JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Luo­jan luja liit­to

Sana sunnuntaiksi
20.6.2020 6.00

Juttua muokattu:

18.6. 06:37
2020061806373920200620060000

Erja Hatula

Erja Hatula

Heik­ki Saa­ri­kos­ki

Kas­te on hy­vän oman­tun­non liit­to Ju­ma­lan kans­sa, ja se liit­to on Ju­ma­lan puo­lel­ta luja.

Ju­han­nuk­sen evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Luu­kas ker­too ly­hy­es­ti Jo­han­nek­sen syn­ty­mäs­tä, mut­ta tar­kem­min ni­men an­ta­mi­ses­ta. Nimi an­net­tiin ym­pä­ri­leik­kauk­sen yh­tey­des­sä. Jo­han­nes syn­tyi pap­pi Sa­ka­ri­aan ja Eli­sa­be­tin lap­sek­si. Sa­ka­ri­as ja Eli­sa­bet oli­vat jo van­ho­ja ih­mi­siä, ei­kä heil­lä ol­lut en­nen Jo­han­nes­ta yh­tään las­ta, vaik­ka he oli­vat ru­koil­leet las­ta Ju­ma­lal­ta.

Erää­nä päi­vä­nä, kun Sa­ka­ri­as oli toi­mit­ta­mas­sa pa­pil­li­sia teh­tä­vi­ään, Her­ran en­ke­li il­mes­tyi hä­nel­le. En­ke­li il­moit­ti tu­le­vas­ta ih­mees­tä: Eli­sa­bet ja Sa­ka­ri­as saa­vat lap­sen! En­ke­li ker­toi, et­tä lap­si on Her­ran edel­lä­kä­vi­jä, Ju­ma­lan pro­feet­ta, val­keu­den to­dis­ta­ja ja täyn­nä Py­hää Hen­keä ja lap­sel­le tu­lee an­taa ni­mek­si Jo­han­nes, joka tar­koit­taa: Her­ra on ar­mol­li­nen.

Sa­ka­ri­as kuun­te­li Ju­ma­lan sa­nan­saat­ta­jan vies­tiä, mut­ta ei us­ko­nut, sil­lä jär­jel­li­ses­ti hei­dän ei ol­lut mah­dol­lis­ta saa­da enää las­ta. En­ke­li ker­toi, et­tä Sa­ka­ri­as tu­lee my­käk­si sii­hen as­ti kuin nämä ta­pah­tu­vat, kos­ka hän ei us­ko­nut Ju­ma­lan il­moi­tus­ta.

Hän on Jo­han­nes

Lap­si syn­tyi ja ym­pä­ri­leik­kauk­sen ai­ka tuli kah­dek­san päi­vän ikäi­se­nä. Tämä toi­mi­tus oli Ju­ma­lan ja hä­nen lap­sen­sa vä­li­nen liit­to, jos­sa Ju­ma­la va­kuut­ti huo­leh­ti­van­sa luo­mas­taan ih­mi­ses­tä. Nyt on käy­tös­sä kas­te, ja sen edel­tä­jä oli ym­pä­ri­leik­kaus.

Kas­te on myös liit­to Ju­ma­lan ja ih­mi­sen vä­lil­lä. Sii­nä ei tul­la us­ko­vai­sek­si, vaan kas­te kuu­luu us­ko­vai­sel­le. ”Se nyt mei­tä­kin kas­tees­sa au­tu­aak­si te­kee, joka sitä aa­vis­ti (ei et­tä li­han saas­tai­suu­det pan­naan pois, vaan et­tä se on hy­vän oman­tun­non liit­to Ju­ma­lan ty­kö­nä) Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ylös­nou­se­mi­sen kaut­ta” (1. Piet. 3:21).

Tä­hän juh­laan oli saa­pu­nut pal­jon ys­tä­viä iloit­se­maan suu­res­ta Ju­ma­lan lah­jas­ta, syn­ty­nees­tä pie­nes­tä vau­vas­ta. Tuon ym­pä­ri­leik­kauk­sen yh­tey­des­sä an­net­tiin lap­sel­le nimi, niin kuin ny­ky­ään nimi an­ne­taan kas­teen yh­tey­des­sä.

Sa­ka­ri­aan ja Eli­sa­be­tin ai­kaan oli ta­pa­na an­taa po­jal­le nimi isän ni­men mu­kaan. Näin olet­ti­vat kaik­ki mu­ka­na ole­vat vie­raat. Eli­sa­bet ker­toi lap­sen ni­mek­si tu­le­van Jo­han­nes. Se tun­tui to­del­la ou­dol­ta, ja vie­raat ky­syi­vät lap­sen isäl­tä asi­aa. Myk­kä Sa­ka­ri­as kir­joit­ti tau­luun: ”Hä­nen ni­men­sä on Jo­han­nes.” Kun Sa­ka­ri­as kir­joit­ti tä­män, hän sai pu­he­ky­kyn­sä ta­kai­sin ja puh­ke­si ylis­tä­mään Ju­ma­laa.

Ju­ma­la on ar­mol­li­nen

Isä-Sa­ka­ri­as sai ko­kea näis­sä elä­män­sä vai­heis­sa sen, kuin­ka Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta ja kuin­ka Ju­ma­la joh­taa ja oh­jaa kai­ken. Var­mas­ti Sa­ka­ri­as koki suu­rim­pa­na ilo­na ja ih­mee­nä sen, et­tä Ju­ma­la ei hyl­jän­nyt hän­tä. Ei vaik­ka hän suh­tau­tui Her­ran lu­pauk­seen epäi­le­väi­ses­ti ja tar­kas­te­li Ju­ma­lan mah­dol­li­suuk­sia oman jär­ken­sä ja ym­mär­ryk­sen­sä kaut­ta.

Sa­ka­ri­as toi tä­män suu­rim­man ilon ja kii­tok­sen ai­heen esil­le kii­tos­vir­res­sään tuos­sa juh­las­sa (Luuk. 1:68–79). Ju­ma­la on ar­mol­li­nen ja hän ra­kas­taa luo­maan­sa ih­mis­tä. Suu­res­sa rak­kau­des­saan hän val­mis­ti Po­jas­saan Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa pe­las­tuk­sen kai­kil­le. Jee­sus so­vit­ti kaik­kien syn­nit kuo­le­mal­laan ja nou­si kuo­le­man voit­ta­ja­na tai­vaa­seen. Täs­tä lu­pauk­ses­ta Sa­ka­ri­as kiit­ti, ja täs­tä saa nyt­kin kiit­tää Ju­ma­laa.

Liit­to on luja ja var­ma

Elä­mäs­sä tu­lee eteen ti­lan­tei­ta, niin kuin Sa­ka­ri­aal­la, jois­sa ei ai­na ym­mär­rä Ju­ma­lan joh­da­tus­ta. Ih­mi­nen saat­taa epäil­lä Ju­ma­lan tah­toa ja mah­dol­li­suuk­sia. Syn­tiin lan­ke­a­mi­nen tuo pel­koa ja hä­tää.

Hy­vän oman­tun­non ar­mo­lii­tos­sa saa tur­val­li­ses­ti us­koa, et­tei Ju­ma­la hyl­kää. ”Ja nyt – – näin sa­noo Her­ra, joka si­nut loi, Jaa­kob, joka si­nut muo­va­si, Is­ra­el: – – Älä pel­kää. Minä olen lu­nas­ta­nut si­nut. Minä olen si­nut ni­mel­tä kut­su­nut, sinä olet mi­nun. Kun kul­jet ve­sien hal­ki, minä olen si­nun kans­sa­si, kun vir­to­jen poik­ki, ne ei­vät tem­paa si­nua mu­kaan­sa, kun as­tut tu­len lä­vit­se, sinä et pala ei­kä liek­ki si­nua pol­ta. (Jes. 43:1–2.)

Val­ta­kun­nas­saan Ju­ma­la hoi­taa sa­nal­laan ja ar­mol­laan. Täs­tä hoi­dos­ta on lu­pauk­se­na kas­teen ar­mo­liit­to. Se liit­to ja lu­paus on Ju­ma­lan puo­lel­ta luja ja var­ma; hän ei lu­paus­taan peru. Sik­si ih­mi­sel­lä on lupa joka päi­vä tur­vau­tua syn­nin­pääs­tön evan­ke­liu­miin, jos­sa saa us­koa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Saa us­kos­sa ja elä­mäs­sä kii­tol­li­se­na luot­taa hy­vän Ju­ma­lan huo­len­pi­toon ja joh­da­tuk­seen.

Ju­han­nus­päi­vä, Jo­han­nes Kas­ta­jan päi­vä I Tien rai­vaa­ja

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Luuk. 1:57–66

Raa­mat­tu 1992: Eli­sa­be­tin ai­ka tuli, ja hän syn­nyt­ti po­jan. Kun naa­pu­rit ja su­ku­lai­set kuu­li­vat suu­res­ta lau­peu­des­ta, jon­ka Her­ra oli hä­nel­le osoit­ta­nut, he iloit­si­vat yh­des­sä hä­nen kans­saan. Kah­dek­san­te­na päi­vä­nä ko­koon­nut­tiin ym­pä­ri­leik­kaa­maan las­ta. Muut tah­toi­vat an­taa hä­nel­le isän mu­kaan ni­mek­si Sa­ka­ri­as, mut­ta hä­nen äi­tin­sä sa­noi: ”Ei, hä­nen ni­mek­seen tu­lee Jo­han­nes.” Toi­set sa­noi­vat: ”Ei­hän si­nun su­vus­sa­si ole ke­tään sen ni­mis­tä.” He ky­syi­vät viit­to­mal­la isäl­tä, min­kä ni­men hän tah­toi an­taa lap­sel­le. Sa­ka­ri­as pyy­si kir­joi­tus­tau­lun ja kir­joit­ti sii­hen: ”Hä­nen ni­men­sä on Jo­han­nes.” Kaik­ki häm­mäs­tyi­vät. Sa­mal­la het­kel­lä Sa­ka­ri­as sai pu­he­ky­kyn­sä ta­kai­sin, ja hän puh­ke­si ylis­tä­mään Ju­ma­laa. Sil­lä seu­dul­la jou­tui­vat kaik­ki pe­lon val­taan, ja näis­tä ta­pah­tu­mis­ta pu­hut­tiin laa­jal­ti koko Juu­de­an vuo­ri­seu­dul­la. Ne, jot­ka niis­tä kuu­li­vat, pai­noi­vat kai­ken mie­leen­sä ja sa­noi­vat: ”Mi­kä­hän täs­tä lap­ses­ta tu­lee?” Sil­lä Her­ran käsi oli hä­nen yl­lään.

Bib­lia: Mut­ta Eli­sa­be­tin syn­nyt­tä­mi­sen ai­ka täy­tet­tiin, ja hän syn­nyt­ti po­jan. Ja hä­nen ky­läl­li­sen­sä ja lan­kon­sa kuu­li­vat, et­tä Her­ra oli teh­nyt suu­ren lau­piu­den hä­nen kans­san­sa, ja he iloit­si­vat hä­nen kans­san­sa. Ja ta­pah­tui kah­dek­san­te­na päi­vä­nä, et­tä he tu­li­vat las­ta ym­pä­ri­leik­kaa­maan, ja kut­sui­vat hä­nen isän­sä ni­mel­tä Sa­ka­ri­as. Niin vas­ta­si hä­nen äi­tin­sä ja sa­noi: ei suin­kaan; vaan hän pi­tää kut­sut­ta­man Jo­han­nes. Ja he sa­noi­vat hä­nel­le: ei ole ke­tään si­nun su­ku­kun­nas­sas, joka kut­su­taan sil­lä ni­mel­lä. Niin he viit­ta­si­vat hä­nen isäl­len­sä, mik­si hän tah­toi hä­nen ni­mit­tää. Ja hän anoi tau­lua ja kir­joit­ti: Jo­han­nes on hä­nen ni­men­sä. Ja kaik­ki ih­met­te­li­vät. Niin koh­ta au­ke­ni hä­nen suun­sa ja hä­nen kie­len­sä, ja pu­hui kiit­täin Ju­ma­laa. Ja pel­ko tuli kaik­kein hei­dän ky­läl­lis­ten­sä pääl­le, ja kai­kis­sa Juu­de­an mä­ki­ky­lis­sä il­moi­tet­tiin kaik­ki nämä sa­nat. Ja kaik­ki, jot­ka tä­män kuu­li­vat, pa­ni­vat sy­dä­miin­sä, sa­no­en: min­käs luu­let täs­tä lap­ses­ta tu­le­van? Sil­lä Her­ran käsi oli hä­nen kans­saan.

10.7.2020

Minä lau­lan kii­tos­ta Her­ral­le, hän pi­tää mi­nus­ta huo­len. Ps. 13:6

Viikon kysymys