JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jeesus voitti kaikki kiusaukset

Sana sunnuntaiksi
6.3.2022 8.00

Juttua muokattu:

9.3. 11:57
2022030911573120220306080000

Kal­le Pel­to­kan­gas

Jee­sus tun­tee kaik­kien kiu­sauk­set, sil­lä hän on ko­ke­nut ne it­se­kin. Kiu­saa­ja pyr­ki saa­maan Jee­suk­sen lan­ke­a­maan teh­tä­väs­tään Ju­ma­lan Poi­ka­na.

Kiu­saa­ja oli sama käär­me, joka jo pa­ra­tii­sis­sa sai en­sim­mäi­sen ih­mis­pa­rin lan­ke­a­maan syn­tiin. Ju­ma­la ki­ro­si käär­meen ja lu­pa­si, et­tä ker­ran tu­lee ih­mi­nen, joka ”on is­ke­vä si­nun pää­si murs­kak­si” (1. Moos. 2:15).

Jee­sus aut­taa ko­e­tel­tu­ja

Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja to­te­aa Jee­suk­ses­ta: ”Kos­ka hän on it­se käy­nyt läpi kär­si­myk­set ja kiu­sauk­set, hän ky­ke­nee aut­ta­maan nii­tä, joi­ta ko­e­tel­laan” (Hepr. 2:18).

Jee­sus oli au­ti­o­maas­sa 40 vuo­ro­kaut­ta syö­mät­tä. Yli kuu­kau­den kes­tä­vä ruo­ka­paas­to on pit­kä ai­ka. Jee­suk­sen kes­tä­vyys oli yli­ver­tais­ta, sil­lä vas­ta sen jäl­keen hä­nel­le tuli näl­kä. Myös Moo­ses paas­to­si 40 päi­vää ja yö­tä vuo­rel­la Her­ran luo­na, kun­nes sai uu­det lain­tau­lut.

Jee­suk­sel­la oli sekä ju­ma­lal­li­nen et­tä in­hi­mil­li­nen luon­to. Kiu­saa­ja pyr­ki saa­maan Jee­suk­sen käyt­tä­mään ih­meel­li­siä ju­ma­lal­li­sia ky­ky­jään ja lan­ke­a­maan näin sie­lun­vi­hol­li­sen sa­nan tot­te­le­mi­seen. Se aset­ti Jee­suk­sen ase­man Ju­ma­lan Poi­ka­na ky­see­na­lai­sek­si sa­no­mal­la: ”Jos ker­ran olet Ju­ma­lan Poi­ka, niin käs­ke näi­den ki­vien muut­tua lei­vik­si.” Mut­ta Jee­sus viit­ta­si Moo­sek­sen sa­noi­hin: ”On kir­joi­tet­tu: ’Ei ih­mi­nen elä ai­no­as­taan lei­väs­tä, vaan jo­kai­ses­ta sa­nas­ta, joka läh­tee Ju­ma­lan suus­ta.’” (Vrt. 5. Moos. 8:3.)

Ju­ma­la ei kiu­saa

Apos­to­li kir­joit­taa: ”Äl­köön ku­kaan kiu­sauk­siin jou­dut­tu­aan aja­tel­ko, et­tä kiu­saus tu­lee Ju­ma­lal­ta. Ju­ma­la ei ole pa­han kiu­sat­ta­vis­sa, ei­kä hän it­se kiu­saa ke­tään. Jo­kais­ta kiu­saa hä­nen oma hi­mon­sa; se hän­tä ve­tää ja hou­kut­te­lee. Ja sit­ten himo tu­lee ras­kaak­si ja syn­nyt­tää syn­nin, ja kun syn­ti on kas­va­nut täy­teen mit­taan, se syn­nyt­tää kuo­le­man.” (Jaak. 1:13–15.)

Kiu­saa­ja vei Jee­suk­sen Je­ru­sa­le­min temp­pe­lin muu­ril­le ja ke­hot­ti Jee­sus­ta heit­täy­ty­mään alas. Kiu­saa­ja lai­na­si psal­mi­teks­tiä suo­je­le­vis­ta en­ke­leis­tä (vrt. Ps. 91:11–12), mut­ta Jee­sus tor­jui kiu­sauk­sen Ju­ma­lan sa­nal­la. Ih­mi­sel­le saat­taa tul­la kiu­saus ko­e­tel­la ra­jo­ja ja näyt­tää omaa pa­rem­muut­taan. Ju­ma­lan sana ei an­na ke­nel­le­kään lu­paa leik­kiä hen­gel­lä. Elä­mä on Ju­ma­lan lah­jaa.

Kiu­saa­ja näyt­ti Jee­suk­sel­le maa­il­man kaik­ki val­ta­kun­nat ja nii­den lois­ton. Kiu­saa­ja, joka on alus­ta as­ti ol­lut va­leh­te­li­ja, väit­ti, et­tä hän­tä ku­mar­ta­mal­la Jee­sus sai­si kai­ken tuon it­sel­leen. Kiu­saa­ja tah­toi tul­la Ju­ma­lan pai­kal­le. Jee­sus an­toi kui­ten­kin kun­ni­an tai­vaal­li­sel­le Isäl­leen ei­kä ku­mar­ta­nut kiu­saa­jaa.

Us­ko­vai­set en­ke­lei­nä toi­sil­leen

Kun kiu­saa­ja oli läh­te­nyt, Jee­suk­sen luo tuli en­ke­lei­tä, jot­ka pal­ve­li­vat hän­tä. Ju­ma­lan lap­set ovat toi­sil­leen kuin en­ke­lei­tä, jot­ka pal­ve­le­vat toi­si­aan Ju­ma­lan sa­nal­la ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kal­leim­mal­la aar­teel­la, ar­mo­e­van­ke­liu­mil­la. Ju­ma­la voi vah­vis­taa us­koa ja loh­dut­taa sa­nal­lan­sa.

Kiu­saa­ja pi­tää omi­aan val­las­saan rik­kauk­sien, kun­ni­an ja mai­neen ta­voit­te­lul­la. Ju­ma­la kut­suu epä­us­kos­ta pa­ran­nuk­seen ja evan­ke­liu­min us­ko­mi­seen. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa on tar­jol­la pal­jon suu­rem­pi aar­re kuin tä­män ajan rik­kau­det tai kuu­lui­suus. Se on us­kon lah­ja ja ian­kaik­ki­sen elä­män toi­vo.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 4:1–11

Raa­mat­tu 1992: Sit­ten Hen­ki vei Jee­suk­sen au­ti­o­maa­han pa­ho­lai­sen kiu­sat­ta­vak­si. Kun Jee­sus oli paas­ton­nut nel­jä­kym­men­tä päi­vää ja nel­jä­kym­men­tä yö­tä, hä­nen vih­doin tuli näl­kä. Sil­loin kiu­saa­ja tuli hä­nen luok­seen ja sa­noi hä­nel­le: ”Jos ker­ran olet Ju­ma­lan Poi­ka, niin käs­ke näi­den ki­vien muut­tua lei­vik­si.” Mut­ta Jee­sus vas­ta­si: ”On kir­joi­tet­tu: ’Ei ih­mi­nen elä ai­no­as­taan lei­väs­tä, vaan jo­kai­ses­ta sa­nas­ta, joka läh­tee Ju­ma­lan suus­ta.’”

Sit­ten pa­ho­lai­nen vei Jee­suk­sen py­hään kau­pun­kiin ja aset­ti hä­net temp­pe­li­muu­rin har­jal­le. Hän sa­noi Jee­suk­sel­le: ”Jos ker­ran olet Ju­ma­lan Poi­ka, niin heit­täy­dy alas. On­han kir­joi­tet­tu: ’Hän an­taa en­ke­leil­leen käs­kyn. He kan­ta­vat si­nua kä­sil­lään, et­tet louk­kaa jal­kaa­si ki­veen.’” Jee­sus vas­ta­si hä­nel­le: ”On myös kir­joi­tet­tu: ’Älä kiu­saa Her­raa, Ju­ma­laa­si.’”

Vie­lä pa­ho­lai­nen vei Jee­suk­sen hy­vin kor­ke­al­le vuo­rel­le, näyt­ti hä­nel­le maa­il­man kaik­ki val­ta­kun­nat ja nii­den lois­ton ja sa­noi: ”Kai­ken tä­män minä an­nan si­nul­le, jos pol­vis­tut etee­ni ja ku­mar­rat mi­nua.” Sil­loin Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Mene pois, saa­ta­na! On kir­joi­tet­tu: ’Her­raa, Ju­ma­laa­si, si­nun tu­lee kun­ni­oit­taa ja ai­no­as­taan hän­tä pal­vel­la.’” Sil­loin pa­ho­lai­nen jät­ti Jee­suk­sen rau­haan, ja hä­nen luok­seen tuli en­ke­lei­tä, jot­ka pal­ve­li­vat hän­tä.

Bib­lia: Sil­loin vie­tiin Je­sus hen­gel­tä kor­peen kiu­sat­taa per­ke­leel­tä. Ja kuin hän oli paas­ton­nut nel­jä­kym­men­tä päi­vää ja nel­jä­kym­men­tä yö­tä, sit­te hän iso­si. Ja kiu­saa­ja tuli hä­nen ty­kön­sä ja sa­noi: jos sinä olet Ju­ma­lan Poi­ka, niin sano, et­tä nä­mät ki­vet lei­vik­si tu­le­vat. Mut­ta hän vas­ta­si ja sa­noi: kir­joi­tet­tu on: ei ih­mi­nen elä ai­no­as­ti lei­väs­tä, mut­ta jo­kai­ses­ta sa­nas­ta, joka Ju­ma­lan suus­ta läh­tee.

Sil­loin ot­ti per­ke­le hä­nen kans­san­sa py­hään kau­pun­kiin, ja aset­ti hä­nen temp­lin har­jal­le, ja sa­noi hä­nel­le: jos sinä olet Ju­ma­lan Poi­ka, niin las­ke si­nus alas­päin; sil­lä kir­joi­tet­tu on: hän an­taa käs­kyn en­ke­leil­len­sä si­nus­ta, ja he kä­sis­sä kan­ta­vat si­nun, et­tet jos­kus jal­kaas ki­veen louk­kaa. Niin Je­sus sa­noi hä­nel­le: taas on kir­joi­tet­tu: ei si­nun pidä kiu­saa­man Her­raa si­nun Ju­ma­laas.

Taas vei hä­nen per­ke­le san­gen kor­ki­al­le vuo­rel­le, ja osoit­ti hä­nel­le kaik­ki maa­il­man val­ta­kun­nat ja nii­den kun­ni­an, ja sa­noi hä­nel­le: nä­mät kaik­ki minä an­nan si­nul­le, jos sinä lan­ke­at maa­han ja ru­koi­let mi­nua. Niin sa­noi Je­sus hä­nel­le: mene pois, saa­ta­na! Sil­lä kir­joi­tet­tu on: Her­raa si­nun Ju­ma­laas pi­tää si­nun ku­mar­ta­man, ja hän­tä ai­no­aa pal­ve­le­man. Sil­loin jät­ti hä­nen per­ke­le; ja kat­so, en­ke­lit tu­li­vat ja pal­ve­li­vat hän­tä.

26.4.2024

Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5–6

Viikon kysymys