Tuo­mas Tai­pa­le sai tou­ko­kuus­sa pap­pis­vih­ki­myk­sen La­pu­an hiip­pa­kun­nas­sa. Seu­ra­kun­ta­pas­to­rin teh­tä­vä Kes­ki-Suo­mes­sa, Kin­nu­las­sa, al­koi hei­nä­kuun alus­sa. Tai­pa­le ha­lu­aa ol­la pa­pin työs­sään lä­hel­lä ih­mi­siä, hei­dän ilo­jaan ja su­ru­jaan, nä­ke­vä­nä ja kuu­le­va­na.

Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­sa

Tai­pa­le odot­taa avoi­min mie­lin mitä elä­mä Kin­nu­las­sa tuo tul­les­saan. Tuo­reel­la pa­pil­la on pal­jon uut­ta opit­ta­vaa, mut­ta hän ha­lu­aa luot­taa työs­sään Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja ko­kee saa­neen­sa mo­nen­lais­ta tu­kea.

En­sim­mäi­sen kos­ke­tuk­sen seu­ra­kun­ta­lai­siin Tai­pa­le sai hei­nä­kuun alus­sa pi­de­tys­sä ke­säil­lan har­tau­des­sa Kin­nu­lan Myl­ly­ky­län ky­läyh­dis­tyk­sen ko­dal­la. Hän ker­toi avoi­mes­ti taus­tas­taan ja aja­tuk­sis­taan al­ka­nees­sa teh­tä­väs­sä.

Teks­ti­nä hä­nel­lä oli Fil 2: 2–16. Teks­tis­sä roh­kais­taan nöy­ryy­teen ja pi­tä­mään toi­sia pa­rem­pa­na kuin it­se­ään, pi­tä­en esi­merk­ki­nä Kris­tuk­sen miel­tä. Tai­pa­le pu­hui sii­tä, mi­ten Ju­ma­la vai­kut­taa meis­sä sen, et­tä voim­me toi­mia hä­nen tah­ton­sa mu­kai­ses­ti.

Mo­nen­lais­ta osaa­mis­ta

Tou­ko­kuus­sa La­pu­an hiip­pa­kun­nas­sa pap­pis­vih­ki­myk­sen saa­nut Tai­pa­le on muu­ta­kin kuin pap­pi. Hän on myös kant­to­ri ja dip­lo­mi-in­si­nöö­ri. Pa­pin teh­tä­vä kävi hä­nen mie­les­sään jo nuo­re­na, mut­ta Tai­vaan isä joh­dat­ti kui­ten­kin mui­hin teh­tä­viin.

Aja­tus pa­pin teh­tä­väs­tä vah­vis­tui muu­ta­ma vuo­si sit­ten uu­del­leen us­kon­non opet­ta­jan ai­ne­o­pin­to­jen myö­tä.

– Kut­su­muk­se­ni kas­voi vä­hi­tel­len. Sen juu­ret ovat elä­män­ko­ke­muk­sis­sa ja haas­teis­sa, joi­den kaut­ta Ju­ma­la pu­hut­te­li, ko­et­te­li ja kas­vat­ti. Va­kau­muk­seen poh­jau­tu­va kut­su­mus, ja työ­nä­ky­nä avau­tu­nut evan­ke­liu­min ju­lis­tus kai­kil­le ih­mi­sil­le, on saa­nut sa­mal­la joh­dat­taa it­se­ä­ni­kin ha­ke­maan voi­maa ja loh­tua sa­mas­ta tai­vaan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­ta.

Pa­pik­si Kin­nu­laan

Eri­lai­set koh­taa­mi­set, suu­ret ja pie­net, ovat Tuo­mas Tai­pa­leel­le tär­kei­tä. Hän toi­voo seu­ra­kun­ta­lais­ten tu­le­van ar­kai­le­mat­ta ny­ki­mään hi­has­ta asi­as­sa kuin asi­as­sa, kaik­ki­ne ky­sy­myk­si­neen, vink­kei­neen ja pa­laut­tei­neen.

Pap­pi on kes­kel­lä ih­mis­ten suu­ria ilo­ja ja val­ta­via su­ru­ja. Hän toi­voo voi­van­sa ol­la kuu­le­va­na kor­va­na, tu­ke­na ja apu­na, mut­ta ha­lu­aa myös op­pia toi­sil­ta ih­mi­sil­tä.

– Ha­lu­an pal­vel­la avoi­me­na, nöy­rä­nä ja luot­ta­vai­se­na.

Teks­ti ja kuva: Kirs­ti Tuik­ka­nen