Opin­to-oh­jaa­ja Min­na Tak­ku­nen työs­ken­te­lee 330 opis­ke­li­jan kans­sa, jot­ka suo­rit­ta­vat am­ma­til­lis­ta pe­rus­tut­kin­toa. Tak­ku­sen mu­kaan kiu­saa­mis­ti­lan­tei­ta il­me­nee eni­ten opis­ke­lun­sa aloit­ta­vien kes­kuu­des­sa syk­syi­sin.

– Va­li­tet­ta­vas­ti kiu­saa­mis­ta ta­pah­tuu myös am­mat­ti­kou­lus­sa. Joi­den­kin opis­ke­li­joi­den koh­dal­la kiu­saa­mi­nen on al­ka­nut jo ala­kou­lus­sa. Otam­me kaik­ki ta­pauk­set va­ka­vas­ti ja yri­täm­me aut­taa uh­re­ja ja myös hei­dän kiu­saa­ji­aan, hän sa­noo.

Tak­ku­nen ve­tää hei­dän toi­mi­paik­kan­sa opis­ke­li­ja­huol­to­tii­miä, jo­hon hä­nen li­säk­seen kuu­lu­vat ku­raat­to­ri, ter­vey­den­hoi­ta­ja ja eri­tyi­so­pet­ta­ja. Tii­mi ko­koon­tuu joka viik­ko.

– Kiu­saa­mis­ti­lan­tei­ta il­me­nee eni­ten syk­syl­lä uu­sien yk­kös­luok­ka­lais­ten kes­kuu­des­sa, kun he tu­le­vat uu­teen ym­pä­ris­töön ja ryh­mään.

Kun ei ole tut­tu­ja ei­kä ka­ve­rei­ta, niin kai­kil­la on aluk­si jon­kin­lai­nen roo­li ja voi ta­pah­tua ikä­vi­ä­kin tör­mäi­ly­jä. Kak­kos- ja kol­mos­luok­ka­lais­ten kiu­saa­mis­ta­pauk­sia jou­du­taan sel­vit­te­le­mään har­vem­min.

Sa­nat voi­vat haa­voit­taa

– Lie­kö osit­tain so­si­aa­li­sen me­di­an vai­ku­tus­ta, et­tä mo­net nuo­ret ajat­te­le­vat, et­tä saa sa­noa mitä ta­han­sa – kai­ken mitä ha­lu­aa?

Tak­ku­nen ker­too, et­tä osal­ta nuo­ris­ta näyt­tää puut­tu­van em­pa­ti­a­ky­ky: herk­kyys aset­tua toi­sen ase­maan ja aja­tel­la, mil­tä toi­ses­ta tun­tuu, kun käy­te­tään ru­mia ja louk­kaa­via sa­no­ja.

Jot­kut ei­vät ym­mär­rä, et­tä jos kir­joit­taa What­sAp­pis­sa tai Fa­ce­boo­kis­sa jo­tain ru­maa toi­ses­ta, se on jul­ki­nen hä­päi­sy.

– Ru­maan ja louk­kaa­vaan pu­he­ta­paan on syy­tä puut­tua. Var­maan mei­dän ai­kuis­ten­kin on hyvä py­säh­tyä miet­ti­mään, mil­lai­sia sa­no­ja käy­täm­me, mil­lai­sia esi­ku­via olem­me lap­sil­le ja nuo­ril­le.

Omaan lap­seen koh­dis­tu­va kiu­saa­mi­nen on van­hem­mil­le­kin ras­kas­ta. Yh­tä lail­la on tie­tys­ti jär­ky­tys van­hem­mil­le, jos pyy­de­tään kes­kus­te­le­maan sii­tä, et­tä oma lap­si tai nuo­ri on kiu­saa­ja tai käyt­täy­tyy muu­toin huo­nos­ti.

– Par­haim­mil­laan käy kui­ten­kin niin, et­tä sel­vit­te­ly­ti­lan­teet ovat erit­täin hy­viä kas­va­tus­kes­kus­te­lu­ja ja koi­tu­vat kaik­kien osa­puol­ten par­haak­si.

Mal­li ti­lan­teen hoi­ta­mi­seen

Tak­ku­sen op­pi­lai­tok­ses­sa on käy­tös­sä kiu­saa­mis­ti­lan­teen hoi­ta­mi­sen mal­li. Kun hen­ki­lö­kun­taan kuu­lu­va on saa­nut tie­don kiu­saa­mi­ses­ta tai it­se ha­vait­see sitä, hän kes­kus­te­lee asi­a­no­mais­ten opis­ke­li­joi­den kans­sa. Lie­vem­mis­sä ta­pauk­sis­sa pääs­tään yleen­sä no­pe­as­ti so­vin­toon. Ta­voi­te on, et­tä asi­a­no­mai­set pyy­tä­vät toi­sil­taan an­teek­si tai ai­na­kin lyö­vät kät­tä pääl­le so­vin­non mer­kik­si.

Jos ky­sees­sä on vai­ke­am­pi jut­tu, ta­pah­tu­mas­ta teh­dään muis­tio. Kiu­saa­ja ja kiu­sat­tu te­ke­vät ja al­le­kir­joit­ta­vat kir­jal­li­sen so­pi­muk­sen. Sii­nä to­de­taan muun mu­as­sa, mi­ten osa­puo­let ovat jat­kos­sa lu­van­neet toi­mia. Täs­sä vai­hees­sa ol­laan yh­tey­des­sä myös ko­tei­hin ja hen­ki­lö­kun­ta seu­raa, mi­ten ti­lan­ne ke­hit­tyy.

On ol­lut ti­lan­tei­ta, jois­sa asi­a­no­mai­set ei­vät ole ky­en­neet so­pi­maan asi­as­ta. Kui­ten­kin he al­le­kir­joit­ta­vat so­pi­muk­sen, jos­sa voi ol­la yk­si­tyis­koh­tai­si­a­kin käyt­täy­ty­mis- ja koh­taa­mi­soh­jei­ta ja -mää­räyk­siä.

Jos kiu­saa­mi­nen jat­kuu, kut­su­taan neu­von­pi­toon huol­ta­jat, reh­to­ri ja tar­vit­ta­va mää­rä op­pi­las­huol­to­hen­ki­löi­tä.

– Kiu­saa­mi­sa­si­oi­den sel­vit­te­lys­sä opis­ke­li­jat­kin ovat ak­tii­vi­sia, lait­ta­vat vies­tiä tai tu­le­vat käy­mään. Jot­kut ha­lu­a­vat tul­la ta­paa­maan kou­lun jäl­keen, et­tei­vät ka­ve­rit huo­maa. Tu­lee vies­te­jä myös luok­ka­ka­ve­reil­ta, et­tä jo­tain kiu­sa­taan, Min­na ker­too.

Ryh­mäy­ty­mi­nen aut­taa

Opis­ke­li­ja­huol­to­lais­sa mai­ni­taan, et­tä op­pi­lai­tok­sen tu­lee huo­leh­tia opis­ke­li­joi­den so­si­aa­li­ses­ta vas­tuul­li­suu­des­ta, vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta ja nii­hin oh­jaa­mi­ses­ta.

– Kun uu­det op­pi­laat tu­le­vat syk­syl­lä, opis­ke­li­ja­huol­to­tii­mi jär­jes­tää ryh­mäy­ty­mis­päi­viä, jois­sa opis­ke­li­ja­tuu­to­rit ja ryh­mä­noh­jaa­jat ovat mu­ka­na. Vii­me vuo­si­na ryh­mäy­ty­mis­tä on pal­jon li­sät­ty, jot­ta opis­ke­li­jat voi­si­vat rau­has­sa so­peu­tua ja tu­tus­tua toi­siin­sa ja uu­teen op­pi­mi­sym­pä­ris­töön.

Opis­ke­li­joi­den kans­sa teh­dään jo­kai­sel­le luo­kal­le omat sään­nöt. Ne pe­rus­tu­vat kou­lun jär­jes­tys­sään­töi­hin, jois­sa sel­väs­ti sa­no­taan sel­väs­ti, et­tä kiu­saa­mi­nen on kiel­let­ty.

– Roh­kai­sen van­hem­pia ot­ta­maan ajois­sa yh­teyt­tä kou­luun opet­ta­jiin, jos tun­tuu sil­tä, et­tä nuo­rel­la on jo­tain on­gel­mia. Täl­löin nuo­ri saa ko­kea, et­tä van­hem­mat vä­lit­tä­vät, tu­ke­vat ja puo­lus­ta­vat­kin hän­tä, Tak­ku­nen sa­noo.