Eräänä pääsiäisenä koimme puolisoni kanssa kuolemanpelkoa. Pienokaisemme sairastui pitkäperjantaina. Valvoimme hänen vuoteensa äärellä pääsiäisyöhön, jolloin saimme sanoman: toivoa ei enää ole! Koimme äärimmäistä tuskaa. Jobin kärsimykset nousivat mieleemme. Job sai kokea myös onnea myöhemmin, mutta tuntui, että meille se ei koskaan voi toteutua.
Vuorokautta myöhemmin Jumala ympäröi meidät kaikella hyvyydellään. Jumalan lapset piirittivät meidät huolenpidollaan. Epäilykset otettiin pois: lapsemme on perillä, ja saamme hänet varmasti kohdata! Pääsiäisen sanoma sai sellaisen merkityksen, jota on vaikea unohtaa.
Kaksi erilaista saarnaa
Maria hätääntyi mennessään pääsiäisaamun hämärässä Jeesuksen haudalle: kivi olikin vieritetty syrjään, ja hauta oli tyhjä. Hän aivan juoksi Pietarin luo kertomaan ensimmäistä ajatustaan: ”He ovat Herran ottaneet pois haudasta, ja emme tiedä, kuhunka he hänen panivat.” Ihmisjärki vei Marian mielessä voiton Jeesuksen opetuksista.
Haudalta lähti kaksi sanomaa, joista jokaisen ihmisen on edelleen valittava toinen: uskon saarna ja sielunvihollisen saarna. Fariseukset vahvistivat järjen ja epäuskon viestiä. He kehittivät siitä oman valheellisen versionsa, joka palveli heidän tarkoitusperiään.
Opetuslasten sanottiin varastaneen Jeesuksen ruumiin ja keksineen tarinan ylösnousemuksesta. Tähän valheeseen liittyivät vartijat, jotka eivät olleet pystyneet vartioimaan hautaa. Heidän sanottiin nukahtaneen. Todellisuudessa vartijat olivat enkeleitä vastaan aseineenkin avuttomia.
Usko ja epäilysten taistelu
Suuret tunteet kuohuivat myös Pietarin ja Johanneksen mielessä. Aikuiset miehet menivät juosten haudalle. Johannes ehti ensimmäisenä paikalle. ”Ja kuin hän itsensä kumarsi, näki hän liinaiset pantuna, mutta ei hän kuitenkaan mennyt sisälle.”
Haudan sisälle rohkeni ensimmäisenä mennä Pietari. äärimmäisen jännittyneenä hän teki siellä havaintoja. Havainnoista saa vaikutelman enkeleiden Jumalallisesta voimasta. Tyynen rauhallisesti oli liinat otettu pois ja päätä suojaava liinakin aseteltu ”erinänsä käärittynä yhteen paikkaan”. Jeesus oli herätetty kuin unesta.
Johannes seurasi Pietaria haudan sisälle ja sai uskolleen vahvistusta: ”Niin meni myös toinen opetuslapsi sisälle, joka ensin haudalle tullut oli, ja näki sen ja uskoi.” Raamattu kertoo, että he eivät siihen mennessä olleet täysin ymmärtäneet Jeesuksen opetusten merkitystä: ”Sillä ei he vielä Raamattua ymmärtäneet, että hän oli nouseva kuolleista.”
Raamattu osoittaa opetuslasten taistelleen uskon ja epäilysten välillä vielä haudalta palattuaankin. Oli edelleen tarpeen, että Jeesus ilmestyi heille ja selitti heille kirjoituksia.
Opetuslapset turvautuivat toisiinsa
Suurten myllerrysten keskellä opetuslapset turvautuivat toisiinsa: ”Niin ne opetuslapset menivät taas yhteen.” Myös viime aikoina on eletty mieliä kuohuttavia vaiheita. Niiden keskellä turva löytyy seuroista ja uskovaisten keskeltä. Joskus tuntuu, että seuroja ja uskovaisten kokoontumisia tarvitsisi useita kertoja viikossa. Tärkeät asiat pääsevät niin helposti unohtumaan. Jeesus opetti myös: ”Siitä pitää kaikkein tunteman teidät minun opetuslapsikseni, jos te keskenänne rakkauden pidätte” (Joh. 13:35).
Häilymmekö me epäilysten ja uskon välillä? Jeesus on vieläkin elävä ja kärsivällinen. Hän etsii heikoimpia ja kovimmissa taisteluissa olevia, meitä, jotka koemme itsemme mahdottomiksi. Langettuamme syntiin sielunvihollinen yrittää estää meitä puhumasta sekä piirittää epäilyksillä ja valhesaarnoillaan.
Jeesus etsii tänä päivänäkin syntisiä ja haluaa lohduttaa evankeliumilla. Synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä! Evankeliumi antaa voimaa myös keventää tunnon kuormia.
Jorma Hintikka
Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu:
Pääsiäispäivä: Ps. 118:15–23 (24), Hoos. 6:1–3 tai Hes. 37:1–14, 1. Kor. 15:12–22, Joh. 20:1–10
Julkaistu Päivämiehessä 16.4.2014.
Kuva: Henrikki Hetemaa
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys