Juha Heik­ki­lä

Jee­sus tais­te­li sie­lun­vi­hol­lis­ta vas­taan Ju­ma­lan sa­naan no­ja­ten.

Jee­sus ker­toi en­sim­mäis­tä ker­taa ope­tus­lap­sil­leen sii­tä, mikä hän­tä Je­ru­sa­le­mis­sa odot­ti. Hän oli Raa­ma­tun lu­paa­ma vai­mon sie­men, jon­ka piti tul­la murs­kaa­maan sie­lun­vi­hol­li­sen val­ta ja va­paut­taa ih­mis­kun­ta kuo­le­man val­las­ta. Kuo­le­ma oli tul­lut maa­il­maan syn­nin seu­rauk­se­na (Room. 5:12). Va­pah­ta­ja tie­si hy­vin sen­kin, kuin­ka yk­sin hän tuli kan­ta­maan Ju­ma­lan vi­han, kun hä­net koh­ta uh­rat­tai­siin syn­tien so­vi­tuk­sek­si. Yk­sin hän pol­ki Ju­ma­lan vi­han vii­ni­kuur­nan (Jes. 63:3). Sii­nä teh­tä­väs­sään hän ei voi­nut saa­da tu­kea edes lä­him­mil­tä ope­tus­lap­sil­taan, vaik­ka nämä oli­vat hie­man ai­kai­sem­min tun­nus­ta­neet us­ko­van­sa opet­ta­jan­sa ole­van Mes­si­as, elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka (Matt. 16:16).

Ope­tus­lap­set ei­vät ym­mär­tä­neet Jee­suk­sen pu­het­ta. Se avau­tui heil­le vas­ta myö­hem­min, kun he hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti koh­ta­si­vat hau­das­taan nous­seen kuo­le­man voit­ta­jan.

Kiu­sauk­set

Saa­ta­na (vi­hol­li­nen, vas­tus­ta­ja) on ih­mi­sen pa­hin vi­hol­li­nen, joka käyt­tää lu­ke­mat­to­mia kei­no­ja es­tääk­seen Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­man to­teu­tu­mi­sen. Jee­sus kut­sui hän­tä usein tä­män maa­il­man ruh­ti­naak­si. Hän on Pa­ho­lai­nen, joka riis­tää Ju­ma­lan sa­nan sie­me­nen ih­mis­ten sy­dä­mis­tä (Luuk. 8:12). Hän on Saa­ta­na, joka on va­leh­te­li­joi­den isä (Joh. 8:44). Mo­nin ta­voin Pa­ho­lai­nen yrit­ti tai­vut­taa Jee­sus­ta luo­pu­maan Ju­ma­lan tah­dos­ta (Matt. 4:1–11). Tätä sie­lun­vi­hol­li­sen ta­voi­tet­ta il­men­si myös Pie­ta­rin Jee­suk­sel­le osoit­ta­ma nuh­te­lu: ”Sitä ei saa ta­pah­tua si­nul­le, Her­ra.” Näin Pie­ta­ri tuli ym­mär­tä­mät­tö­myy­des­sään hou­ku­tel­leek­si Jee­sus­ta luo­pu­maan teh­tä­väs­tään. Sil­loin Jee­sus jou­tui sa­no­maan Pie­ta­ril­le: ”Väis­ty tiel­tä­ni, Saa­ta­na! Sinä tah­dot saa­da mi­nut lan­ke­a­maan. Si­nun aja­tuk­se­si ei­vät ole Ju­ma­las­ta, vaan ih­mi­ses­tä.”

Pie­ta­ri sai elä­män­sä ai­ka­na tun­tea vi­hol­li­sen vä­ke­vän voi­man it­ses­sään ja ke­hot­ti myö­hem­min kir­jees­sään voi­mak­kain kie­li­ku­vin nöy­ryy­teen ja valp­pau­teen sekä an­ka­ras­ti tais­te­le­maan sie­lun­vi­hol­li­sen juo­nia vas­taan (1. Piet. 5:8–9). Jaa­ko­bin kir­je ku­vaa kiu­saus­ten vai­ku­tus­ta ih­mi­ses­sä seu­raa­vas­ti: himo syn­nyt­tää syn­nin, ja kun syn­ti on kas­va­nut täy­teen mit­taan, se sam­mut­taa us­kon (Jaak. 1:13–15).

Tais­te­lu kiu­sauk­sia vas­taan

Tais­tel­les­saan au­ti­o­maas­sa kiu­sauk­sia vas­taan Jee­sus käyt­ti asee­naan Ju­ma­lan sa­naa. Efe­so­lais­kir­jees­sä Paa­va­li neu­voo käy­mään tais­te­luun Kris­tuk­sen vä­ke­vyy­del­lä ja Ju­ma­lan tais­te­lu­va­rus­tuk­sel­la. Hen­gel­li­seen tais­te­lu­va­rus­tuk­seen kuu­lu­vat to­tuu­den vyö, van­hurs­kau­den haar­nis­ka, ken­ki­nä alt­tius evan­ke­liu­min ju­lis­ta­mi­seen, us­kon kil­pi, pe­las­tuk­sen ky­pä­rä ja Hen­gen miek­ka eli Ju­ma­lan sana (Ef. 6:11–17). Li­säk­si Paa­va­li oh­jaa ru­koi­le­maan ja val­vo­maan. Myös Jee­suk­sen neu­vo ope­tus­lap­sil­leen oli val­vo­mi­nen ja ru­koi­le­mi­nen. Kiu­saus­ten vält­tä­mi­sek­si Paa­va­li va­roit­ti hem­mot­te­le­mas­ta ruu­mis­ta, jot­ta ha­lut ei­vät sai­si val­taa (Room. 13:14). Kiu­saus­ten vas­tus­ta­mi­ses­sa on hyvä muis­taa us­kon nä­kö­a­la. Ju­ma­lan voi­ma on ai­na vä­ke­väm­pi kuin kiu­saa­jan voi­ma ja Ju­ma­la lu­paa sa­nas­saan aut­taa kiu­sat­tua (1. Kor. 10:13).

Kris­tus syn­tyi ih­mi­sek­si, voit­ti kiu­sauk­set Ju­ma­lan sa­nan voi­mal­la, so­vit­ti syn­nit uh­ri­kuo­le­mal­laan ja voit­ti kuo­le­man ylös­nou­se­mi­sel­laan. Hän it­se kär­si­nee­nä ja kiu­sat­tu­na ky­ke­nee kiu­sat­tu­ja aut­ta­maan (Hepr. 2:18). Kiu­saus­ten voit­ta­ja on val­ta­kun­tan­sa kes­kel­lä. Siel­lä hän myös hoi­taa evan­ke­liu­mil­laan kiu­saa­jan ai­heut­ta­mat va­hin­got.

Kir­joi­tus on jul­kais­tu alun pe­rin SRK:n te­ok­ses­sa Evan­ke­liu­mi­pos­til­la 2 – toi­nen vuo­si­ker­ta (2010).