Ari-Pek­ka Pa­lo­la on hel­pot­tu­nut, vaa­ti­va työ on ta­ka­na­päin. Hä­nen tut­ki­muk­sen­sa Suo­men Rau­ha­nyh­dis­tys­ten Kes­ku­syh­dis­tyk­sen (SRK) his­to­ri­as­ta vuo­sil­ta 1962–1980 on val­mis­tu­nut. Pa­lo­la viet­ti tut­ki­mus­työn­sä ai­ka­na lu­kui­sia tun­te­ja SRK:n ar­kis­tos­sa. Ku­vas­sa on tar­kas­tel­ta­va­na van­ha Päi­vä­mie­hen vuo­si­ker­ta.

Tut­ki­mus on ni­mel­tään Myrs­ky­jen kes­kel­lä, Suo­men Rau­ha­nyh­dis­tys­ten Kes­ku­syh­dis­tyk­sen his­to­ria 3. Se on jat­koa kah­del­le en­sim­mäi­sel­le osal­le, jot­ka kä­sit­te­le­vät SRK:n ai­em­pia vai­hei­ta. Myös ne ovat fi­lo­so­fi­an toh­to­ri Pa­lo­lan te­ke­miä.

Pa­lo­la ker­too pro­jek­tin ol­leen työ­läs mut­ta mie­len­kiin­toi­nen.

– Ai­neis­toa oli pal­jon enem­män kuin edel­li­sis­sä tut­ki­muk­sis­sa, kos­ka SRK:n toi­min­ta laa­je­ni ja mo­ni­puo­lis­tui no­pe­as­ti. Ar­kis­to­läh­tei­den li­säk­si käy­tet­tä­vis­sä oli en­tis­ten työn­te­ki­jöi­den ja vas­tuun­kan­ta­jien haas­tat­te­lu­ja.

Si­säl­löl­li­ses­ti tut­ki­mus oli Pa­lo­lan mie­les­tä haas­ta­va, kos­ka kä­si­tel­tä­vä­nä oli 1970-lu­vun vai­kea hoi­to­ko­kou­sai­ka.

– Sii­hen liit­ty­vään ai­neis­toon pe­reh­ty­mi­nen ja sen pro­ses­soi­mi­nen oli hen­ki­ses­ti ras­kas­ta, hän to­te­aa.

Toi­min­ta laa­je­nee

Mie­leen­pai­nu­vin­ta Pa­lo­lan mie­les­tä tut­ki­muk­ses­sa oli se, mi­ten rin­nak­kain val­tai­sa ke­hi­tys ja eri­lai­set vai­keu­det koko ajan kul­ki­vat.

– Sil­loin­kin kun hoi­to­ko­kouk­set oli­vat 1970-lu­vun lo­pul­la laa­jim­mil­laan ja van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen kris­til­li­syys koki vas­tak­kai­na­set­te­lua yh­teis­kun­nas­sa ja kir­kon pii­ris­sä, sen toi­min­ta ke­hit­tyi ja laa­je­ni hur­jaa vauh­tia.

1970-lu­vul­la lap­si- ja nuo­ri­so­työ ot­ti mer­kit­tä­vän loi­kan, kun päi­vä­ker­ho-, raa­mat­tu­luok­ka- ja lei­ri­työ käyn­nis­tyi lä­hes yh­tä ai­kaa. Jul­kai­su­toi­min­ta mo­ni­puo­lis­tui, ja lä­he­tys­työ ko­ti­maas­sa ja Ruot­sis­sa oli laa­jaa ja suun­ni­tel­mal­lis­ta.

Ak­tii­vis­ta vai­kut­ta­mis­ta

Tut­ki­mu­sai­neis­tos­ta ei tul­lut esil­le täy­sin uu­sia asi­oi­ta, mut­ta yl­lät­tä­viä piir­tei­tä­kin il­me­ni.

Muun mu­as­sa eri­lai­sia vai­ku­tus­pyr­ki­myk­siä oli Pa­lo­lan mu­kaan 1960–1970-lu­vuil­la häm­mäs­tyt­tä­vän pal­jon. Esi­mer­kik­si kir­kon ja kou­lu­maa­il­man kiel­tei­sek­si ko­et­tui­hin muu­tok­siin otet­tiin ak­tii­vi­ses­ti kan­taa, ja ke­hi­tyk­sen suun­taan py­rit­tiin vai­kut­ta­maan.

– Näis­tä asi­ois­ta an­net­tiin lu­kui­sia jul­ki­lau­su­mia, mut­ta päät­tä­jiin py­rit­tiin vai­kut­ta­maan myös hen­ki­lö­koh­tai­sil­la kon­tak­teil­la ai­na mi­nis­te­rei­tä ja pre­si­dent­tiä myö­ten, Pa­lo­la sa­noo.

Op­pi­har­ho­ja ja vää­rin­käy­tök­siä

Hoi­to­ko­kou­sil­miö sai Pa­lo­lan mu­kaan al­kun­sa konk­reet­ti­sis­ta asi­ois­ta, jot­ka liit­tyi­vät ky­sei­sen ajan ke­hi­tyk­seen ja sen tuo­miin muu­tok­siin ja asen­tei­siin yh­teis­kun­nas­sa. Täl­löin nou­si myös huo­li us­ko­nys­tä­vien sie­lun­ti­las­ta.

– Us­ko­vais­ten kes­kuu­des­sa esiin­tyi 1970-lu­vun alus­sa maal­lis­tu­mi­sen seu­rauk­se­na laa­jas­ti asi­oi­ta, jois­ta oli­si ny­ky­päi­vän­kin nä­kö­kul­mas­ta ai­het­ta kan­taa huol­ta ja kes­kus­tel­la. Pian kui­ten­kin SRK:n lin­jauk­set eri­tyi­ses­ti te­le­vi­si­oon ja mu­siik­ki­ky­sy­myk­siin liit­ty­en pai­sut­ti­vat ”hoi­det­ta­vien” asi­oi­den mää­rän mo­nin­ker­tai­sek­si, hän ker­too.

Hoi­to­ko­kou­sil­miö läh­ti laa­je­ne­maan, kun 1970-lu­vun puo­li­vä­lin jäl­keen alet­tiin pu­hua eri­lai­sis­ta ”hen­gis­tä” ja vaa­tia niis­tä pa­ran­nus­ta.

Sa­ma­nai­kai­ses­ti al­koi esiin­tyä myös mui­ta op­pi­har­ho­ja. Esi­mer­kik­si niin sa­not­tuun Kris­tuk­sen kirk­ko­la­kiin (Matt. 18: 15–18) ve­do­ten ih­mi­sil­tä vaa­dit­tiin jul­kis­ta ri­pit­täy­ty­mis­tä. Il­me­ni myös har­ha­kä­si­tys­tä, et­tä SRK:n tai rau­ha­nyh­dis­tyk­sen joh­to­kun­ta muo­dos­tai­si maan pääl­lä erään­lai­sen hen­gel­li­sen joh­to­ryh­män, ”Ju­ma­lan huo­neen hal­li­tuk­sen”.

– Kun syk­syl­lä 1979 hoi­to­ko­kouk­sis­sa vaa­dit­tiin ih­mi­siä te­ke­mään pa­ran­nus­ta ko­sos­lai­ses­ta hen­ges­tä ja mää­ri­tel­tiin se niin väl­jäs­ti, et­tä kaik­ki mah­dol­li­set lan­kee­muk­set so­pi­vat sen he­del­mik­si, ol­tiin vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa.

1970-lu­vun lo­pul­la mo­net vas­tuun­kan­ta­jat ha­vah­tui­vat nä­ke­mään toi­min­nan vää­rä­nä ja kris­til­li­syy­den ope­tuk­sel­le vie­raa­na. Hoi­to­ko­kouk­set lop­pui­vat pian sen jäl­keen, kun moni op­pi­har­ho­ja kan­nat­ta­nut sai 1970-lu­vun lo­pus­sa pa­ran­nuk­sen ar­mon ereh­dyk­sis­tään.

Näis­tä op­pi­har­hois­ta ja vää­rin­käy­tök­sis­tä SRK esit­ti pa­hoit­te­lun­sa vuon­na 2011 jul­kais­tus­sa kan­na­nil­mai­sus­sa.

Eri­tyyp­pi­siä ti­lai­suuk­sia

Pa­lo­lan mu­kaan ih­mis­ten ko­ke­muk­set hoi­to­ko­kouk­sis­ta vaih­te­li­vat.

– Sa­mas­ta­kin ko­kouk­ses­ta saat­taa ih­mi­sil­lä ol­la hy­vin eri­lai­sia ko­ke­muk­sia riip­pu­en sii­tä, mis­sä ase­mas­sa he ovat it­se ol­leet. Hen­ki­lö, joka on sii­nä saa­nut asi­an­sa kor­jat­tua, on voi­nut ko­kea siu­nauk­sel­li­se­na sel­lai­sen­kin ko­kouk­sen, jos­sa toi­nen on trau­ma­ti­soi­tu­nut pa­has­ti, kun hän­tä on koh­del­tu epä­a­si­al­li­sel­la ta­val­la.

Yleis­tyk­siä on Pa­lo­lan mu­kaan va­rot­ta­va sen­kin vuok­si, et­tä hoi­to­ko­kouk­set saat­toi­vat eri paik­ka­kun­nil­la ol­la hy­vin­kin eri­tyyp­pi­siä riip­pu­en nii­den ajan­koh­dis­ta, kä­si­tel­lyis­tä asi­ois­ta ja hoi­ta­ji­na ol­leis­ta hen­ki­löis­tä.

Pa­lo­la ker­too, et­tä tut­ki­mu­sai­neis­tos­ta ei sel­viä, ket­kä 1970-lu­vun hoi­to­ko­kouk­sis­sa toi­mi­vat ve­tä­ji­nä.

– Voit­to Sa­ve­la on vuon­na 1989 teh­nyt hoi­to­ko­kouk­sis­ta laa­jan esi­tyk­sen, jon­ka hän on lu­ke­nut pu­hu­jien ja seu­ra­kun­ta­van­hin­ten ko­kouk­sen alus­tuk­se­na ja joka on jul­kais­tu SRK:n vuo­si­kir­jas­sa. Voit­to on sii­nä lu­e­tel­lut hen­ki­löt, jot­ka osal­lis­tui­vat eni­ten hoi­to­ko­kouk­siin SRK:n edus­ta­ji­na.

Pa­lo­la on tut­ki­muk­ses­saan tois­ta­nut Sa­ve­lan esit­tä­mät tie­dot.

Yh­den­mu­kai­suus­pyr­ki­myk­set voi­mis­ti­vat hoi­to­ko­kou­sil­mi­ö­tä

Eräs tut­ki­mu­sai­kaa lei­maa­va piir­re oli se, et­tä us­ko­vai­sil­le py­rit­tiin luo­maan yh­tei­siä toi­min­ta­mal­le­ja sii­hen, mi­ten so­pi­mat­to­mi­na pi­det­tyi­hin asi­oi­hin tuli suh­tau­tua.

– Kaik­kien odo­tet­tiin toi­mi­van yh­tei­sen mal­lin mu­kai­ses­ti, oma­koh­tai­sel­le har­kin­nal­le ei jä­tet­ty ti­laa. Han­ka­lim­pien ti­lan­tei­den osal­ta py­rit­tiin hank­ki­maan us­ko­vai­sil­le kol­lek­tii­vi­sia poik­keus­lu­pia työ- ja kou­lu­e­lä­mäs­sä, Pa­lo­la ker­too.

Nämä yh­den­mu­kai­suus­pyr­ki­myk­set oli­vat Pa­lo­lan mu­kaan yk­si kes­kei­nen syy sii­hen, mik­si hoi­to­ko­kouk­sis­ta tuli niin laa­ja il­miö. Nii­den taus­tal­la voi näh­dä pyr­ki­myk­sen luo­da ”puh­das­ta seu­ra­kun­taa”.

– Hoi­to­ko­kous­ten lop­pu­mi­nen edel­lyt­ti osal­taan sen to­si­a­si­an tun­nus­ta­mis­ta, et­tei kaik­kiin ti­lan­tei­siin voi luo­da yleis­pä­te­viä sään­tö­jä, vaan us­ko­vai­set jou­tu­vat te­ke­mään mo­net rat­kai­sun­sa oman­tun­ton­sa pe­rus­teel­la ti­lan­ne­koh­tai­ses­ti, Pa­lo­la to­te­aa.

1970-lu­vun mit­taan oli myös il­men­nyt pyr­ki­myk­siä eris­täy­tyä yh­teis­kun­nas­ta sen maal­lis­tu­mis­ke­hi­tyk­sen vuok­si. Tä­mä­kin pyr­ki­mys laan­tui, kun hoi­to­ko­kou­sai­ka päät­tyi.

Eet­ti­siä ky­sy­myk­siä

Pa­lo­la jou­tui poh­ti­maan tut­ki­mus­ta teh­des­sään myös eet­ti­siä ky­sy­myk­siä. Kes­kei­nen ky­sy­mys oli hoi­to­ko­kouk­siin liit­ty­vän ma­te­ri­aa­lin kä­sit­te­ly.

– Eet­ti­sis­tä syis­tä olen käyt­tä­nyt sitä vain ylei­sel­lä ta­sol­la, ni­miä ja konk­reet­ti­sia asi­oi­ta mai­nit­se­mat­ta. Joi­ta­kin esi­merk­ke­jä olen täs­tä ai­neis­tos­ta poi­mi­nut teks­tiin mut­ta si­ten, et­tei niis­tä voi tun­nis­taa hen­ki­löi­tä ja konk­reet­ti­sia asi­oi­ta.

Ni­mel­tä on mai­nit­tu vain sel­lai­sia hen­ki­löi­tä, joi­den toi­min­ta on ol­lut jul­kis­ta ja ylei­ses­ti tun­net­tua.

– Li­säk­si kyse on niin mer­kit­tä­vis­tä asi­ois­ta, et­tä nii­den kä­sit­te­ly SRK:n his­to­ri­as­sa on ol­lut vält­tä­mä­tön­tä, Pa­lo­la sa­noo.

Näi­tä­kin hen­ki­löi­tä Pa­lo­la on pyr­ki­nyt ku­vaa­maan hie­no­va­rai­ses­ti ja vain sii­nä laa­juu­des­sa kuin se on ol­lut tar­peel­lis­ta.

Ta­voit­tee­na neut­raa­li ku­vaus

Pa­lo­lan tut­ki­mus jul­kis­te­taan tu­le­va­na sun­nun­tai­na. Mil­lai­sin aja­tuk­sin tut­ki­ja val­mis­tau­tuu jul­kis­ta­mi­seen?

– Sa­noin jo työ­hön ryh­ty­es­sä­ni, et­tä kir­jan vas­taa­not­to tu­lee var­mas­ti ole­maan hy­vin mo­ni­nais­ta. Jot­kut tu­le­vat pa­has­tu­maan sii­tä, et­tä hoi­to­ko­kouk­sia yleen­sä kä­si­tel­lään ja vie­lä­pä kriit­ti­ses­ti. Toi­set taas tu­le­vat kat­so­maan, et­tä kir­ja an­taa hoi­to­ko­kouk­sis­ta lii­an myön­tei­sen ku­van, kun nii­tä ei ku­va­ta yk­si­no­maan kiel­tei­ses­sä va­los­sa ei­kä kär­jek­käim­piä ta­pah­tu­mia nos­te­ta esil­le.

Vas­taa­van­lai­sia ris­ti­rii­to­ja Pa­lo­la ar­ve­lee syn­ty­vän myös esi­mer­kik­si sii­tä, mi­ten SRK:n eri­lai­sia kan­na­not­to­ja on tuo­tu esil­le.

– Toi­von kui­ten­kin, et­tä val­ta­o­sa lu­ki­jois­ta pys­tyi­si suh­tau­tu­maan kir­jaan neut­raa­lis­ti, kun tar­koi­tuk­se­na on ol­lut ku­va­ta ta­pah­tu­nei­ta to­si­a­si­oi­ta mah­dol­li­sim­man re­hel­li­ses­ti.

Tär­ke­ää ot­taa opik­si

Pa­lo­lan mu­kaan SRK:n tuol­loi­ses­ta toi­min­nas­ta kan­nat­taa ot­taa opik­si.

– Kris­til­li­syy­den vas­tuu­teh­tä­vis­sä toi­mi­vil­la hen­ki­löil­lä on tar­peen ol­la riit­tä­vän laa­ja opil­lis­ten asi­oi­den tun­te­mus, jot­ta he osaa­vat re­a­goi­da ajois­sa mah­dol­li­siin op­pi­har­hoi­hin. Ku­kaan ei ole ereh­ty­mä­tön, jo­ten val­lan ja vas­tuun ker­ty­mis­tä yh­del­le hen­ki­löl­le on ai­na syy­tä va­roa.

On hyvä huo­mi­oi­da, et­tä Pa­lo­la on sel­vit­tä­nyt tut­ki­muk­ses­saan ni­me­no­maan SRK:n his­to­ri­aa, jo­ten se ei ole ko­ko­nais­sel­vi­tys van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­den ti­lan­tees­ta tut­ki­mu­sai­ka­na. Vaik­ka tuol­loin elet­tiin vai­kei­ta ai­ko­ja, moni iloit­si Ju­ma­lan ar­mon osal­li­suu­des­ta.

Yk­si asia tut­ki­mu­sai­neis­tos­sa teki Pa­lo­laan suu­ren vai­ku­tuk­sen.

– Tut­ki­muk­ses­sa tu­lee sel­väs­ti esil­le, mi­ten pal­jon ai­kaa, voi­ma­va­ro­ja ja myös va­ro­ja kris­ti­tyt ovat men­nei­nä vuo­si­kym­me­ni­nä ol­leet val­mii­ta käyt­tä­mään kris­til­li­syy­den työ­hön. Tämä osoit­taa, mi­ten tär­ke­äk­si työ on ko­et­tu, Pa­lo­la sa­noo.