Pal­mu­sun­nun­tai­na Jee­suk­sen tulo Je­ru­sa­le­miin ku­va­taan Mes­si­aan kruu­na­jais­kul­ku­ee­na. Hän rat­sas­ti Je­ru­sa­le­miin, ja ih­mi­set oli­vat tien var­res­sa heit­tä­mäs­sä pal­mu­nok­sia ja le­vit­te­le­mäs­sä vaat­tei­ta kul­ku­tiel­le. Ku­nin­gas otet­tiin vas­taan hoo­si­an­na-huu­doin.

Tark­ka­sil­mäi­nen ha­vain­noit­si­ja pani kui­ten­kin mer­kil­le, et­tei ku­nin­gas saa­pu­nut oril­la vaan aa­sil­la rat­sas­ta­en. Juh­la­het­kes­tä huo­li­mat­ta oli al­ka­mas­sa kun­ni­an ku­nin­kaan alen­nus­tie.

Jee­sus oli val­mis­tau­tu­nut tä­hän het­keen. Hän oli me­nos­sa koh­ti kär­si­mys­tä ja kuo­le­maa. Ma­ria oli hä­net voi­del­lut Be­ta­ni­as­sa tätä teh­tä­vää var­ten.

Hil­jen­ty­mi­sen ja ru­koi­le­mi­sen paik­ka

Al­ku­vii­kos­ta Jee­sus meni Je­ru­sa­le­min temp­pe­liin. Siel­lä hän näki yl­lät­tä­vän näyn. Her­ral­le py­hi­te­tys­tä pai­kas­ta oli tul­lut ra­han­vaih­ta­jien ja kyyh­kys­ten myy­jien työ­paik­ka. Näyt­ti sil­tä kuin kai­ken mark­ki­na­hu­mun kes­kel­lä ih­mi­sil­tä oli unoh­tu­nut se, mitä tar­koi­tus­ta var­ten temp­pe­li oli ra­ken­net­tu.

Jee­sus ei voi­nut hy­väk­syä täl­lais­ta elä­män­me­noa. Sel­lai­nen ih­mi­nen, joka oli tul­lut ru­koi­le­maan ja hil­jen­ty­mään, jou­tui häm­men­nyk­siin. Paik­ka ei tun­tu­nut oi­ke­al­ta pai­kal­ta sel­lai­sel­le, joka ha­lu­si rau­hoit­tua ar­kis­ten kii­rei­den kes­kel­lä. Siel­lä ei voi­nut noi­na het­ki­nä pal­vel­la Ju­ma­laa. Ei ih­me, et­tä Jee­sus py­häs­sä kii­vau­des­saan ajoi kaup­pi­aat ta­va­roi­neen ulos. Ih­mi­set tot­te­li­vat­kin Jee­sus­ta, sil­lä he tun­si­vat sy­dä­mes­sään, et­tä Jee­sus toi­mi oi­kein.

Jee­sus on apu mo­nel­le

Je­ru­sa­le­min kau­pun­gis­sa oli to­den­nä­köi­ses­ti sel­lai­sia ih­mi­siä, jot­ka oli­vat ai­em­pien pää­si­äis­mat­ko­jen­sa ai­ka­na kuul­leet Jee­suk­sen opet­ta­van. He oli­vat näh­neet hä­nen hal­lit­se­van ih­mi­set, kir­joi­tuk­set ja pa­hat hen­get. Jee­sus oli teh­nyt kai­ken sa­nal­laan. Läs­nä­o­li­jat oli­vat näh­neet Mes­si­aan pa­ran­ta­van ih­mi­siä mo­nen­lai­sis­ta sai­rauk­sis­ta, jot­ka ra­joit­ti­vat hei­dän elä­mään­sä. En­nen kaik­kea hän oli an­ta­nut ih­mi­sil­le syn­nit an­teek­si. Näin ta­pah­tui myös tuo­na het­ke­nä Je­ru­sa­le­min temp­pe­lis­sä.

Hurs­kaan hen­gel­li­sen pa­pis­ton mie­les­tä tä­män jäl­keen ta­pah­tu­maan liit­tyi ai­van kuin rii­ta­soin­tu. Oli häm­men­tä­vää kuul­la, kuin­ka lap­set ylis­ti­vät Jee­sus­ta. Tai­vaan val­ta­kun­nan suu­rim­pien toi­min­ta louk­ka­si hei­dän tun­tei­taan, ja he när­käs­tyi­vät. Jee­sus jou­tui hei­tä muis­tut­ta­maan pro­fee­tan en­nus­tuk­ses­ta, jon­ka mu­kaan lap­set ja pik­ku­vau­vat­kin kiit­tä­vät Mes­si­as­ta (Ps. 8:2). Ih­mis­ten oli tär­ke­ää muis­taa, et­tä aut­ta­ja oli edel­leen hei­dän kes­kel­lään.

Jee­suk­sen jul­ki­nen toi­min­ta oli vää­jää­mät­tö­mäs­ti päät­ty­mäs­sä. Kaik­ki kir­joi­tuk­set oli­vat täyt­ty­mäs­sä. Näi­hin asi­oi­hin on tä­nä­kin ai­ka­na ai­het­ta pa­la­ta. Jo­kai­sen ih­mi­sen tu­li­si py­säh­tyä pit­kä­per­jan­tain ja pää­si­äi­sen ta­pah­tu­miin. Tuol­loin Jee­sus so­vit­ti kaik­kien ih­mis­ten syn­nit Gol­ga­tan kes­kim­mäi­sel­lä ris­til­lä. Siel­tä kuu­lui voit­to­huu­to: ”Se on täy­tet­ty!” Sen vuok­si hän voi mei­tä aut­taa ja on­kin jo aut­ta­nut.

Us­ko voi siir­tää vuo­ria

Temp­pe­lis­tä pois­tut­tu­aan Jee­sus pa­la­si Be­ta­ni­aan, jos­sa hän yö­pyi. Pa­la­tes­saan ai­kai­sin aa­mul­la kau­pun­kiin Jee­sus huo­ma­si tien vie­rel­lä vii­ku­na­puun. Kun Jee­sus et­si sii­tä he­del­miä, hän löy­si vain leh­tiä. Sen vuok­si Jee­sus sa­noi: ”Iki­nä et enää tee he­del­mää.” Vä­lit­tö­mäs­ti tä­män jäl­keen puun leh­det kui­vet­tui­vat.

Ta­pah­tu­ma ai­heut­ti ope­tus­las­ten kes­kuu­des­sa ih­met­te­le­viä ky­sy­myk­siä. Käy­tän­nön esi­mer­kin avul­la Jee­sus ha­lu­si opet­taa lä­him­mil­le seu­raa­jil­leen us­kon mer­ki­tys­tä. Us­kon tu­li­si ol­la lap­sen kal­tais­ta us­koa, joka ei epäi­le. Us­koon liit­tyy sel­lai­nen voi­ma, et­tä sen avul­la voi­daan siir­tää vuo­ria. Tämä on ih­mis­jär­jel­le kä­sit­tä­mä­tön asia.

Vie­lä on evan­ke­liu­min työn ai­ka. Sen vuok­si us­koa ja tur­val­lis­ta luot­ta­mus­ta työ­nan­ta­jaa koh­taan tar­vi­taan edel­leen. Ju­ma­la on lu­van­nut an­taa työ­hön voi­man­sa ja siu­nauk­sen­sa. On­han ky­sees­sä ih­mis­sie­lu­jen au­tuus.

Han­nu Hei­nä­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Pal­mu­sun­nun­tai: Ps. 22:2–6; Jes. 50: 4–10 tai Sak. 9:9–10; Fil. 2:5–11 tai Hepr. 7:24–27; Matt. 21:12–17 (18–22)

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 25.3.2015.

Ku­vi­tus­ku­va: Juha Kont­ti­la