JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Pää­si­äi­sen ih­meen ää­rel­lä

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
20.4.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:26
2020010123263320140420000000

Erää­nä pää­si­äi­se­nä koim­me puo­li­so­ni kans­sa kuo­le­man­pel­koa. Pie­no­kai­sem­me sai­ras­tui pit­kä­per­jan­tai­na. Val­voim­me hä­nen vuo­teen­sa ää­rel­lä pää­si­äi­syö­hön, jol­loin saim­me sa­no­man: toi­voa ei enää ole! Koim­me ää­rim­mäis­tä tus­kaa. Jo­bin kär­si­myk­set nou­si­vat mie­leem­me. Job sai ko­kea myös on­nea myö­hem­min, mut­ta tun­tui, et­tä meil­le se ei kos­kaan voi to­teu­tua.

Vuo­ro­kaut­ta myö­hem­min Ju­ma­la ym­pä­röi mei­dät kai­kel­la hy­vyy­del­lään. Ju­ma­lan lap­set pii­rit­ti­vät mei­dät huo­len­pi­dol­laan. Epäi­lyk­set otet­tiin pois: lap­sem­me on pe­ril­lä, ja saam­me hä­net var­mas­ti koh­da­ta! Pää­si­äi­sen sa­no­ma sai sel­lai­sen mer­ki­tyk­sen, jota on vai­kea unoh­taa.

Kak­si eri­lais­ta saar­naa

Ma­ria hä­tään­tyi men­nes­sään pää­si­äi­saa­mun hä­mä­räs­sä Jee­suk­sen hau­dal­le: kivi oli­kin vie­ri­tet­ty syr­jään, ja hau­ta oli tyh­jä. Hän ai­van juok­si Pie­ta­rin luo ker­to­maan en­sim­mäis­tä aja­tus­taan: ”He ovat Her­ran ot­ta­neet pois hau­das­ta, ja em­me tie­dä, ku­hun­ka he hä­nen pa­ni­vat.” Ih­mis­jär­ki vei Ma­ri­an mie­les­sä voi­ton Jee­suk­sen ope­tuk­sis­ta.

Hau­dal­ta läh­ti kak­si sa­no­maa, jois­ta jo­kai­sen ih­mi­sen on edel­leen va­lit­ta­va toi­nen: us­kon saar­na ja sie­lun­vi­hol­li­sen saar­na. Fa­ri­seuk­set vah­vis­ti­vat jär­jen ja epä­us­kon vies­tiä. He ke­hit­ti­vät sii­tä oman val­heel­li­sen ver­si­on­sa, joka pal­ve­li hei­dän tar­koi­tus­pe­ri­ään.

Ope­tus­las­ten sa­not­tiin va­ras­ta­neen Jee­suk­sen ruu­miin ja kek­si­neen ta­ri­nan ylös­nou­se­muk­ses­ta. Tä­hän val­hee­seen liit­tyi­vät var­ti­jat, jot­ka ei­vät ol­leet pys­ty­neet var­ti­oi­maan hau­taa. Hei­dän sa­not­tiin nu­kah­ta­neen. To­del­li­suu­des­sa var­ti­jat oli­vat en­ke­lei­tä vas­taan asei­neen­kin avut­to­mia.

Us­ko ja epäi­lys­ten tais­te­lu

Suu­ret tun­teet kuo­hui­vat myös Pie­ta­rin ja Jo­han­nek­sen mie­les­sä. Ai­kui­set mie­het me­ni­vät juos­ten hau­dal­le. Jo­han­nes eh­ti en­sim­mäi­se­nä pai­kal­le. ”Ja kuin hän it­sen­sä ku­mar­si, näki hän lii­nai­set pan­tu­na, mut­ta ei hän kui­ten­kaan men­nyt si­säl­le.”

Hau­dan si­säl­le roh­ke­ni en­sim­mäi­se­nä men­nä Pie­ta­ri. ää­rim­mäi­sen jän­nit­ty­nee­nä hän teki siel­lä ha­vain­to­ja. Ha­vain­nois­ta saa vai­ku­tel­man en­ke­lei­den Ju­ma­lal­li­ses­ta voi­mas­ta. Tyy­nen rau­hal­li­ses­ti oli lii­nat otet­tu pois ja pää­tä suo­jaa­va lii­na­kin ase­tel­tu ”eri­nän­sä kää­rit­ty­nä yh­teen paik­kaan”. Jee­sus oli he­rä­tet­ty kuin unes­ta.

Jo­han­nes seu­ra­si Pie­ta­ria hau­dan si­säl­le ja sai us­kol­leen vah­vis­tus­ta: ”Niin meni myös toi­nen ope­tus­lap­si si­säl­le, joka en­sin hau­dal­le tul­lut oli, ja näki sen ja us­koi.” Raa­mat­tu ker­too, et­tä he ei­vät sii­hen men­nes­sä ol­leet täy­sin ym­mär­tä­neet Jee­suk­sen ope­tus­ten mer­ki­tys­tä: ”Sil­lä ei he vie­lä Raa­mat­tua ym­mär­tä­neet, et­tä hän oli nou­se­va kuol­leis­ta.”

Raa­mat­tu osoit­taa ope­tus­las­ten tais­tel­leen us­kon ja epäi­lys­ten vä­lil­lä vie­lä hau­dal­ta pa­lat­tu­aan­kin. Oli edel­leen tar­peen, et­tä Jee­sus il­mes­tyi heil­le ja se­lit­ti heil­le kir­joi­tuk­sia.

Ope­tus­lap­set tur­vau­tui­vat toi­siin­sa

Suur­ten myl­ler­rys­ten kes­kel­lä ope­tus­lap­set tur­vau­tui­vat toi­siin­sa: ”Niin ne ope­tus­lap­set me­ni­vät taas yh­teen.” Myös vii­me ai­koi­na on elet­ty mie­liä kuo­hut­ta­via vai­hei­ta. Nii­den kes­kel­lä tur­va löy­tyy seu­rois­ta ja us­ko­vais­ten kes­kel­tä. Jos­kus tun­tuu, et­tä seu­ro­ja ja us­ko­vais­ten ko­koon­tu­mi­sia tar­vit­si­si usei­ta ker­to­ja vii­kos­sa. Tär­ke­ät asi­at pää­se­vät niin hel­pos­ti unoh­tu­maan. Jee­sus opet­ti myös: ”Sii­tä pi­tää kaik­kein tun­te­man tei­dät mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni, jos te kes­ke­nän­ne rak­kau­den pi­dät­te” (Joh. 13:35).

Häi­lym­me­kö me epäi­lys­ten ja us­kon vä­lil­lä? Jee­sus on vie­lä­kin elä­vä ja kär­si­väl­li­nen. Hän et­sii hei­koim­pia ja ko­vim­mis­sa tais­te­luis­sa ole­via, mei­tä, jot­ka ko­em­me it­sem­me mah­dot­to­mik­si. Lan­get­tu­am­me syn­tiin sie­lun­vi­hol­li­nen yrit­tää es­tää mei­tä pu­hu­mas­ta sekä pii­rit­tää epäi­lyk­sil­lä ja val­he­saar­noil­laan.

Jee­sus et­sii tänä päi­vä­nä­kin syn­ti­siä ja ha­lu­aa loh­dut­taa evan­ke­liu­mil­la. Syn­nit on lupa us­koa an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä! Evan­ke­liu­mi an­taa voi­maa myös ke­ven­tää tun­non kuor­mia.

Jor­ma Hin­tik­ka

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Pää­si­äis­päi­vä: Ps. 118:15–23 (24), Hoos. 6:1–3 tai Hes. 37:1–14, 1. Kor. 15:12–22, Joh. 20:1–10

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.4.2014.

Kuva: Hen­rik­ki He­te­maa

11.8.2020

Joka heik­koa sor­taa, her­jaa hä­nen Luo­jaan­sa, joka Luo­jaa kun­ni­oit­taa, ar­mah­taa köy­hää. Sa­nanl. 14:31

Viikon kysymys