JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Mir­jan opis­to­vuo­si on pian pää­tök­ses­sä

Puhutaan maasta ja taivaasta
8.5.2018 6.32

Mir­ja Kyy­rö­sel­lä on tie­dos­sa il­ta­hom­mia: psy­ko­lo­gi­an tun­nil­le pi­täi­si teh­dä kir­joi­tel­ma ag­g­res­sii­vi­suu­des­ta. Kä­sil­lä ovat opis­to­vuo­den vii­mei­set oi­ke­at op­pi­tun­nit. Kurs­si­ko­kee­seen Mir­ja ei aio osal­lis­tua:

– Mi­tä­pä minä sil­lä ar­vo­sa­nal­la teen, Mir­ja nau­raa.

Hel­sin­ki­läi­sen elä­ke­läi­sen elä­mä muut­tui ker­ral­la, kun Mir­ja muut­ti vuo­dek­si Ra­nu­al­le, jos­sa sis­kon­tyt­tö per­hei­neen asuu.

– Hel­sin­gin hu­li­na vaih­tui opis­to­hu­li­naan!

Opet­ta­ja­na ja me­te­o­ro­lo­gi­na työ­u­ran­sa teh­nyt Mir­ja eh­ti viet­tää seit­se­män elä­ke­vuot­ta Hel­sin­gis­sä.

Mir­ja ker­too, et­tä Ra­nu­al­le hä­net toi Toi­vo, sis­kon­ty­tön pie­ni poi­ka, joka syn­tyi syk­syl­lä.

Opis­to­vuo­den pää­tyt­tyä Mir­jal­la on tar­koi­tus pa­la­ta syn­nyin­seu­dul­le, Poh­jois-Kar­ja­laan, jos­sa kol­me sis­koa asuu. Uu­si asun­to val­mis­tuu Pie­lis­jo­en ran­nal­le tu­le­va­na ke­sä­nä.

– Ik­ku­nas­ta, joen toi­sel­ta puo­lel­ta, nä­kyy Jo­en­suun kirk­ko.

Jo­en­suu ja Poh­jois-Kar­ja­la ovat Mir­jal­le ko­ti­seu­tua, vaik­ka työ eh­ti kul­jet­taa hän­tä Suo­mus­sal­mel­le, Vaa­saan, Nur­mi­jär­vel­le ja Hel­sin­kiin. Mir­ja syn­tyi Kuus­jär­vel­lä, ny­kyi­sen Ou­to­kum­mun alu­eel­la, vuon­na 1946. Isä oli Suis­ta­mon evak­ko ja äi­ti paik­ka­kun­ta­lai­nen.

Pääs­ty­ään yli­op­pi­laak­si Mir­ja muut­ti Hel­sin­kiin opis­ke­le­maan ma­te­ma­tiik­kaa. Jo opin­to­jen al­ku­vai­hees­sa au­ke­ni opet­ta­jan si­jai­suus ko­ti­paik­ka­kun­nan kou­lul­ta Ou­to­kum­mus­ta. Myö­hem­min Mir­ja toi­mi opet­ta­ja­na myös ter­vey­den­hoi­to-op­pi­lai­tok­ses­sa.

Opet­ta­jan työs­sä Mir­ja eh­ti tu­tus­tua mo­nen­lai­siin op­pi­lai­siin. Vie­lä eläk­keel­lä­kin tun­tuu, et­tä opet­ta­ja­na ih­mi­nen ei tule kos­kaan val­miik­si. On eri­lai­sia op­pi­lai­ta ja eri­lai­sia tar­pei­ta, ti­lan­teet vaih­te­le­vat.

– Oli­si hir­ve­än tär­ke­ää, et­tä opet­ta­ja tie­täi­si jo­tain lap­sen taus­tois­ta ja osai­si ot­taa ne huo­mi­oon. Minä en ai­na tien­nyt, ja se har­mit­taa vie­lä­kin.

Opis­tos­sa Mir­ja on pa­lan­nut opis­ke­li­jan roo­liin.

– Mi­nus­ta opet­ta­jan on tär­ke­ää opis­kel­la vä­lil­lä sel­lai­sia asi­oi­ta, jot­ka ovat it­sel­le vai­kei­ta. On hyvä pa­laut­taa mie­leen, mi­ten pal­jon uu­den op­pi­mi­nen teet­tää työ­tä.

Opis­tol­la Mir­ja on opis­kel­lut­kin yh­tä ja tois­ta, ei­kä vain pe­ru­sop­pi­jak­son mer­keis­sä. Hän on hyö­dyn­tä­nyt run­saas­ti myös ly­hyt­kurs­si­mah­dol­li­suuk­sia ja opis­kel­lut muun mu­as­sa his­to­ri­aa, raa­mat­tu­tie­toa ja ve­nä­jää. Re­von­tu­li­kurs­si­kin kiin­nos­ti me­te­o­ro­lo­gia.

Suu­rin ko­et­te­le­mus Mir­jan elä­mäs­sä on kol­mi­kymp­pi­se­nä ko­et­tu epä­on­nis­tu­nut sel­kä­leik­kaus. Se oli hal­vaan­nut­taa Mir­jan. Toi­pu­mi­sai­ka oli pit­kä.

– Se ko­ke­mus muut­ti mi­nua. En ol­lut­kaan enää osaa­va ja pär­jää­vä Mir­ja. Luo­ja an­toi kui­ten­kin vie­lä elin­päi­viä.

Si­sa­rus­ten apu ja rak­kaus on ol­lut kor­vaa­mat­to­man tär­ke­ää. Mir­ja ei unoh­da sitä, mi­ten sis­ko puki ker­ta toi­sen­sa jäl­keen mon­ta pien­tä las­taan, pak­ka­si hei­dät au­toon ja ajoi Mir­jan luo vie­däk­seen hä­net kun­tou­tuk­seen.

– Olen niin suu­res­sa rak­kau­den ve­las­sa, et­tä mi­tä­hän se kor­ko­jen kera te­kee­kään. Mut­ta niin sa­noo sis­ko­kin ole­van­sa, jo­ten olem­me päät­tä­neet, et­tem­me kos­kaan las­ke vel­ko­jam­me.

Lue haas­tat­te­lu ko­ko­naan 2.5.2018 il­mes­ty­nees­tä Päi­vä­mie­hes­tä.

KatriIsopahkala