Riit­ta-Lii­sa Lyy­ti­käi­nen

Al­ku­tal­ves­ta 2018 Han­na-Lee­na Pu­hak­ka sai pu­he­lun, jos­sa ky­syt­tiin, on­ko hän käy­tet­tä­vis­sä Li­pe­rin Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen joh­to­kun­ta­työs­ken­te­lyyn. Ky­sy­mys yl­lät­ti.

– Tun­sin kut­su­mus­ta teh­tä­vään, toi­saal­ta ki­pui­lin omaa huo­nout­ta­ni, hän muis­te­lee.

Kes­kus­tel­tu­aan mie­hen­sä kans­sa per­heen voi­ma­va­ro­jen riit­tä­vyy­des­tä ja saa­tu­aan puo­li­son­sa tuen teh­tä­vään hän lu­pau­tui ole­maan käy­tet­tä­vis­sä.

Pu­hak­ka pi­tää tär­ke­ä­nä, et­tä joh­to­kun­nas­sa on sekä nai­sia et­tä mie­hiä eri­lai­sis­ta elä­män­ti­lan­teis­ta.

– Olen ko­ke­nut, et­tä joh­to­kun­nan jä­se­net ovat ta­sa­ver­tai­sia riip­pu­mat­ta su­ku­puo­les­ta, per­he­ti­lan­tees­ta tai kou­lu­tus- tai ko­ke­mus­taus­tas­ta.

Joh­to­kun­nan teh­tä­vä­nä on huo­leh­tia yh­dis­tyk­sen hal­lin­nos­ta ja hoi­taa muut sään­tö­jen mää­rää­mät asi­at.

– Koen tär­keim­mäk­si teh­tä­väk­si huo­leh­tia elä­vän Ju­ma­lan Sa­nan ja loh­dut­ta­van evan­ke­liu­min esil­lä ole­mi­ses­ta Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ti­lai­suuk­sis­sa. Koen tär­ke­ä­nä myös sen, et­tä toi­mi­kun­nat ja vas­tuu­hen­ki­löt saa­vat tar­vit­se­man­sa tuen, Pu­hak­ka sum­maa.

Osal­li­suus ja yh­teys ovat SRK:n vies­tin­nän tä­män vuo­den tee­ma.

– Koen it­se yh­tey­den ja osal­li­suu­den tun­net­ta voi­mak­kaim­min seu­rois­sa ja muis­sa yh­tei­sis­sä ti­lai­suuk­sis­sa. Toi­von­kin nii­hin pa­nos­tus­ta. Olem­me joh­to­kun­nas­sa tie­dos­ta­neet ja it­se ko­ke­neet yh­tey­den tär­key­den, Pu­hak­ka vas­taa ky­sy­myk­seen yh­tey­den vaa­li­mi­ses­ta.

– Sik­si toi­min­ta on aloi­tet­tu vi­ra­no­mais­ten an­ta­mien oh­jei­den ja ra­joi­tus­ten puit­teis­sa.

Pu­ha­kan mie­les­tä Li­pe­rin Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­min­ta on pie­nek­si yh­dis­tyk­sek­si vil­kas­ta, ja eri­lai­sia ti­lai­suuk­sia eri vii­te­ryh­mil­le jär­jes­te­tään pal­jon. Ko­ti­sii­o­nin kes­kel­lä voi ko­kea kui­ten­kin yk­si­näi­syyt­tä ja yh­tey­den tun­teen puut­tu­mis­ta.

Rau­ha­nyh­dis­tys tar­vit­see toi­mi­joi­ta, ei­kä kuu­li­jan osaa voi unoh­taa. Joh­to­kun­ta miet­tii teh­tä­vien ja­ka­mis­ta voi­ma­va­rat huo­mi­oi­den. Nai­se­na, äi­ti­nä ja pää­toi­mi­se­na opis­ke­li­ja­na Pu­hak­ka tie­tää yh­teis­kun­nan vaa­ti­muk­set nai­sil­le ja per­heil­le. Hän on ko­ke­nut voi­van­sa pi­tää esil­lä per­hei­den nä­kö­kul­maa.

– Joh­to­kun­nas­sa olem­me usein kes­kus­tel­leet, mi­ten voi­sim­me tu­kea per­hei­den jak­sa­mis­ta. Toi­min­taa on so­peu­tet­tu re­surs­se­ja vas­taa­vak­si. Olem­me ak­tii­vi­ses­ti ke­rän­neet pa­lau­tet­ta toi­min­nan jär­jes­tä­mi­ses­tä ja roh­ke­as­ti ko­keil­leet eri­lai­sia toi­min­ta­ta­po­ja.

Kun teh­tä­vät ja­kaan­tu­vat so­pi­vas­ti, jää kai­kil­le ti­laa Ma­ri­an osaan eli sa­nan­kuu­li­jan pai­kal­le.

Lue koko haas­tat­te­lu 26.8. il­mes­ty­väs­tä leh­des­tä