JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

”Hän on nous­sut ylös”

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
21.4.2019 7.00

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302443120190421070000

Pää­si­äi­saa­mu lie­nee val­jen­nut sä­tei­le­vän kirk­kaa­na Je­ru­sa­le­min tai­vaal­la.

Au­rin­ko loi sä­tei­tään puu­tar­ha­hau­dan kal­li­o­sei­nä­miin ja suu­reen ki­veen, joka oli vie­ri­nyt pois hau­dan suul­ta. Hau­ta oli niin suu­ri, et­tä sen si­sään saat­toi as­tua.

Nai­set hau­dal­la

Juu­ta­lais­ten sa­pat­ti päät­tyi lau­an­tai-il­ta­na au­rin­gon las­kies­sa, mut­ta pi­me­äs­sä tus­kin oli­si ol­lut mah­dol­lis­ta voi­del­la Jee­suk­sen ruu­mis­ta. Luuk­kaan evan­ke­liu­min mu­kaan Mag­da­lan Ma­ria, Jo­han­na ja Jaa­ko­bin äi­ti Ma­ria ja joi­ta­kin mui­ta hei­dän li­säk­seen läh­ti­vät­kin liik­keel­le vas­ta var­hain sun­nun­tai­aa­mu­na mu­ka­naan hy­vän­tuok­sui­sia yrt­te­jä ai­ko­muk­se­naan voi­del­la Jee­suk­sen ruu­mis.

Nai­sia mie­ti­tyt­ti se, mi­ten he on­nis­tui­si­vat sen te­ke­mään. Oli­vat­han he näh­neet, mi­ten suu­ren ki­ven roo­ma­lai­set so­ti­laat oli­vat vie­rit­tä­neet hau­dan suul­le. Li­säk­si se oli va­rus­tet­tu si­ne­til­lä ja var­ti­jat jäi­vät var­ti­o­maan hau­taa.

Hau­dal­le saa­pu­vien nais­ten osal­ta pa­hin jär­ky­tys Jee­suk­sen kuo­le­maan liit­ty­en oli vaih­tu­nut toi­me­li­ai­suu­teen. Hei­dän ai­ko­muk­se­naan oli saat­taa lop­puun hau­tauk­seen liit­ty­vät toi­men­pi­teet, jot­ka Joo­sef Ari­ma­ti­a­lai­nen ja Ni­ko­dee­mus oli­vat aloit­ta­neet.

Hau­ta oli tyh­jä

En­sim­mäi­nen yl­lät­tä­vä asia, jon­ka nai­set nä­ki­vät, oli se, et­tä iso kivi oli vie­ri­tet­ty hau­dan suul­ta pois. Se oli en­sim­mäi­nen merk­ki Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­ses­ta.

Jee­sus oli pu­hu­nut tu­le­vas­ta kär­si­mi­ses­tään, kuo­le­mas­taan ja ylös­nou­se­muk­ses­taan use­aan ker­taan omil­le ope­tus­lap­sil­leen. Ope­tus­lap­set ei­vät evan­ke­lis­tan mu­kaan ol­leet ym­mär­tä­neet näis­tä Jee­suk­sen sa­nois­ta mi­tään. (Luuk. 18:31–34.)

Nai­set me­ni­vät hau­dan si­sään mut­ta ei­vät löy­tä­neet Her­ran Jee­suk­sen ruu­mis­ta. Kaik­kiin evan­ke­liu­mei­hin on tal­le­tet­tu pää­si­äi­saa­mun tyh­jän hau­dan ker­to­muk­set. Niis­sä on ero­ja yk­si­tyis­koh­dis­sa, mut­ta pe­rus­ker­to­mus on sama.

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min (Joh. 20:5–9) mu­kaan Ma­ria ker­toi tyh­jäs­tä hau­das­ta Jee­suk­sen ope­tus­lap­sis­ta Pie­ta­ril­le ja Jo­han­nek­sel­le, ja nämä läh­ti­vät sin­ne juos­ten. Jo­han­nes eh­ti hau­dal­le en­sin. Hän kur­kis­ti hau­dan si­sään ja näki kää­rin­lii­no­jen ole­van siel­lä.

Pie­ta­ri meni suo­raan si­säl­le hau­taan. Hän näki ja ryh­tyi lä­hem­min tut­ki­maan kää­rin­lii­no­ja. Hän ha­vait­si, et­tä Jee­suk­sen kas­vo­ja peit­tä­nyt hi­ki­lii­na oli eril­lään ko­koon kää­rit­ty­nä. Va­pah­ta­jan oli pi­tä­nyt siir­tyä kää­rin­lii­no­jen läpi muut­ta­mat­ta nii­den muo­toa. Pie­ta­ri meni ulos ja ih­met­te­li, mitä oli ta­pah­tu­nut.

Jo­han­nes­kin tuli si­säl­le hau­taan. Hän näki ja us­koi. Jo­han­nes us­koi, vaik­kei kaik­kea ym­mär­tä­nyt­kään. Yhä edel­leen ylös­nou­se­muk­sen ih­me on omis­tet­ta­va us­kol­la. Se ei pe­rus­tu jär­jen pää­tel­miin, ei­kä ko­ke­mus­poh­jai­seen tie­toon. Se on us­kon sa­lai­suus.

Jee­sus on nous­sut ylös

Nai­set sai­vat kuul­la Jee­suk­sen hau­dal­la ih­mis­kun­nan suu­rim­man ja tär­keim­män uu­ti­sen en­ke­lien ker­to­ma­na. En­ke­lit, Ju­ma­lan sa­nan­saat­ta­jat, oli­vat jäl­leen osal­li­sia Raa­ma­tun pe­las­tus­his­to­ri­an rat­kai­se­vien vai­hei­den ta­pah­tu­mien ku­lus­sa.

Pää­si­äi­saa­mu­na en­ke­lit il­moit­ti­vat Jee­suk­sen ys­tä­vil­le pää­si­äi­sen suu­ren sa­no­man: Jee­sus on nous­sut ylös. Yl­lät­tä­en he ky­syi­vät nai­sil­ta: ”Mik­si et­sit­te elä­vää kuol­lei­den jou­kos­ta?” En­ke­lit py­säyt­ti­vät nai­set ky­sy­myk­sel­lään muis­ta­maan ja us­ko­maan, mitä py­hät kir­joi­tuk­set oli­vat en­nus­ta­neet ja mitä it­se Jee­sus oli heil­le ai­ka­naan opet­ta­nut.

”Hau­ta on tyh­jä, ei hän ole tääl­lä, hän on nous­sut ylös”, en­ke­lit il­moit­ti­vat lem­pe­äs­ti nai­sil­le. Evan­ke­lis­ta Luu­kas ei ker­ro, oli­ko nais­ten mie­leen tul­lut Jee­suk­sen ylös­nou­se­mus, jos­ta Jee­sus oli pu­hu­nut use­as­ti elä­es­sään. Ku­kaan ei ol­lut ol­lut nä­ke­mäs­sä Jee­suk­sen ylös­nou­se­mus­ta.

Vies­tiä tyh­jäs­tä hau­das­ta läh­det­tiin vie­mään eteen­päin. Sa­mal­la myös vies­tin­vie­jien ja sen vas­taa­not­ta­jien us­ko vah­vis­tui ja hei­dän mie­liin­sä al­koi pa­la­ta Jee­suk­sen pu­heet tu­le­vis­ta ta­pah­tu­mis­ta. Pää­si­äis­päi­vän sa­no­ma läh­ti le­vi­ä­mään rie­mul­li­se­na ym­pä­ri maa­il­man: Kris­tus on voit­ta­nut syn­nin, kuo­le­man ja sie­lun­vi­hol­li­sen val­lan ylös­nou­se­mi­sel­laan.

Teks­ti: Heik­ki Myl­ly­nie­mi

Ku­vi­tus­ku­va: Jar­mo Määt­tä

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 17.4.2019

EVAN­KE­LIU­MI Luuk. 24:1–12

Raa­mat­tu 1992

En­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä sa­pa­tin jäl­keen nai­set jo aa­mu­var­hai­sel­la me­ni­vät hau­dal­le ja ot­ti­vat hank­ki­man­sa tuok­su­öl­jyt mu­kaan. He ha­vait­si­vat, et­tä kivi oli vie­ri­tet­ty hau­dan suul­ta, ja kun he me­ni­vät si­säl­le hau­taan, he ei­vät löy­tä­neet Her­ran Jee­suk­sen ruu­mis­ta. Kun he oli­vat ym­mäl­lä täs­tä, hei­dän edes­sään sei­soi yh­täk­kiä kak­si mies­tä sä­deh­ti­vän kirk­kais­sa vaat­teis­sa. Nai­set pe­läs­tyi­vät ja pai­noi­vat kat­seen­sa maa­han. Mut­ta mie­het sa­noi­vat heil­le: ”Mik­si et­sit­te elä­vää kuol­lei­den jou­kos­ta? Ei hän ole tääl­lä, hän on nous­sut kuol­leis­ta. Muis­ta­kaa, mitä hän sa­noi teil­le ol­les­saan vie­lä Ga­li­le­as­sa: ’Näin täy­tyy käy­dä: Ih­mi­sen Poi­ka an­ne­taan syn­tis­ten ih­mis­ten kä­siin ja ris­tiin­nau­li­taan, mut­ta kol­man­te­na päi­vä­nä hän nou­see kuol­leis­ta.’ ”Sil­loin he muis­ti­vat, mitä Jee­sus oli pu­hu­nut. Hau­dal­ta pa­lat­tu­aan nai­set vei­vät täs­tä sa­nan yh­del­le­tois­ta ope­tus­lap­sel­le ja kai­kil­le muil­le. Nämä nai­set oli­vat Mag­da­lan Ma­ria, Jo­han­na ja Jaa­ko­bin äi­ti Ma­ria, ja vie­lä mui­ta­kin oli hei­dän kans­saan. He ker­toi­vat kai­ken apos­to­leil­le, mut­ta nämä ar­ve­li­vat nais­ten pu­hu­van omi­aan ei­vät­kä us­ko­neet hei­tä. Pie­ta­ri läh­ti kui­ten­kin juok­su­jal­kaa hau­dal­le. Kur­kis­ta­es­saan si­sään hän näki ai­no­as­taan kää­rin­lii­nat, ja hän läh­ti pois ih­me­tel­len mie­les­sään sitä, mikä oli ta­pah­tu­nut.

BIB­LIA

Mut­ta en­sim­mäi­se­nä sab­ba­tin päi­vä­nä, san­gen var­hain, tu­li­vat he hau­dal­le ja kan­toi­vat hy­vän­ha­jui­sia yrt­te­jä, jot­ka he oli­vat val­mis­ta­neet, ja muu­ta­mat hei­dän kans­san­sa. Niin he löy­si­vät ki­ven hau­dal­ta vie­ri­te­tyk­si pois, ja me­ni­vät sii­hen si­säl­le ei­kä löy­tä­neet Her­ran Jee­suk­sen ruu­mis­ta. Ja ta­pah­tui, kuin he sii­tä epäi­li­vät, kat­so, kak­si mies­tä sei­soi hei­dän ty­kö­nän­sä kiil­tä­vis­sä vaat­teis­sa. Niin he pel­jäs­tyi­vät ja löi­vät kas­von­sa maa­ta päin. He sa­noi­vat heil­le: mik­si te elä­vää kuol­lei­den se­as­sa et­sit­te? Ei hän ole tääl­lä, mut­ta nou­si ylös; muis­ta­kaat, kuin­ka hän teil­le sa­noi, kuin hän vie­lä Ga­li­le­as­sa oli, sa­no­en: Ih­mi­sen Poi­ka pi­tää an­net­ta­man ylön syn­tis­ten ih­mis­ten kä­siin, ja ris­tiin­nau­lit­ta­man, ja kol­man­te­na päi­vä­nä nou­se­man ylös. Ja he muis­ti­vat hä­nen sa­nan­sa, pa­la­si­vat jäl­leen hau­dal­ta ja il­moit­ti­vat kaik­ki nä­mät yh­del­le­tois­ta­kym­me­nel­le ja kai­kil­le muil­le. Ja ne oli­vat Ma­ria Mag­da­le­na ja Jo­han­na ja Ma­ria, Ja­ko­bin äi­ti, ja mui­ta hei­dän kans­san­sa, jot­ka näi­tä apos­to­leil­le il­moit­ti­vat. Ja hei­dän pu­heen­sa nä­kyi heil­le hou­rauk­sek­si, ei­kä he us­ko­neet hei­tä. Mut­ta Pie­ta­ri nou­si ja juok­si hau­dal­le, ja kuin hän kur­kis­ti si­säl­le, näki hän ai­no­as­ti lii­na­vaat­teet pan­tu­na, ja meni pois ih­me­tel­len it­sel­län­sä sitä, mikä ta­pah­tu­nut oli.

4.7.2020

"Minä ope­tan si­nua", sa­noo Her­ra, "minä osoi­tan si­nul­le oi­ke­an tien. Minä neu­von si­nua, kat­see­ni seu­raa as­ke­lei­ta­si." Ps. 32:8

Viikon kysymys