JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus he­rät­ti kuol­leis­ta

Sana sunnuntaiksi
6.10.2019 6.50

En­si sun­nun­tai on ”syk­syn pää­si­äi­nen” tai ”pik­ku­pää­si­äi­nen”, jol­le osoi­te­tut Raa­ma­tun teks­tit pu­hu­vat kuo­le­man voit­ta­mi­ses­ta, Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn mer­ki­tyk­ses­tä koko luo­ma­kun­nal­le.

Ker­to­muk­sen ta­pah­tu­ma­paik­ka, Nai­nin kau­pun­ki, si­jait­si 14 ki­lo­met­riä kaak­koon Na­sa­re­tis­ta. Mie­len­kiin­tois­ta on, et­tä lä­hel­lä tuo­ta paik­kaa, noin 800 vuot­ta ai­em­min pro­feet­ta Eli­sa oli he­rät­tä­nyt kuol­leis­ta su­ne­mi­lai­sen nai­sen ai­no­an po­jan (2. Kun. 4:32–36).

Ras­kai­ta ta­pah­tu­mia

Jee­sus lä­hes­tyi Nai­nin kau­pun­kia mu­ka­naan ope­tus­lap­sia ja mui­ta­kin ih­mi­siä. Kau­pun­gin por­tin ul­ko­puo­lel­la he koh­ta­si­vat hau­ta­jais­saat­tu­een; les­ki­äi­din ai­noa poi­ka oli kuol­lut, ja hän­tä kan­net­tiin saat­to­vä­en seu­raa­ma­na kau­pun­gin ul­ko­puo­lel­la ole­val­le hau­taus­maal­le. Kuo­le­man­kul­kue koh­ta­si elä­män Her­ran.

Les­ki­äi­din elä­män­ti­lan­ne oli epä­toi­voi­nen: hän oli me­net­tä­nyt mie­hen­sä ja nyt vie­lä ai­no­an poi­kan­sa. Oman lap­sen me­net­tä­mi­nen on epäi­le­mät­tä vai­keim­pia asi­oi­ta, min­kä ih­mi­nen täs­sä elä­mäs­sä voi jou­tua koh­taa­maan. Li­säk­si lain mu­kaan mie­hen omai­set pe­ri­vät per­heen omai­suu­den, ei­kä les­kel­lä ol­lut enää ke­tään, joka huo­leh­ti­si hä­nes­tä van­huu­den­päi­vi­nään.

Jee­sus he­rät­ti kuol­leis­ta

Luu­kas ku­vaa kos­ket­ta­val­la ta­val­la, mi­ten Jee­sus näh­des­sään les­ki­äi­din sää­li hän­tä ja lau­sui hä­nel­le: ”älä it­ke!” Sit­ten Jee­sus kos­ket­ti paa­re­ja, joil­la kuol­lut ma­ka­si ja sa­noi täl­le: ”Nuo­ru­kai­nen, minä sa­non si­nul­le: nou­se!” Ta­pah­tui ih­me: kuol­lut nou­si ja al­koi pu­hua.

Evan­ke­liu­mit ker­to­vat Jee­suk­sen teh­neen mo­nia ih­mei­tä, mut­ta suu­rim­pia niis­tä oli­vat kuol­lei­den he­rät­tä­mi­set. Jee­sus he­rät­ti kuol­leis­ta myös ys­tä­vän­sä La­sa­ruk­sen sekä sy­na­go­gan esi­mie­hen, Jai­rok­sen tyt­tä­ren (Joh. 11:38–44; Luuk. 8:49–55).

Mik­si Jee­sus teki ih­me­te­on? Teks­tiyh­teys an­taa en­sin­nä­kin ym­mär­tää, et­tä Jee­sus myö­tä­e­li les­ki­äi­din kär­si­myk­ses­sä niin kuin hän myös it­ki La­sa­ruk­sen kuol­tua. Pe­rim­mäi­nen tar­koi­tus ih­me­te­oil­le oli kui­ten­kin osoit­taa, et­tä Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­nen ei ol­lut vain ih­mi­nen, vaan Ju­ma­lan Poi­ka, jol­la oli ju­ma­lal­li­nen val­ta. Evan­ke­lis­ta Jo­han­nes kir­joit­taa: ”Tämä on kir­joi­tet­tu sik­si, et­tä te us­koi­sit­te Jee­suk­sen ole­van Kris­tus, Ju­ma­lan Poi­ka, ja et­tä teil­lä, kun us­kot­te, oli­si elä­mä hä­nen ni­men­sä täh­den” (Joh. 20:31).

Ju­ma­la on elä­män ja kuo­le­man Her­ra

Me kaik­ki kul­jem­me koh­ti kuo­le­maa. Jos­kus kuo­le­ma niit­tää vil­jaa siel­lä, mis­sä in­hi­mil­li­nen ym­mär­rys ei rii­tä. Mik­si jon­kun elä­mä päät­tyy jo lap­se­na tai nuo­re­na? Mik­si pien­ten las­ten äi­ti tai isä ote­taan pois? Ju­ma­la ei ole kui­ten­kaan se­li­tyk­sen vel­kaa ih­mi­sel­le, vaan mei­dän osam­me on tyy­tyä Ju­ma­lan suun­ni­tel­maan.

Tä­mä­kin Luuk­kaan evan­ke­liu­min ker­to­mus muis­tut­taa sii­tä, ke­nen puo­leen ih­mi­sen tu­lee kään­tyä ja kuka on elä­män ja kuo­le­man Her­ra. Va­pah­ta­ja nä­kee ja kuu­lee jo­kai­sen kris­ti­tyn su­run ja mur­heen ja sa­noo: älä it­ke! Ih­mi­se­lä­mä on it­ses­sään hau­ras, ku­ten psal­mis­sa 90 sa­no­taan: ”Me ka­to­am­me kuin uni aa­mun tul­len, kuin ruo­ho, joka het­ken ku­kois­taa.”

Ju­ma­lan sana opet­taa, et­tä ih­mi­sen tu­lee ol­la sen vuok­si joka het­ki val­mii­na er­ka­ne­maan elä­mäs­tä. Ih­mi­nen voi myös kuol­la elä­es­sään – jou­tua syn­tien­sä vuok­si hen­gel­li­ses­ti kuol­leek­si. Mut­ta kun ih­mi­nen us­kon lah­jan kaut­ta saa tur­va­ta Kris­tuk­sen so­vin­to­työ­hön, ajal­li­nen kuo­le­ma on voit­to niin kuin apos­to­li Paa­va­li­kin to­dis­ti: ”Mi­nul­le elä­mä on Kris­tus ja kuo­le­ma on voit­to” (Fil. 1:21).

Jee­sus sa­noi: ”Minä olen ylös­nou­se­mus ja elä­mä. Joka us­koo mi­nuun, saa elää, vaik­ka kuo­lee­kin, ei­kä yk­si­kään, joka elää ja us­koo mi­nuun, iki­nä kuo­le. Us­kot­ko tä­män?” (Joh. 11:25–26.)

Kari Kau­nis­to

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 2.10.2019

Ku­vi­tus­ku­va: Las­se Kok­ko

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 7: 11–16

RAA­MAT­TU 1992: Jee­sus läh­ti Nai­nin kau­pun­kiin, ja hä­nen kans­saan kul­ki­vat ope­tus­lap­set ja suu­ri jouk­ko ih­mi­siä. Kun hän jo oli lä­hel­lä kau­pun­gin port­tia, siel­tä kan­net­tiin kuol­lut­ta, les­ki­äi­din ai­no­aa poi­kaa, ja äi­din mu­ka­na oli run­saas­ti kau­pun­gin vä­keä. Nai­sen näh­des­sään Her­ran kävi hän­tä sää­lik­si, ja hän sa­noi: ”älä it­ke.” Hän meni paa­rien vie­reen ja kos­ket­ti nii­tä, ja kan­ta­jat py­säh­tyi­vät. Hän sa­noi: ”Nuo­ru­kai­nen, minä sa­non si­nul­le: nou­se!” Sil­loin kuol­lut nou­si is­tu­maan ja al­koi pu­hua, ja Jee­sus an­toi hä­net ta­kai­sin äi­dil­le.

Kaik­ki jou­tui­vat pe­lon val­taan ja ylis­ti­vät Ju­ma­laa sa­no­en: ”Mei­dän kes­kuu­teem­me on il­maan­tu­nut suu­ri pro­feet­ta. Ju­ma­la on tul­lut kan­san­sa avuk­si.”

BIB­LIA: Ta­pah­tui sen jäl­keen, et­tä hän meni kau­pun­kiin, joka Nain kut­su­taan, ja hä­nen kans­san­sa meni mon­ta hä­nen ope­tus­las­tan­sa ja pal­jo vä­keä. Mut­ta kuin hän kau­pun­gin port­tia lä­hes­tyi, kat­so, kuol­lut kan­net­tiin ulos, joka oli äi­tin­sä ai­noa poi­ka, ja se oli les­ki. Ja pal­jo kau­pun­gin kan­sas­ta kävi hä­nen kans­san­sa. Kuin Her­ra hä­nen näki, ar­mah­ti hän hä­nen pääl­len­sä ja sa­noi hä­nel­le: älä it­ke! Ja meni ja ru­pe­si paa­riin (ja kan­ta­jat sei­sah­ti­vat,) ja hän sa­noi: nuo­ru­kai­nen, minä sa­non si­nul­le: nou­se ylös! Kuol­lut nou­si is­tu­al­le ja ru­pe­si pu­hu­maan. Ja hän an­toi sen äi­dil­len­sä.

Pel­ko tuli kai­kil­le, ja kun­ni­oit­ti­vat Ju­ma­laa, sa­no­en: suu­ri prop­he­ta on nous­sut mei­dän se­kaam­me, ja Ju­ma­la on kan­saan­sa et­si­nyt.

29.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Koot­kaa it­sel­len­ne aar­tei­ta tai­vaa­seen. Siel­lä ei koi ei­kä ruos­te tee tu­ho­jaan ei­vät­kä var­kaat mur­tau­du si­sään ja va­ras­ta. Mis­sä on aar­tee­si, siel­lä on myös sy­dä­me­si." Matt. 6:20-21

Viikon kysymys