Erää­nä pää­si­äi­se­nä koim­me puo­li­so­ni kans­sa kuo­le­man­pel­koa. Pie­no­kai­sem­me sai­ras­tui pit­kä­per­jan­tai­na. Val­voim­me hä­nen vuo­teen­sa ää­rel­lä pää­si­äi­syö­hön, jol­loin saim­me sa­no­man: toi­voa ei enää ole! Koim­me ää­rim­mäis­tä tus­kaa. Jo­bin kär­si­myk­set nou­si­vat mie­leem­me. Job sai ko­kea myös on­nea myö­hem­min, mut­ta tun­tui, et­tä meil­le se ei kos­kaan voi to­teu­tua.

Vuo­ro­kaut­ta myö­hem­min Ju­ma­la ym­pä­röi mei­dät kai­kel­la hy­vyy­del­lään. Ju­ma­lan lap­set pii­rit­ti­vät mei­dät huo­len­pi­dol­laan. Epäi­lyk­set otet­tiin pois: lap­sem­me on pe­ril­lä, ja saam­me hä­net var­mas­ti koh­da­ta! Pää­si­äi­sen sa­no­ma sai sel­lai­sen mer­ki­tyk­sen, jota on vai­kea unoh­taa.

Kak­si eri­lais­ta saar­naa

Ma­ria hä­tään­tyi men­nes­sään pää­si­äi­saa­mun hä­mä­räs­sä Jee­suk­sen hau­dal­le: kivi oli­kin vie­ri­tet­ty syr­jään, ja hau­ta oli tyh­jä. Hän ai­van juok­si Pie­ta­rin luo ker­to­maan en­sim­mäis­tä aja­tus­taan: ”He ovat Her­ran ot­ta­neet pois hau­das­ta, ja em­me tie­dä, ku­hun­ka he hä­nen pa­ni­vat.” Ih­mis­jär­ki vei Ma­ri­an mie­les­sä voi­ton Jee­suk­sen ope­tuk­sis­ta.

Hau­dal­ta läh­ti kak­si sa­no­maa, jois­ta jo­kai­sen ih­mi­sen on edel­leen va­lit­ta­va toi­nen: us­kon saar­na ja sie­lun­vi­hol­li­sen saar­na. Fa­ri­seuk­set vah­vis­ti­vat jär­jen ja epä­us­kon vies­tiä. He ke­hit­ti­vät sii­tä oman val­heel­li­sen ver­si­on­sa, joka pal­ve­li hei­dän tar­koi­tus­pe­ri­ään.

Ope­tus­las­ten sa­not­tiin va­ras­ta­neen Jee­suk­sen ruu­miin ja kek­si­neen ta­ri­nan ylös­nou­se­muk­ses­ta. Tä­hän val­hee­seen liit­tyi­vät var­ti­jat, jot­ka ei­vät ol­leet pys­ty­neet var­ti­oi­maan hau­taa. Hei­dän sa­not­tiin nu­kah­ta­neen. To­del­li­suu­des­sa var­ti­jat oli­vat en­ke­lei­tä vas­taan asei­neen­kin avut­to­mia.

Us­ko ja epäi­lys­ten tais­te­lu

Suu­ret tun­teet kuo­hui­vat myös Pie­ta­rin ja Jo­han­nek­sen mie­les­sä. Ai­kui­set mie­het me­ni­vät juos­ten hau­dal­le. Jo­han­nes eh­ti en­sim­mäi­se­nä pai­kal­le. ”Ja kuin hän it­sen­sä ku­mar­si, näki hän lii­nai­set pan­tu­na, mut­ta ei hän kui­ten­kaan men­nyt si­säl­le.”

Hau­dan si­säl­le roh­ke­ni en­sim­mäi­se­nä men­nä Pie­ta­ri. ää­rim­mäi­sen jän­nit­ty­nee­nä hän teki siel­lä ha­vain­to­ja. Ha­vain­nois­ta saa vai­ku­tel­man en­ke­lei­den Ju­ma­lal­li­ses­ta voi­mas­ta. Tyy­nen rau­hal­li­ses­ti oli lii­nat otet­tu pois ja pää­tä suo­jaa­va lii­na­kin ase­tel­tu ”eri­nän­sä kää­rit­ty­nä yh­teen paik­kaan”. Jee­sus oli he­rä­tet­ty kuin unes­ta.

Jo­han­nes seu­ra­si Pie­ta­ria hau­dan si­säl­le ja sai us­kol­leen vah­vis­tus­ta: ”Niin meni myös toi­nen ope­tus­lap­si si­säl­le, joka en­sin hau­dal­le tul­lut oli, ja näki sen ja us­koi.” Raa­mat­tu ker­too, et­tä he ei­vät sii­hen men­nes­sä ol­leet täy­sin ym­mär­tä­neet Jee­suk­sen ope­tus­ten mer­ki­tys­tä: ”Sil­lä ei he vie­lä Raa­mat­tua ym­mär­tä­neet, et­tä hän oli nou­se­va kuol­leis­ta.”

Raa­mat­tu osoit­taa ope­tus­las­ten tais­tel­leen us­kon ja epäi­lys­ten vä­lil­lä vie­lä hau­dal­ta pa­lat­tu­aan­kin. Oli edel­leen tar­peen, et­tä Jee­sus il­mes­tyi heil­le ja se­lit­ti heil­le kir­joi­tuk­sia.

Ope­tus­lap­set tur­vau­tui­vat toi­siin­sa

Suur­ten myl­ler­rys­ten kes­kel­lä ope­tus­lap­set tur­vau­tui­vat toi­siin­sa: ”Niin ne ope­tus­lap­set me­ni­vät taas yh­teen.” Myös vii­me ai­koi­na on elet­ty mie­liä kuo­hut­ta­via vai­hei­ta. Nii­den kes­kel­lä tur­va löy­tyy seu­rois­ta ja us­ko­vais­ten kes­kel­tä. Jos­kus tun­tuu, et­tä seu­ro­ja ja us­ko­vais­ten ko­koon­tu­mi­sia tar­vit­si­si usei­ta ker­to­ja vii­kos­sa. Tär­ke­ät asi­at pää­se­vät niin hel­pos­ti unoh­tu­maan. Jee­sus opet­ti myös: ”Sii­tä pi­tää kaik­kein tun­te­man tei­dät mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni, jos te kes­ke­nän­ne rak­kau­den pi­dät­te” (Joh. 13:35).

Häi­lym­me­kö me epäi­lys­ten ja us­kon vä­lil­lä? Jee­sus on vie­lä­kin elä­vä ja kär­si­väl­li­nen. Hän et­sii hei­koim­pia ja ko­vim­mis­sa tais­te­luis­sa ole­via, mei­tä, jot­ka ko­em­me it­sem­me mah­dot­to­mik­si. Lan­get­tu­am­me syn­tiin sie­lun­vi­hol­li­nen yrit­tää es­tää mei­tä pu­hu­mas­ta sekä pii­rit­tää epäi­lyk­sil­lä ja val­he­saar­noil­laan.

Jee­sus et­sii tänä päi­vä­nä­kin syn­ti­siä ja ha­lu­aa loh­dut­taa evan­ke­liu­mil­la. Syn­nit on lupa us­koa an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä! Evan­ke­liu­mi an­taa voi­maa myös ke­ven­tää tun­non kuor­mia.

Jor­ma Hin­tik­ka

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Pää­si­äis­päi­vä: Ps. 118:15–23 (24), Hoos. 6:1–3 tai Hes. 37:1–14, 1. Kor. 15:12–22, Joh. 20:1–10

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.4.2014.

Kuva: Hen­rik­ki He­te­maa