Sisaruussuhde on yleensä elämän pitkäaikaisin suhde. Siihen vaikuttavat monet seikat, kuten ikä ja ikäero, sukupuoli sekä yksilölliset ominaisuudet, kuten luonne, persoonallisuus, mielenkiinnon kohteet – sekä terveydentila.
Sisarukset antavat samanarvoisten ihmissuhteiden perusmallin. Eri-ikäiset lapset opettavat toisilleen muun muassa joustavuutta, ystävyyttä ja ristiriitojen ratkomista.
Sisaruussuhteissa sosiaaliset taidot karttuvat vielä tehokkaammin kuin kaveruussuhteissa, koska perheen sisällä sisarusten on käytännössä pakko kunnioittaa toistensa oikeuksia. Sisaruussuhteesta ei voi irtisanoutua kuten kaveruudesta.
Kielteiset tunteet
Puhuttaessa sisaruussuhteista nostetaan sisaruskateus esille lähes poikkeuksetta. Mustasukkaisuus, kateus ja kilpailu kuuluvatkin aina jossain määrin sisaruussuhteisiin.
Onkin syytä kiinnittää perheessä huomiota siihen, miten estää mustasukkaisuutta ja edistää hyvää sisaruussuhdetta. Yhteisten kokemusten kautta sisarukset oppivat hyväksymään toistensa erilaisuuden.
Evästystä loppuelämään
Pienissä perheissä lapsi voi saada enemmän yksilöllistä aikaa vanhemmiltaan, isommissa perheissä voivat korostua sisarusten keskinäiset suhteet.
Kokemukset lapsuuden perheestä muokkaavat ihmistä. Esikoisista kasvaa erilaisia kuin kuopuksista tai keskimmäisistä lapsista, mihin saattaa vaikuttaa myös vanhempien tai ympäristön toiminta ja odotukset. Syntymäjärjestys ei kuitenkaan väistämättä määrittele lasten keskinäisiä rooleja.
Lähteet:
Ulla Rannikko: Yhteinen ja erillinen lapsuus, http://www.kympinlapset.fi/@Bin/279242/Sisaruussuhde.pdf
Voit lukea lisää sisaruussuhteista sekä lukijoiden kokemuksia 13.1. ilmestyneestä Päivämiehestä.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys