JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus pe­las­taa syn­ti­sen

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
22.9.2019 6.37

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302445420190922063700

Syn­ti on kuin spi­taa­li – jos se saa val­lan ih­mi­ses­tä, se tur­me­lee elä­män.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti (Luuk. 17:11–19) ker­too Jee­suk­sen ja kym­me­nen spi­taa­li­sen koh­taa­mi­ses­ta. Spi­taa­li oli va­ka­va sai­raus. Tau­ti edis­tyi hi­taas­ti, mut­ta teki kau­he­aa hä­vi­tys­työ­tä ke­hos­sa. Pit­kin ke­hoa esiin­ty­vät kuh­mu­mai­set, mär­kää va­lu­vat pe­säk­keet tur­me­li­vat ihon, ais­ti­met ja her­mo­ja. Tau­ti mä­dän­nyt­ti ir­ti jopa ko­ko­nai­sia jä­se­niä. Spi­taa­li­sil­la ei ol­lut mi­tään toi­voa elä­mäs­tä. Sai­ras­tu­neet jou­tui­vat elä­mään eris­tyk­sis­sä. Kaik­ki nor­maa­li elä­mä ja kans­sa­käy­mi­nen oli kiel­let­ty.

Moo­sek­sen lain mu­kai­ses­ti sai­ras­tu­nei­den tuli men­nä pa­pin tar­kas­tet­ta­vak­si. Kun spi­taa­li oli le­vin­nyt sai­raan koko ke­hoon, pap­pi ju­lis­ti hä­net puh­taak­si. Teks­tin sai­ras­tu­neet pyy­si­vät Jee­sus­ta ar­mah­ta­maan ja aut­ta­maan hei­tä sai­rau­des­saan. Jee­sus käs­ki hei­dän men­nä pa­pin luok­se niin kuin lais­sa oli mää­rät­ty. Men­nes­sään he kui­ten­kin puh­dis­tui­vat ja pa­ran­tui­vat. Yk­si heis­tä, joka oli sa­ma­ri­a­lai­nen, pa­la­si kiit­tä­mään aut­ta­jaan­sa, Jee­sus­ta.

Spi­taa­li on kuin syn­ti

Raa­ma­tus­sa spi­taa­li on ver­rat­ta­vis­sa syn­tiin. Kun syn­ti saa val­lan ih­mi­ses­sä sie­lun­vi­hol­li­sen vai­kut­ta­ma­na, seu­rauk­set ovat koko elä­mää tur­me­le­via. Jär­ki so­kais­tuu ja ih­mi­sen tah­to suun­tau­tuu pa­haan. Vä­lit lä­him­mäi­siin voi­vat rik­kou­tua.

Syn­ti syn­nyt­tää vi­haa, ka­teut­ta, rii­taa ja vä­ki­val­taa. Ih­mi­nen on ris­ti­rii­das­sa koko Ju­ma­lan luo­man maa­il­man kans­sa. Sitä voi ver­ra­ta spi­taa­li­sai­raan eris­tyk­seen. Syn­nis­sä on ai­na epä­us­koa, ja se joh­taa ih­mi­sen yh­tey­den kat­ke­a­mi­seen Ju­ma­las­ta. Sy­dän luo­puu Ju­ma­las­ta.

Ju­ma­las­ta eroon jou­tu­nut ih­mi­nen ei voi aut­taa it­se­ään luo­pu­maan pa­has­ta elä­mäs­tä. Syn­ti tur­me­lee niin, et­tei ih­mi­nen ky­ke­ne lä­hes­ty­mään Ju­ma­laa (Room. 3:10–12). Il­man us­kon myö­tä tul­lut­ta yh­teyt­tä Ju­ma­laan ei ole tai­vas­toi­voa.

Kris­tus ar­mah­taa

Ju­ma­la lä­het­ti oman Poi­kan­sa pe­las­ta­maan jo­kai­sen syn­nin ja kuo­le­man val­las­ta. ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16). Jee­suk­sen kuo­le­mas­sa, ylös­nou­se­mi­ses­sa ja tai­vaa­seen as­tu­mi­ses­sa on tar­jol­la Ju­ma­lan mit­taa­ma­ton rak­kaus ja ar­mo syn­tis­tä koh­taan. Sil­loin kun ih­mi­nen on niin syn­ti­nen, et­tei hän löy­dä it­ses­tään mi­tään hy­vää, hä­nel­le kel­paa täy­del­li­nen ar­mah­dus ja an­teek­si­an­ta­mus.

Syn­te­jään ka­tu­va ih­mi­nen saa kai­ken an­teek­si evan­ke­liu­mis­sa, joka ju­lis­te­taan Py­hän Hen­gen voi­mas­ta Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa. Hän saa koh­da­ta ar­mah­ta­jan­sa ja aut­ta­jan­sa, joka on Jee­sus Kris­tus Hen­ken­sä kaut­ta. Us­ko­maan pääs­seel­le voi jos­kus käy­dä niin kuin yh­dek­säl­le spi­taa­li­sel­le. He pa­ran­tui­vat, mut­ta ei­vät tun­te­neet yh­tään kii­tol­li­suut­ta aut­ta­jaan­sa koh­taan. He ei­vät tul­leet Va­pah­ta­jan yh­tey­teen. Pa­ho­lai­nen eli Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja tem­paa kyl­ve­tyn Ju­ma­lan sa­nan ja us­kon lah­jan pois sy­dä­mes­tä.

Rak­kaus Va­pah­ta­jaan

Ju­ma­lan ar­mos­ta syn­tin­sä an­teek­si saa­nut tun­tee suur­ta kii­tol­li­suut­ta ja iloa pe­las­tu­mi­ses­taan, ku­ten pa­ran­tu­nut sa­ma­ri­a­lai­nen. Hä­nel­le Jee­sus sa­noi: ”Us­ko­si on pe­las­ta­nut si­nut.” Elä­mäs­sä on jäl­leen tu­le­vai­suus ja toi­vo. En­nen kaik­kea sy­dä­mes­sä on toi­vo ikui­ses­ta elä­mäs­tä tai­vaas­sa. Sii­tä syn­tyy halu elää Ju­ma­lan yh­tey­des­sä ajal­li­ses­sa elä­mäs­sä maan pääl­lä.

Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta maan pääl­lä on ar­mah­de­tun syn­ti­sen tur­va­paik­ka. Jee­sus asuu Hen­ken­sä kaut­ta us­ko­vais­ten sy­dä­mis­sä ja yh­tey­des­sä. Kris­tuk­sen yh­tey­des­sä, hä­nen val­ta­kun­nas­saan, ih­mi­nen tun­tee kuin Asaf psal­mis­saan: ”Tai­vaas­sa mi­nul­la on si­nut, sinä olet ai­noa tur­va­ni maan pääl­lä. – – Mi­nun on­ne­ni on ol­la lä­hel­lä Ju­ma­laa, minä tur­vaan Her­raan, Ju­ma­laa­ni, ja ker­ron kai­kis­ta hä­nen te­ois­taan.” (Ps. 73:25 ja 28.)

Teks­ti: Heik­ki Saa­ri­kos­ki

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 18.9.2019.

Ku­vi­tus­ku­va: Jar­mo Määt­tä

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 17: 11–19

Raa­mat­tu 1992: Mat­kal­laan koh­ti Je­ru­sa­le­mia Jee­sus kul­ki Sa­ma­ri­an ja Ga­li­le­an ra­ja­seu­dul­la. Kun hän oli tu­los­sa erää­seen ky­lään, hän­tä vas­taan tuli kym­me­nen spi­taa­lis­ta mies­tä. Nämä py­säh­tyi­vät mat­kan pää­hän ja huu­si­vat: ”Jee­sus, opet­ta­ja, ar­mah­da mei­tä!” Näh­des­sään mie­het Jee­sus sa­noi heil­le: ”Men­kää näyt­tä­mään it­sen­ne pa­peil­le.” Men­nes­sään he puh­dis­tui­vat. Huo­mat­tu­aan pa­ran­tu­neen­sa yk­si heis­tä kään­tyi ta­kai­sin. Hän ylis­ti Ju­ma­laa suu­reen ää­neen, lan­ke­si maa­han Jee­suk­sen jal­ko­jen juu­reen ja kiit­ti hän­tä. Tämä mies oli sa­ma­ri­a­lai­nen. Jee­sus ky­syi: ”Ei­vät­kö kaik­ki kym­me­nen puh­dis­tu­neet? Mis­sä ne yh­dek­sän muu­ta ovat? Tämä muu­ka­lai­nen­ko on heis­tä ai­noa, joka pa­la­si ylis­tä­mään Ju­ma­laa?” Ja hän sa­noi mie­hel­le: ”Nou­se ja mene. Us­ko­si on pe­las­ta­nut si­nut.”

BIB­LIA: Ja ta­pah­tui, kuin hän meni Je­ru­sa­le­mia päin, et­tä hän mat­kus­ti kes­kel­tä Sa­ma­ri­an ja Ga­li­le­an. Kuin hän tuli yh­teen ky­lään, koh­ta­si­vat hän­tä kym­me­nen spi­ta­lis­ta mies­tä, jot­ka taam­pa­na sei­soi­vat, ja ko­rot­ti­vat ää­nen­sä, sa­no­en: Je­sus, ra­kas Mes­ta­ri, ar­mah­da mei­dän pääl­lem­me! Kuin hän ne näki, sa­noi hän heil­le: men­käät ja osoit­ta­kaat tei­tän­ne pa­peil­le. Ja ta­pah­tui, et­tä he men­nes­sän­sä tu­li­vat puh­taik­si. Niin yk­si heis­tä, kuin hän näki, et­tä hän pa­ran­tu­nut oli, pa­la­si jäl­leen ja kun­ni­oit­ti Ju­ma­laa suu­rel­la ää­nel­lä, ja lan­ke­si kas­voil­len­sa hä­nen jal­kain­sa juu­reen ja kiit­ti hän­tä. Ja se oli Sa­ma­ri­a­lai­nen. Mut­ta Je­sus vas­ta­ten sa­noi: ei­kö kym­me­nen puh­dis­tet­tu? kus­sa yh­dek­sän ovat? Ei ole mui­ta löy­det­ty, jot­ka pa­la­si­vat Ju­ma­laa kun­ni­oit­ta­maan, kuin tämä muu­ka­lai­nen. Hän sa­noi hä­nel­le: nou­se ja mene! si­nun us­kos on si­nun va­pah­ta­nut.

18.9.2020

Syn­tim­me ovat meil­le lii­an ras­kaat, mut­ta sinä an­nat ne an­teek­si. Au­tu­as se, jon­ka sinä va­lit­set! Hän saa tul­la luok­se­si ja asua py­hä­kös­sä­si. Ps. 65:4–5

Viikon kysymys