JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ju­ma­lan työ

Sana sunnuntaiksi
16.9.2015 12.00

KUVA: ARVI TYNI

Be­tes­dan lam­mi­kon ää­rel­lä maan­nut, 38 vuot­ta sai­ras­ta­nut mies oli saa­nut juu­ri ko­kea elä­mäs­sään Ju­ma­lan suu­ria te­ko­ja. Jee­sus oli py­säh­ty­nyt hä­nen luok­seen ja ly­hy­en kes­kus­te­lun jäl­keen ke­hot­ta­nut: ”Nou­se, ota vuo­tee­si ja kä­ve­le” (Joh. 5:8).

Mies oli heti pa­ran­tu­nut. Jee­suk­sen ke­ho­tuk­sen mu­kai­ses­ti hän kää­ri vuo­de­mat­ton­sa ko­koon ja läh­ti kä­ve­le­mään. Voim­me aa­vis­taa ilon, joka hä­nen si­sim­mäs­sään läik­kyi: Ju­ma­lan ih­me ta­pah­tui mi­nun elä­mäs­sä­ni!

Muu­ta­mien as­ke­lei­den jäl­keen mie­hen mat­ka kui­ten­kin py­säy­tet­tiin. Juu­ta­lai­sen la­kius­kon­non edus­ta­jat moit­ti­vat pa­ran­tu­nut­ta: ”Nyt on sa­pat­ti, ei si­nun ole lupa kan­taa vuo­det­ta” (Joh. 5:10).

Kun heil­le sel­vi­si, et­tä Jee­sus oli pa­ran­ta­nut sai­raan ja ke­hot­ta­nut hä­net vuo­teen kans­sa liik­keel­le, hei­dän vi­han­sa koh­dis­tui Jee­suk­seen. Juu­ta­lais­ten ja Jee­suk­sen vä­lil­le syn­tyi kes­kus­te­lu, jos­sa Jee­sus pu­hut­te­li Ju­ma­laa Isäk­si. Se li­sä­si en­ti­ses­tään juu­ta­lais­ten tun­te­maa vi­haa.

Po­jan teot

Jee­sus al­koi nyt pu­hua juu­ta­lai­sil­le Isän ja Po­jan suh­tees­ta. Hän opet­ti, et­tä Poi­ka te­kee vain nii­tä te­ko­ja, jot­ka ovat Isän an­ta­mia. Hie­man myö­hem­min Jee­sus vie­lä tar­ken­si tätä: ”En­hän minä ole tul­lut tai­vaas­ta te­ke­mään oman tah­to­ni mu­kaan, vaan täyt­tä­mään lä­het­tä­jä­ni tah­don” (Joh. 6:38).

Lä­het­tä­jän­sä tah­dos­ta Jee­sus muis­tut­ti, et­tä hän tah­too, et­tä jo­kai­sel­la, joka nä­kee Po­jan ja us­koo hä­neen, on ikui­nen elä­mä (Joh. 6:40). Jee­suk­sen kaik­kien te­ko­jen tar­koi­tuk­se­na oli us­kon syn­ty­mi­nen ih­mis­ten sy­dä­mis­sä, jot­ta he voi­si­vat us­kon kaut­ta pe­riä ikui­sen elä­män.

Tä­män oli saa­nut ko­kea myös tuo 38 vuot­ta sai­ras­ta­nut mies. Kun hän koh­ta­si Jee­suk­sen uu­del­leen temp­pe­lis­sä, Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Sinä olet nyt ter­ve. älä enää tee syn­tiä, et­tei si­nul­le kä­vi­si en­tis­tä pa­hem­min.” (Joh. 5:14.) Jee­suk­sen sa­nat osoit­ta­vat, et­tä fyy­si­sen sai­rau­den li­säk­si myös syn­nin ai­heut­ta­ma sie­lun sai­raus oli pois­sa. Ti­lal­la oli elä­vä us­ko Ju­ma­lan Poi­kaan.

Isän rak­kaus

Ju­ma­lan toi­min­ta maa­il­mas­sa on rak­kaut­ta. Rak­kaus tuli eri­tyi­sel­lä ta­val­la nä­ky­väk­si hä­nen Po­jas­saan, Jee­suk­ses­sa. Jo Jee­suk­sen kas­teen yh­tey­des­sä, sa­moin kuin kir­kas­tus­vuo­rel­la­kin, tai­vaas­ta oli kuu­lu­nut ää­ni: ”Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, jo­hon minä olen miel­ty­nyt” (Matt. 3:17).

Jee­suk­sen toi­min­nan kaut­ta Ju­ma­lan rak­kaus koh­dis­tuu mei­hin ih­mi­siin. Tut­tu pie­noi­se­van­ke­liu­mi ju­lis­taa tätä rak­kaut­ta: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Työ jat­kuu

Jee­sus va­kuut­ti, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kai­den kaut­ta hä­nen työn­sä jat­kuu maa­il­mas­sa hä­nen tai­vaa­see­nas­tu­mi­sen­sa jäl­keen­kin. ”To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: joka us­koo mi­nuun, on te­ke­vä sel­lai­sia te­ko­ja kuin minä teen, ja vie­lä suu­rem­pi­a­kin. Minä me­nen Isän luo, ja mitä iki­nä te pyy­dät­te mi­nun ni­mes­sä­ni, sen minä teen, jot­ta Isän kirk­kaus tu­li­si jul­ki Po­jas­sa.” (Joh.14:12–13.)

Työ jat­kuu sii­hen as­ti kuin Ju­ma­la an­taa ai­kaa. Jee­sus muis­tut­ti ope­tus­lap­sil­leen: ”Nyt, kun vie­lä on päi­vä, mei­dän on teh­tä­vä nii­tä te­ko­ja, joi­ta lä­het­tä­jä­ni meil­tä odot­taa. Tu­lee yö, ei­kä sil­loin ku­kaan ky­ke­ne te­ke­mään työ­tä.” (Joh. 9:4.)

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi pi­tää esil­lä Ju­ma­lan suu­rin­ta rak­kau­den te­koa, Ju­ma­lan Po­jan kär­si­mys­tä, ris­tin­kuo­le­maa ja ylös­nou­se­mus­ta. Evan­ke­liu­min sa­nas­sa on jo­kai­sel­le ka­tu­val­le syn­ti­sel­le tar­jol­la an­teek­si­an­ta­mus Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn täh­den. An­teek­si­an­ta­muk­sen kaut­ta Ju­ma­la lah­joit­taa sy­dä­meen us­kon ja kut­suu ian­kaik­ki­sen elä­män pe­ril­li­sek­si. Kris­tuk­sen työ jat­kuu.

Ta­pio Kar­ju­la

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

17. sun­nun­tai hel­lun­tais­ta: Ps. 86:10–13; Jes. 26:12–14, 19 tai 1. Kun. 17:17–24; Fil. 1:20–26; Joh. 5:19–21

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.9.2015.

20.1.2020

Kiit­tä­kää Her­raa, huu­ta­kaa avuk­si hä­nen ni­me­ään, ker­to­kaa kan­soil­le hä­nen suu­ris­ta te­ois­taan! Ps. 105:1

Viikon kysymys