­si noin 10-vuo­ti­aa­na. 12-vuo­ti­aa­na mi­nua pyy­det­tiin Kärp­pien har­joi­tuk­siin. 13-vuo­ti­aa­na lii­tyin jouk­ku­ee­seen. Rip­pi­kou­lu­ke­vää­nä ”har­ras­tuk­se­ni” oli sil­lä ta­sol­la, et­tä vii­kos­sa saat­toi ol­la 4–5 pe­liä. Van­hem­pa­ni yrit­ti­vät va­roi­tel­la mi­nua. Us­ko­vai­set ka­ve­ri­ni tu­li­vat huo­les­tu­nee­na sa­no­maan, et­tä on har­mi, et­tä sinä et ny­kyi­sin eh­di seu­roi­hin. Tämä py­säyt­ti nuo­ren po­jan, ja sinä ke­vää­nä lo­pe­tin pe­laa­mi­sen seu­ra­jouk­ku­ees­sa.

Juk­ka:

Kol­mi­kymp­pi­se­nä kun­to oli men­nyt niin huo­nok­si, et­ten jak­sa­nut juos­ta kuin pa­ri­sa­taa met­riä. Aloi­tin sit­ten liik­ku­mi­sen uu­del­leen. Juok­sen, hiih­dän, käyn kun­to­sa­lil­la ja pe­laan ker­ran vii­kos­sa jää­kiek­koa. Ur­hei­lu­har­ras­tuk­se­ni on muut­tu­nut täy­del­li­ses­ti. Sil­loin kun olin vie­lä ur­hei­lu­seu­ras­sa, oli ta­voit­tee­na me­nes­tyä kil­pai­luis­sa. Nyt ta­voit­tee­na on py­syä hy­väs­sä kun­nos­sa. Lii­kun­ta an­taa li­säk­si hy­vän mie­len.

Ka­le­vi:

Tuo­na lo­pe­tus­tal­ve­na mi­nut va­lit­tiin ket­ju­ka­ve­rei­den kans­sa vuo­den 1972 olym­pi­a­jouk­ku­een val­men­nus­rin­kiin ja ke­vääl­lä pal­kit­tiin ke­hit­ty­neim­män ju­ni­o­rin pal­kin­nol­la. Saa­vu­tus­te­ni jäl­keen Ju­ma­la kui­ten­kin aut­toi te­ke­mään pää­tök­sen lo­pet­ta­mi­ses­ta. Olen jat­ka­nut pe­laa­mis­ta us­ko­vais­ten kes­ken, ja ny­kyi­sin pe­laan kak­si ker­taa vii­kos­sa. Lii­kun ai­ka pal­jon muu­ten­kin.

Juk­ka:

Lii­kun­ta so­pii eri­no­mai­ses­ti us­ko­vai­sen elä­mään. Apos­to­li suo­ras­taan ke­hot­taa pi­tä­mään it­ses­tään huol­ta. Ny­ky­ai­ka­na työ on muut­tu­nut niin, et­tei sii­tä saa ai­na riit­tä­väs­ti lii­kun­taa. Sen vuok­si ke­hon tree­niä tar­vi­taan. Sil­ti har­ras­tus­lii­kun­ta­kin voi tul­la niin tär­ke­äk­si, et­tä se al­kaa saa­da pal­von­nan piir­tei­tä. Jo­kais­ta suu­pa­laa­kin ale­taan tark­kai­le­maan, ke­hoa muo­ka­ta li­has­har­joit­teil­la. Sana ”koh­tuus” so­pii lii­kun­taan eri­no­mai­ses­ti.

Ka­le­vi:

Eräs ta­pah­tu­ma nou­see mie­leen: ar­mei­jas­sa jär­jes­tet­tiin suun­nis­tus­kil­pai­lut, jot­ka oli­vat Ou­lun lä­his­töl­lä van­hem­pie­ni mö­kin alu­eel­la. Kol­men ryh­mis­sä juos­tiin mi­nul­le täy­sin tu­tus­sa ym­pä­ris­tös­sä reit­ti läpi, ja voi­tet­tiin yli­voi­mai­ses­ti. No mei­dät lä­he­tet­tiin so­ti­las­lää­nin mes­ta­ruus­ki­soi­hin yö­suun­nis­tuk­seen. Teim­me heti alus­sa 180 as­teen suun­nis­tus­vir­heen – tai­det­tiin tul­la vii­mei­si­nä maa­liin.

Juk­ka:

Mi­nul­le on pai­nu­nut mie­leen eräs hiih­to­reis­su La­pis­ta. Joka päi­vä teh­tiin muu­ta­man kym­me­nen ki­lo­met­rin lenk­ke­jä. Erää­nä aa­mu­na pää­tim­me ys­tä­vä­ni kans­sa kier­tää koko Yl­läs-tun­tu­rin. Tie­dos­sa oli liki sa­dan ki­lo­met­rin lenk­ki. Il­ta­päi­väl­lä tuli kova näl­kä. Ho­tel­lin ra­vin­to­las­sa sit­ten ti­lat­tiin lo­hi­keit­to. Meil­le tuo­tiin koko kat­ti­la ker­mais­ta lo­hi­keit­toa. Kat­ti­las­ta ei jä­tet­ty mi­tään syö­mät­tä. Se­hän meni jä­se­niin. Mi­ten in­no­kas penk­kiur­hei­li­ja olet?

Ka­le­vi:

Mi­nun penk­kiur­hei­lu on ai­ka yk­si­puo­lis­ta. Seu­raan tu­los­ta­sol­la Kärp­pien pe­li­tu­lok­sia leh­des­tä tai ne­tis­tä. Jää­kie­kon MM-ki­sat kat­son ne­tin kaut­ta ke­väi­sin. Muu seu­ran­ta on hy­vin sa­tun­nais­ta. En­tä sinä? On­ko jo­kin eri­tyi­sa­lue, joka kiin­nos­taa?

Juk­ka:

En­nen seu­ra­sin enem­män. Ny­kyi­sin saa­tan seu­ra­ta tie­do­tus­vä­li­neis­tä hiih­toa ja ylei­sur­hei­lu­ki­so­ja sa­tun­nai­ses­ti. Ker­ran nuo­ruu­des­sa­ni Rak­si­lan ui­ma­hal­lis­ta läh­ties­sä huo­mat­tiin pal­jon vä­keä jää­hal­lin ym­pä­ril­lä. Me­nim­me pai­kal­le. Ot­te­lu oli lop­pu­mas­sa, jon­ka vuok­si pää­sim­me si­säl­le. Kärp­pien ja Lah­den Kiek­ko­reip­paan kamp­pai­lu sii­tä, kum­pi pää­see lii­gaan. Me­te­li hal­lis­sa oli hir­veä. Vä­hän ai­kaa seu­ra­sim­me, ja al­koi tun­tua, et­tei tämä ole mei­dän paik­ka.

Täl­lai­set ot­te­lut täyt­tä­vät mo­nil­ta osin ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen pal­von­ta­me­no­jen piir­teet. Täs­sä­kin asi­as­sa ajat­te­len koh­tuu­den ole­van pai­kal­laan. Mie­les­tä­ni on koh­tuut­ta seu­ra­ta jo­tain ki­saa tie­do­tus­vä­li­neis­tä, mut­ten it­se roh­ke­ni­si läh­teä pai­kan pääl­le kat­so­maan.

Ka­le­vi:

Vas­taa aa­men­ta täy­sil­lä. Just noin.

Juk­ka:

Us­ko­vil­le on suu­rin ar­vo py­syä us­ko­mas­sa ja pääs­tä ker­ran tai­vaa­seen. Ur­hei­lu­seu­rois­sa on toi­sen­lai­set ar­vot, suu­rim­pa­na me­nes­tyä ur­hei­lu­kil­pai­luis­sa. Sen ym­pä­ril­le ra­ken­tuu ta­voit­teet, joi­hin siel­lä si­tou­du­taan.

Ka­le­vi:

Täy­tet­ty­ä­ni 70 vuot­ta pe­li­ka­ve­rit lah­joit­ti­vat mi­nul­le en­nen pe­lin al­kua ”kul­ta­ky­pä­rän”, jota en kyl­lä­kään ole raas­ki­nut käyt­tää pe­la­tes­sa. Mie­lui­sia ja tär­kei­tä het­kiä ovat myös en­nen ja jäl­keen pe­li­vuo­ron käy­dyt po­ri­nat.