JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Nel­jän­nes­vuo­si­sa­dan ää­ni

Puhutaan maasta ja taivaasta
9.1.2020 7.00

Sirk­ka Leh­to

Ou­lu­lai­nen 76-vuo­ti­as Sei­ja Oja­la on lu­ke­nut Suo­men Rau­ha­nyh­dis­tys­ten kes­ku­syh­dis­tyk­sen, SRK:n, ää­ni­leh­tiä noin 25 vuot­ta. Päi­vä­mie­hen li­säk­si Oja­lan soin­nu­kas­ta ään­tä on kuu­lu­nut Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä, Sii­o­nin jou­lu -leh­des­sä ja Jou­lus­ta jou­luun -ää­ni­kir­jas­sa.

Oja­la muis­te­lee, et­tä toi­nen lu­ki­ja­kon­ka­ri Pir­jo Ka­na­nen soit­ti, et­tä lu­ki­joi­ta tar­vit­tai­siin.

– Otin­kin kut­sun kii­tol­li­se­na vas­taan, sil­lä elä­mäs­sä­ni oli vä­hän vai­kea vai­he. Olin toi­pu­mas­sa va­ka­van syö­pä­sai­rau­den ras­kais­ta säde- ja sy­tos­taat­ti­hoi­dois­ta. Läh­din ko­kei­le­maan, ja jäin kouk­kuun. Uu­si asia ja teh­tä­vä oli kuin te­ra­pi­aa.

Lu­ki­jat lu­ke­vat leh­den tai kir­jan SRK:n toi­mis­ton stu­di­os­sa. Aluk­si lu­ku­ryh­män jä­se­net tu­tus­tu­vat leh­teen ja kat­so­vat, kuka mi­tä­kin lu­kee.

– Sii­nä kah­vi­tel­les­sa lu­e­taan tai ai­na­kin sil­mäil­lään omaa teks­tiä. Sit­ten siir­ry­tään ää­nit­tä­jän kans­sa stu­di­oon, jos­sa tar­kas­te­taan mik­ro­fo­nit ja an­ne­taan ää­ni­näyt­teet.

Oja­la ker­too ajat­te­le­van­sa lu­kies­saan jo­ta­kin tut­tua, jol­le tu­lee ää­ni­leh­ti. Sil­loin luen ikään kuin läs­nä ole­val­le hen­ki­löl­le.

– Hel­pol­ta tun­tuu lu­kea pää­kir­joi­tuk­sia ja ko­lum­ne­ja. Ne ot­ta­vat niin raik­kaas­ti kan­taa ajan­koh­tai­siin ai­hei­siin.

Vai­kein­ta on lu­kea muis­to­kir­joi­tus­ta, kun äkil­li­nen kuo­le­ma on koh­dan­nut nuo­ren tai kes­ki-ikäi­sen ih­mi­sen.

Yli 25 vuo­teen mah­tuu Oja­lal­la mo­nen­lai­sia muis­to­ja.

– Muis­tan ker­ran, jol­loin jon­kun has­sun vir­heel­li­sen lu­en­nan joh­dos­ta saim­me koko po­ruk­ka kun­non nau­ru­koh­tauk­sen. Ei­kä sitä mei­nat­tu saa­da nau­ra­mat­ta edes kor­ja­tuk­si.

– Jou­lus­ta jou­luun -kir­jaa läh­din lu­ke­man ke­vy­eh­köl­lä aa­mu­pa­lal­la. Tie­sin et­tä lou­naal­le men­nään. Mut­ta näl­kä­ni an­toi mu­ri­nal­la merk­kiä jo en­nen lou­nas­ta, ja se mu­ri­na­kin meni tie­tys­ti läpi. Niin­pä ää­nit­tä­jä il­moit­ti, et­tä läh­de­tään syö­mään ja ote­taan sit­ten uu­sik­si, hy­myi­lee Oja­la.

Oja­lal­la on kii­tol­li­nen mie­li sii­tä, et­tä on saa­nut ja jak­sa­nut näin kau­an pal­vel­la toi­sia omal­la ää­nel­lään.

– Hai­keut­ta tuo tie­tys­ti näin pit­kä­ai­kai­sen har­ras­tuk­sen lop­pu­mi­nen ja mu­ka­vas­ta työ­yh­tei­sös­tä luo­pu­mi­nen.

Ää­ni­leh­den lu­ki­jan elä­ke­päi­vil­le on Oja­lal­la jo suun­nit­teil­la te­ke­mis­tä, sil­lä hän ra­kas­taa myös kir­joit­ta­mis­ta.

28.2.2020

Sy­vyy­des­tä minä huu­dan si­nua, Her­ra. Her­ra, kuu­le mi­nun ää­ne­ni. Ps. 130:1-2

Viikon kysymys