JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus oli us­kol­li­nen kuo­le­maan­sa saak­ka

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
30.3.2018 7.00

Juttua muokattu:

31.12. 09:27
2019123109272320180330070000

Pit­kä­per­jan­tai­na Gol­ga­tan kes­kim­mäi­sel­tä ris­til­tä kuu­lui voit­to­huu­to: ”Se on täy­tet­ty!”

Oli ta­pah­tu­nut sel­lais­ta, mis­tä Moo­ses ja pro­fee­tat oli­vat jo van­han lii­ton ai­ka­na en­nus­ta­neet. Myös Je­sa­ja oli liit­ty­nyt näi­den en­nus­ta­jien jouk­koon noin 700 vuot­ta en­nen Kris­tuk­sen syn­ty­mää (Jes. 53:2–12).

Häm­men­ty­neet ope­tus­lap­set

Pää­si­äi­sen lä­hes­ty­es­sä Jee­sus oli tien­nyt, et­tä hä­nen elä­män­sä oli päät­ty­mäs­sä. Hän oli val­mis­ta­nut lä­him­piä seu­raa­ji­aan sii­hen, et­tä hän jou­tui­si kär­si­mään pal­jon. Kan­san van­him­mat, yli­pa­pit ja lai­no­pet­ta­jat hyl­käi­si­vät ja sur­mai­si­vat hä­net. Ope­tus­lap­set sai­vat tie­tää, et­tä hän nou­si­si kol­man­te­na päi­vä­nä kuol­leis­ta (Mark. 8:31). Tätä asi­aa hei­dän oli kui­ten­kin vai­kea ym­mär­tää.

Yö, jol­loin Jee­sus pi­dä­tet­tiin, oli ol­lut le­vo­ton. Ope­tus­lap­set oli­vat ha­jaan­tu­neet häm­men­ty­nei­nä. Pii­naa­vat tun­nit oli­vat jät­tä­neet jäl­ken­sä hei­dän se­los­tuk­siin­sa Jee­suk­sen oi­keu­den­käyn­nis­tä. Evan­ke­lis­tat ker­to­vat kui­ten­kin yh­tä­pi­tä­väs­ti, et­tä rat­kai­se­va oi­keu­den­käyn­ti, jos­sa Jee­sus tuo­mit­tiin ris­tiin­nau­lit­ta­vak­si, jär­jes­tet­tiin per­jan­tai­na aa­mul­la Roo­man maa­her­ran Pon­tius Pi­la­tuk­sen joh­dol­la.

Pi­la­tus pe­see kä­ten­sä

Oi­keu­den­käyn­ti oli ly­hyt ja ka­run yk­sin­ker­tai­nen. Tuo­na ai­ka­na Pi­la­tus hyl­kä­si juu­ta­lais­ten vi­ra­no­mais­ten Jee­sus­ta vas­taan esit­tä­mät syy­tök­set. Kos­ka Pi­la­tus ha­lu­si pääs­tä eroon Jee­suk­sen kal­tai­ses­ta rau­han häi­rit­si­jäs­tä, hän teki kan­sal­le tar­jouk­sen. He sai­si­vat vai­kut­taa sii­hen, kum­pi va­pau­tet­tai­siin, Jee­sus vai ka­pi­noit­si­ja Ba­rab­bas.

Pi­la­tus va­paut­ti Ba­rab­baan. Hän toi­mi kan­san­jou­kon tah­don mu­kai­ses­ti, vaik­ka hän tie­si, et­tei Jee­sus ol­lut teh­nyt mi­tään kuo­le­man­ran­gais­tuk­sen ar­vois­ta. Pi­la­tuk­sel­le ih­mis­kun­nia ja maa­il­man ys­tä­vyys mer­kit­si­vät enem­män kuin oi­keu­den­tun­to ja to­tuu­den­mu­kai­nen kuu­li­ai­suus. Sen vuok­si Pi­la­tuk­sen toi­min­ta joh­ti sy­dä­men paa­tu­mi­seen.

Kah­den­lai­sia syn­ti­siä

Tuo­mio lai­tet­tiin heti täy­tän­töön ja Jee­sus ris­tiin­nau­lit­tiin Gol­ga­ta-ni­mi­sel­le pai­kal­le. Hä­nen kä­ten­sä nau­lat­tiin ran­teis­ta ras­kaa­seen poik­ki­puu­hun. Poik­ki­puu nos­tet­tiin pys­ty­puun hui­pul­le, ja ja­lat nau­lat­tiin pys­ty­puu­hun. Sa­man koh­ta­lon koki kak­si ri­kol­lis­ta, jot­ka si­joi­tet­tiin Jee­suk­sen mo­lem­mil­le puo­lil­le.

Nä­ky­mä ris­tin ym­pä­ril­lä oli se­ka­sor­toi­nen. Pai­kal­la oli te­loi­tus­teh­tä­vään ko­men­net­tu­ja so­ti­lai­ta, ute­li­ai­ta kat­so­jia ja ohi­kul­ki­joi­ta. Ti­lan­tees­ta naut­ti­vat eri­tyi­ses­ti Jee­suk­sen vi­ha­mie­het, joi­ta oli­vat hen­gel­li­sen yli­mys­tön jä­se­net. Per­heen­jä­sen­ten ja ys­tä­vien su­run­huu­dot kai­kui­vat ylei­sen pu­heen­so­ri­nan yli.

Ris­til­lä ol­leet ros­vot oli­vat yh­ty­neet Jee­suk­sen pilk­kaa­mi­seen. Ta­pah­tu­mien ede­tes­sä ti­lan­ne muut­tui, ja heis­tä toi­sel­la tun­to avau­tui. Hän ryh­tyi nuh­te­le­maan tois­ta pilk­kaa­mi­ses­ta.

Mies tun­nus­ti myös oman syyl­li­syy­ten­sä ja ran­gais­tuk­sen­sa oi­keel­li­suu­den. Hän ru­koi­li Jee­suk­sel­ta ar­moa ja pyy­si tätä muis­ta­maan hän­tä, kun Jee­sus tu­lee val­ta­kun­taan­sa. Jee­sus vah­vis­ti mie­hel­le, et­tä tämä oli­si jo sa­ma­na päi­vä­nä hä­nen kans­saan pa­ra­tii­sis­sa (Luuk. 23:42–43).

Ylim­mäi­nen pap­pi ja syn­tien so­vit­ta­ja

Kes­ki­päi­vän ai­kaan tai­vas se­lit­tä­mät­tö­mäl­lä ta­val­la pi­me­ni ja pi­meyt­tä kes­ti il­ta­päi­vään kel­lo kol­meen saak­ka. Jee­suk­sen kuol­les­sa temp­pe­lin vä­li­ver­ho re­pey­tyi ja maa jä­ri­si. Mo­net kuol­leet py­hät nou­si­vat kuol­leis­ta ja il­mes­tyi­vät kau­pun­gis­sa.

Ta­pah­tu­mat oli­vat to­dis­tei­ta sii­tä, et­tä Jee­suk­sen kuo­le­ma oli osa suur­ta siir­ty­mää; yk­si ai­ka­kau­si oli päät­ty­mäs­sä ja toi­nen al­ka­mas­sa.

Van­han lii­ton ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa vain ylim­mäi­sel­lä pa­pil­la oli oi­keus men­nä ker­ran vuo­des­sa Je­ru­sa­le­min temp­pe­lin kaik­kein py­him­pään. Hä­nen oli siel­lä uh­rat­ta­va sekä omien et­tä kan­san syn­tien edes­tä. Sen si­jaan Jee­sus uh­ra­si uu­den lii­ton ylim­mäi­se­nä pap­pi­na it­sen­sä kan­san syn­tien vuok­si.

Jee­sus oli si­jai­suh­ri. Hän kär­si vi­at­to­ma­na ja syn­nit­tö­mä­nä syn­nis­tä lais­sa mää­rä­tyn ran­gais­tuk­sen, joka oli kuo­le­ma. Hän vuo­dat­ti ve­ren­sä kes­kim­mäi­sel­lä ris­til­lä koko maa­il­man syn­tien so­vi­tuk­sek­si. Uu­den lii­ton en­sim­mäi­se­nä pap­pi­na Jee­sus val­mis­ti tien jo­kai­sel­le, joka ha­lu­aa omis­taa us­kon lah­jan ja saa­da syn­tin­sä an­teek­si.

Han­nu Hei­nä­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 28.3.2018

Ku­vi­tus­ku­va: H.H.

Pit­kä­per­jan­tai: Psal­mi: Ps. 22:7–20, 1. lu­ku­kap­pa­le: Jes. 53 (1. vuo­si­ker­ta), 2. lu­ku­kap­pa­le: Hepr. 5:7–10 (1. vuo­si­ker­ta) tai Hepr. 10:12–20, Evan­ke­liu­mi: Matt. 27:33–54

8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys