äidinkieleltään viittomakielinen Olli Katainen Seinäjoelta toimi suviseuroissa liikennetoimikunnassa opastevastaavana. Kuurona syntyneen Ollin sisaruksista 7 on kuulevaa ja 7 kuuroa.
– Lapsuudenkodissani kaikki osasivat viittoa. Olen tottunut pienestä asti olemaan mukana kaikessa, koska kuurous ei ollut ongelma. Nyt minulla on kuuleva vaimo ja 7 kuulevaa lasta.
Positiivisia kohtaamisia
– Suviseuratalkoiden alkaessa huomasin, että kun kohtaan ihmisiä, joita en tuntenut ennestään, piti hetken hakea yhteistä kieltä, jotta ymmärrämme toisiamme.
Olli käyttää paljon kännykkää, johon kirjoittaa asiansa, ja näyttää sen keskustelukumppanille. Suviseuratalkoissa kohtaamiset ja yhteiset tekemiset olivat positiivisia kokemuksia.
– Osa varmasti ihmetellen seurasi viittomistani. En kuitenkaan kokenut syrjintää kuurouteni vuoksi.
Tulkin kanssa – ja ilman tulkkia
– Koulutuksissa ja kokouksissa minulla oli lähes aina tulkki. Eräs luuli tulkkia avustajakseni, mutta hänhän vain kääntää suomen kieltä viittomakielelle.
Olli kertoo, että tulkki on todella tärkeä erityisesti kokouksissa, jotta hän pystyy tasavertaisesti olemaan mukana niissä. Talkoissa tulkkia ei aina tarvinnut, koska asiat voi keskustella muullakin tavoin.
– Suviseurojen valmisteluissa mukana olleet tulkit seurasivat mielenkiinnolla valmistelutöitä ja ihmettelivätkin niitä, Olli muistelee.
Juhlaportin rakennusurakka kotiautotallissa
Suviseuroja valmisteltiin kevään aikana erilaisissa talkoissa.
– Keväällä aloitimme juhlaportin teolla meidän autotallissa. Se oli mukava yhteinen projekti.
Olli osallistui pitkin kevättä myös yleisiin talkoisiin. Kesäkuussa olikin sitten hänen päätyönsä eli opasteiden paikalleenasennus, jossa oli mukana muukin opasteporukka. Siihen kuului Ollin Mikko-velikin, joka myös on kuuro. He tekivät yhdessä osan puhujankorokkeesta ja urittivat traktorillaan tonttien paikkoja.
– Näissäkin töissä olin paljon minulle entuudesta tuntemattomien talkoolaisten kanssa tekemisissä, ja kun alkukankeudesta päästiin, niin alkoi juttu luistamaan ja hommat saatiin tehtyä. Kirjoitimme paljon ja elekielelläkin pääsee pitkälle, saattoipa muutama viittomamerkkikin tarttua, Olli kertoo sujuvasta yhteistyöstä.
Puhujankoroketta nikkaroimassa.
Opastetehtävistä liikenteenohjaukseen
Olli oli suviseurahommissa mukana mielellään:
– En laskenut talkootyötunteja, tekeminen yhdessä oli mukavaa. Asetin suviseuratalkoot ykkössijalle, oli vuoromme palvella ja rakentaa suviseurojen puitteita.
Suviseurojen aikana hän ei varsinaisesti ollut opastehommissa; jos jotakin olisi rikkoontunut, hän olisi mennyt korjaamaan. Liikenteenohjaus keskiviikkona sujui hyvin elekielellä. Sattumalta traktorikuskit olivat suomenruotsalaisia ja puhuivat vain ruotsia.
– Me löysimme nopeampaa yhteisen sävelen heidän kanssaan kuin kuulevat.
Lähde mukaan ja pidä hauskaa!
Talkoisiin osallistuminen oli Ollista pääsääntöisesti mukavaa, vaikka toki se toisinaan tuntui raskaaltakin. Ilmat vaihtelivat ja usein kotiin tullessa oli voimat vähissä. Ollin mukaan talkoissa käynnistä on kuitenkin aina myös hyötyä: oppii monia uusia asioita ja saa uusia tuttuja. Talkoilussa on hänen mielestään parasta yhdessä tekeminen ja uusien ihmisten kohtaaminen.
– Olen jatkossakin mukana, mikäli tarvetta on. Tulevissa Tornion suviseuroissa aion myös osallistua, Olli lupaa. Ensi kesän suviseurat pidetään hänelle tutuissa maisemissa, vaimon lapsuuskodin lähipelloilla.
Olli kannustaa lähtemään mukaan yhteiseen tekemiseen ja pitämään hauskaakin.
– Ei kannata ajatella, että miksi juuri minun pitäisi lähteä, vaan lähtee vaan, niin tekemistä kyllä löytyy kaikille!
Kuvat: Olli Kataiselta
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys