JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus il­mes­tyi lap­sil­leen

Sana sunnuntaiksi
19.4.2020 6.00

Juttua muokattu:

20.4. 08:14
2020042008144920200419060000

Eveliina Saukko

Eveliina Saukko

Teri Hil­tu­nen

Kun Jee­sus il­mes­tyi kuo­le­man­sa jäl­keen ope­tus­lap­sil­leen, he rau­hoit­tui­vat ja sai­vat voi­maa pa­la­ta Jee­suk­sen an­ta­maan lä­he­tys­työ­hön.

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min lop­puo­sa ker­too nel­jäs­tä eri ti­lan­tees­ta, kun ylös­nous­sut Jee­sus il­mes­tyi hä­neen us­ko­vil­le ih­mi­sil­le. En­sim­mäi­ses­sä koh­taa­mi­ses­sa Mag­da­lan Ma­ria ja kak­si ope­tus­las­ta, Pie­ta­ri ja Jo­han­nes, oli­vat ol­leet tyh­jäl­lä hau­dal­la. Toi­set läh­ti­vät ta­kai­sin ma­ja­paik­kaan. Ma­ria jäi mur­heel­li­se­na, it­kien hau­dal­le. Sil­loin Jee­sus sei­soi hä­nen ta­ka­naan. Ma­ria kään­tyi ei­kä heti ta­jun­nut, et­tä hä­nen edes­sään oli Jee­sus. Kun Jee­sus pu­hut­te­li ni­mel­tä Ma­ri­aa, mur­he muut­tui ilok­si. Ma­ria kii­ruh­ti ope­tus­las­ten luo ker­to­maan: ”Minä olen näh­nyt Her­ran!”

Sa­ma­na päi­vä­nä Jee­sus il­mes­tyi ope­tus­lap­sil­le ja sa­noi: ”Rau­ha teil­le!” Ope­tus­las­ten pel­ko muut­tui ilok­si. Tuo­mas ei ol­lut pai­kal­la, mut­ta toi­set ker­toi­vat hä­nel­le: ”Me näim­me Her­ran.” Tuo­mas vas­ta­si: ”Minä en us­ko.”

Vii­kon pääs­tä ope­tus­lap­set oli­vat jäl­leen kool­la. Yh­täk­kiä Jee­sus oli hei­dän kes­kel­lään. Nyt Tuo­mas­kin näki ylös­nous­seen Jee­suk­sen ja hän sa­noi: ”Mi­nun Her­ra­ni ja Ju­ma­la­ni.”

Ylös­nou­se­mus on us­kon pe­rus­ta

Jo­han­nes on kir­joit­ta­nut näi­den ku­vaus­ten yh­tey­teen: ”Tämä on kir­joi­tet­tu sik­si, et­tä te us­koi­sit­te Jee­suk­sen ole­van Kris­tus, Ju­ma­lan Poi­ka, ja et­tä teil­lä, kun us­kot­te, oli­si elä­mä hä­nen ni­men­sä täh­den.”

Nämä ovat us­kon kan­nal­ta tär­kei­tä ta­pah­tu­mia. Kris­ti­nus­ko on us­koa ylös­nous­see­seen Jee­suk­seen. Paa­va­li kir­joit­ti Ko­rint­to­lai­sil­le: ”El­lei Kris­tus­ta ole he­rä­tet­ty, sil­loin mei­dän ju­lis­tuk­sem­me on tur­haa pu­het­ta, tur­haa on myös tei­dän us­kon­ne. El­lei Kris­tus­ta ole he­rä­tet­ty, tei­dän us­kon­ne on poh­jaa vail­la ja te olet­te yhä syn­tien­ne val­las­sa.”

Jee­sus il­mes­tyi hä­neen us­ko­vil­le to­dis­tuk­sek­si sii­tä, et­tä kuo­le­ma on voi­tet­tu, lu­paus pe­las­tuk­ses­ta on täy­tet­ty. Sa­mal­la Jee­sus ha­lu­si sel­väs­ti roh­kais­ta mur­heel­li­sia ja pe­lok­kai­ta seu­raa­ji­aan us­ko­maan ja ker­to­maan eteen­päin ilo­sa­no­maa pe­las­tuk­ses­ta. Tämä Raa­ma­tun teks­ti on yhä roh­kai­suk­si ja to­dis­tuk­sek­si.

"Se on Her­ra"

Ope­tus­lap­set oli­vat tul­leet Ga­li­le­aan Jee­suk­sen käs­kyn mu­kai­ses­ti: ”Kuol­leis­ta nous­tu­a­ni me­nen tei­dän edel­län­ne Ga­li­le­aan” (Matt. 26:32). Seit­se­män ope­tus­las­ta oli erää­nä il­ta­na Ti­be­ri­aan­jär­ven ran­nal­la.

Vä­hän ai­em­min Jee­sus oli hy­vin neu­vo­nut, mi­ten jat­kaa työ­tä hä­nen kuo­le­man­sa jäl­keen. Kui­ten­kin ope­tus­las­ten toi­min­nas­ta nä­kyy sel­väs­ti epä­tie­toi­suus tu­le­vai­suu­des­ta. Pie­ta­ri pur­ki epä­tie­toi­suut­ta käy­tän­nön te­ke­mi­seen: ”Minä läh­den ka­laan.” Toi­set läh­ti­vät mu­kaan.

Yös­tä jär­vel­lä ei ol­lut pal­jon ker­rot­ta­vaa, he ei­vät saa­neet yh­tään saa­lis­ta. Aa­mul­la vä­sy­neet mie­het oli­vat pa­laa­mas­sa ta­kai­sin ran­taan. Ran­nal­la hei­tä odot­ti mies. Mie­het oli­vat epä­toi­voi­sia ja niin mur­heis­saan, et­tä he ei­vät tun­nis­ta­neet mies­tä vie­lä sil­loin­kaan, kun hän ky­syi: ”Kuul­kaa mie­het! On­ko teil­lä mi­tään syö­tä­vää?”

”Ei ole”, ope­tus­lap­set vas­ta­si­vat. Nyt mies käs­ki heit­tä­mään ver­kon ve­neen oi­ke­al­le puo­lel­le. Oli­si voi­nut odot­taa, et­tä vä­sy­neet mie­het oli­si­vat ol­leet vas­ta­ha­koi­sia heit­tä­mään verk­koa ve­teen. Kui­ten­kin he tot­te­li­vat epä­röi­mät­tä tun­te­ma­ton­ta mies­tä. Mie­hen sa­noil­la oli vas­taan­sa­no­ma­ton voi­ma. Tot­te­le­mi­nen to­del­la kan­nat­ti. Ver­kos­sa oli niin pal­jon ka­lo­ja, et­tä mie­het ei­vät saa­neet sitä nos­te­tuk­si ve­nee­seen.

Nyt Jo­han­nes tun­si Jee­suk­sen ja huu­dah­ti: ”Se on Her­ra.” Pie­ta­ri kuu­li Jo­han­nek­sen us­kon­tun­nus­tuk­sen. Nyt Pie­ta­ri­kin tun­si Jee­suk­sen, hyp­pä­si heti ve­teen ja kii­ruh­ti mui­den edel­lä ran­taan.

Elä­män lei­pää riit­tää

Jee­sus odot­ti hei­tä nuo­ti­ol­la. Hiil­lok­sel­la oli pais­tu­mas­sa lei­pää ja ka­laa. Jee­sus sa­noi: ”Tul­kaa syö­mään.” Tämä oli jo kol­mas ker­ta, kun Jee­sus il­mes­tyi ope­tus­lap­sil­le.

Aa­mui­nen koh­taa­mi­nen Ti­be­ri­aan­jär­ven ran­nal­la oli mer­kit­tä­vä ope­tus­las­ten elä­mäs­sä. Koh­taa­mi­nen sai hei­dät unoh­ta­maan ar­ki­set huo­let ja pa­la­maan Jee­suk­sen an­ta­maan työ­hön.

Tä­nä­kin päi­vä­nä Jee­sus ky­syy rak­kaas­ti: ”Lap­set, on­ko teil­lä syö­tä­vää?” Hän mur­taa elä­män lei­pää Sa­nas­saan. Nyt­kin saa ol­la tur­val­li­sel­la mie­lel­lä, Jee­sus on lu­van­nut: ”Ja kat­so, minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti.”

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 21:1–14

Raa­mat­tu 1992: Tä­män jäl­keen Jee­sus taas il­mes­tyi ope­tus­lap­sil­leen, nyt Ti­be­ri­aan­jär­vel­lä. Se ta­pah­tui näin: Siel­lä oli­vat yh­des­sä Si­mon Pie­ta­ri, Tuo­mas eli Di­dy­mos, Na­ta­na­el Ga­li­le­an Kaa­nas­ta, Se­be­deuk­sen po­jat ja kak­si muu­ta Jee­suk­sen ope­tus­las­ta. Si­mon Pie­ta­ri sa­noi: "Minä läh­den ka­laan." "Me tu­lem­me mu­kaan", sa­noi­vat toi­set. He nou­si­vat ve­nee­seen ja läh­ti­vät jär­vel­le, mut­ta ei­vät saa­neet sinä yö­nä mi­tään. Aa­mun koit­ta­es­sa Jee­sus sei­soi ran­nal­la, mut­ta ope­tus­lap­set ei­vät tun­te­neet hän­tä.Jee­sus huu­si heil­le: "Kuul­kaa, mie­het! On­ko teil­lä mi­tään syö­tä­vää?" "Ei ole", he vas­ta­si­vat. Jee­sus sa­noi: "Heit­tä­kää verk­ko ve­neen oi­ke­al­le puo­lel­le, niin saat­te." He heit­ti­vät ver­kon, ja ka­laa tuli niin pal­jon, et­tei­vät he jak­sa­neet ve­tää verk­koa ylös. Sil­loin se ope­tus­lap­si, joka oli Jee­suk­sel­le rak­kain, sa­noi Pie­ta­ril­le: "Se on Her­ra!" Kun Si­mon Pie­ta­ri kuu­li, et­tä se oli Her­ra, hän kie­tai­si yl­leen viit­tan­sa, jon­ka oli rii­su­nut, ja hyp­pä­si ve­teen. Muut ope­tus­lap­set tu­li­vat ve­neel­lä ja ve­ti­vät ka­lo­jen täyt­tä­mää verk­koa pe­räs­sään, sil­lä ran­taan ei ol­lut pal­jon­kaan mat­kaa, vain pa­ri­sa­taa kyy­nä­rää*. [Noin sata met­riä.] Ran­nal­le nous­tes­saan ope­tus­lap­set nä­ki­vät, et­tä siel­lä oli hiil­lok­sel­la pais­tu­mas­sa ka­laa sekä lei­pää. Jee­sus sa­noi heil­le: "Tuo­kaa tän­ne nii­tä ka­lo­ja, joi­ta äs­ken sait­te." Si­mon Pie­ta­ri meni ve­nee­seen ja veti ver­kon mai­hin. Se oli täyn­nä iso­ja ka­lo­ja, mut­ta vaik­ka ka­lo­ja oli pal­jon -- kaik­ki­aan sa­ta­vii­si­kym­men­tä­kol­me -- verk­ko ei re­ven­nyt. Jee­sus sa­noi: "Tul­kaa syö­mään." Ku­kaan ope­tus­lap­sis­ta ei roh­jen­nut ky­syä: "Kuka sinä olet?", sil­lä he tie­si­vät, et­tä se oli Her­ra. Jee­sus tuli, ot­ti lei­vän ja an­toi heil­le, sa­moin hän an­toi ka­laa. Tämä oli jo kol­mas ker­ta, kun Jee­sus kuol­leis­ta nous­tu­aan il­mes­tyi ope­tus­lap­sil­leen.

BIB­LIA: Sit­te il­moit­ti Jee­sus taas it­sen­sä ope­tus­lap­sil­le Ti­be­ri­aan me­ren ty­kö­nä, ja hän il­moit­ti it­sen­sä näin: Si­mon Pie­ta­ri ja Too­mas, joka kak­soi­sek­si kut­su­taan, oli­vat yn­nä ja Na­ta­na­el, joka oli Ga­li­le­an Kaa­nas­ta, ja Ze­be­deuk­sen po­jat ja kak­si muu­ta hä­nen ope­tus­lap­sis­tan­sa. Sa­noi Si­mon Pie­ta­ri heil­le: minä me­nen ka­laan: ne sa­noi­vat hä­nel­le: me me­nem­me myös kans­sas. Niin he me­ni­vät ja as­tui­vat koh­ta ven­hee­sen, ja ei he sinä yö­nä mi­tään saa­neet. Mut­ta kuin jo aa­mu oli, niin Jee­sus sei­soi ran­nal­le; mut­ta ei ope­tus­lap­set tie­tä­neet, et­tä se oli Jee­sus. Niin sa­noi Jee­sus heil­le: lap­set, on­ko teil­lä mi­tään syö­tä­vää? He vas­ta­si­vat hän­tä: ei. Hän sa­noi heil­le: las­ke­kaat verk­ko oi­ki­al­le puo­lel­le ven­het­tä, niin te löy­dät­te. Niin he las­ki­vat, ja tuli niin pal­jo ka­lo­ja, et­tei he voi­neet ve­tää. Niin sa­noi se ope­tus­lap­si, jota Jee­sus ra­kas­ti, Pie­ta­ril­le: Her­ra se on. Kuin Si­mon Pie­ta­ri sen kuu­li, et­tä se oli Her­ra, vyöt­ti hän ha­meen ym­pä­ril­len­sä, (sil­lä hän oli alas­ti,) ja heit­ti it­sen­sä me­reen. Mut­ta muut ope­tus­lap­set tu­li­vat ven­heel­lä, (sil­lä ei he ol­leet kau­ka­nan maal­ta, vaan lä­hes kak­si­sa­taa kyy­nä­rää,) ja ve­ti­vät ver­kon ka­loi­nen­sa. Kuin he siis oli­vat maal­le tul­leet, nä­ki­vät he hii­let ja ka­lan, nii­den pääl­lä pan­tu­na, ja lei­vän. Jee­sus sa­noi heil­le: tuo­kaat tän­ne niis­tä ka­lois­ta, jot­ka te nyt sait­te. Si­mon Pie­ta­ri meni ja veti ver­kon maal­le, täyn­nä suu­ria ka­lo­ja, sata ja kol­me­kuu­det­ta­kym­men­tä. Ja vaik­ka nii­tä niin mon­ta oli, ei kui­ten­kaan verk­ko re­ven­nyt. Jee­sus sa­noi heil­le: tul­kaat ru­al­le; mut­ta ei yk­si­kään ope­tus­lap­sis­ta us­kal­ta­nut hän­tä ky­syä: ku­kas olet? sil­lä he tie­si­vät sen ole­van Her­ran. Niin Jee­sus tuli, ot­ti lei­vän ja an­toi heil­le, niin myös ka­lan. Tämä on kol­mas ker­ta, kuin Jee­sus ope­tus­lap­sil­len­sa il­mes­tyi, sit­te kuin hän oli nous­sut ylös kuol­leis­ta.

8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys