SRK:n arkisto
SRK:n arkisto
Aleksi Päkkilä
Jeesuksen jäähyväisrukouksessa tulee esille Jumalan sanan voima ja esirukouksen turva.
Evankeliumitekstinä on katkelma Jeesuksen niin kutsutusta ylimmäispapillisesta rukouksesta, jonka hän piti opetuslasten kanssa vietetyn viimeisen aterian yhteydessä. Rukouksen aluksi Jeesus pyysi, että Isä kirkastaisi Pojan, jotta Jumalan kirkkaus tulisi näkyviin hänen pelastustyössään. ”Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.” (Joh. 17:4–5.)
Usko on Jumalan työ
Sitten Jeesus antoi omistaan hyvän todistuksen, mikä omalla tavallaan avaa Jumalan säätämää armojärjestystä. Opetuslapset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan, joka oli saanut heissä aikaan sydämen uskon ja sen myötä ymmärryksen, keneltä kaikki hyvä on lähtöisin. Usko oli ja on edelleen alusta loppuun saakka Jumalan työ. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen” (Joh. 1:12).
Varsinainen esirukous alkaa yhdeksännestä jakeesta. Miksi Jeesus sanoi rukoilevansa omiensa puolesta, ja vielä erikseen mainitsi, ettei tee niin maailman puolesta? Tämä äkkiseltään ristiriitaiseltakin tuntuva kohta on ymmärrettävissä siitä näkökulmasta, että Jeesukselle syntiinlankeemuksen jälkeinen maailma edusti osaltaan Jumalan vastustajan temmellyskenttää, jolle on kerran koittava loppu. Turmeltuneen maailman sijasta Jeesus tahtoi kuitenkin sulkea esirukoukseen maailmassa elävät ihmiset – Jumalan jo omakseen tekemien lisäksi myös myöhemmin sanan vastaanottavat. ”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun” (Joh. 17:20).
Valona maailman keskellä
Kaiken kaikkiaan Jeesuksen jäähyväisrukouksessa korostuu vahvana ajatus ykseydestä. Niin kuin Isä ja Poika ovat yhden ja saman Jumalan persoonia, tulisi myös Jumalan lasten olla kuin yhtä ja samaa perhettä. Silloin kun evankeliumista vallitsee yksimielisyys, Jeesuksesta lähtevä kirkkaus välittyy häneen uskovista selvänä valona maailman pimeyden keskellä. Siksi Jeesus pyysi: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” (Joh. 17:21.)
Tänäkin aikana on hyvä levollisin mielin luottaa Jumalan muuttumattomana pysyvään ilmoitukseen ja turvautua Jeesuksen esirukouksiin. Evankeliumin lupaukset ovat yhä voimassa ja voimissaan, ja taivaan kansalaisena maailmassa voi pitää kiinni toivon ankkurista, kunnes armon valtakunnassa siunattuna saa kuulla kutsun kirkkauden ja kunnian valtakuntaan. ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.” (Joh. 17:24.)
Evankeliumi: Joh. 17:6–10
Raamattu 1992: Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Värityskirja kukkien ja perhosten ystäville. Värityskirjan paperi on hieman paksumpaa, joten väritystä voi kokeilla erilaisilla tekniikoilla.