JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Pa­laa kiit­tä­mään!

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
28.8.2016 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:37
2020010123373820160828070000

Raa­ma­tun ai­kaan spi­taa­li eli lep­ra oli va­ka­va tart­tu­va sai­raus, jo­hon ei ol­lut lää­ket­tä. Spi­taa­li­set kier­ret­tiin kau­kaa ja sai­ras­tu­mi­nen joh­ti sai­raan eris­täy­mi­seen muus­ta yh­teis­kun­nas­ta. Raa­ma­tun va­los­sa nä­em­me spi­taa­lin myös laa­jem­mas­sa mer­ki­tyk­ses­sä.

Spi­taa­li­set kat­sot­tiin saas­tai­sik­si ja hei­dän tuli pu­keu­tua re­pa­lei­siin vaat­tei­siin ja va­roit­taa vas­taan­tu­le­via hy­vis­sä ajoin huu­ta­mal­la: ”Saas­tai­nen, saas­tai­nen!” (3. Moos. 13:45–46), jot­ta ter­veet en­nät­ti­vät kier­tää hei­dät. Jee­suk­sen näh­des­sään epä­toi­von tus­ka ava­si spi­taa­lis­ten suut huu­ta­maan hä­dän jul­ki. Jee­sus ei kul­ke­nut sai­rai­den ohi ja peit­tä­nyt kor­vi­aan avun­huu­doil­ta.

Ih­mi­sen hätä ei jää Ju­ma­lal­ta tun­te­mat­ta. Ju­ma­lan Poi­ka on myös Ih­mi­sen Poi­ka. Hän, joka on it­se elä­nyt ih­mi­sen elä­män, tun­tee ki­pum­me. Hän kuu­lee huo­kauk­sem­me sil­loin­kin, kun ko­et­te­le­mus­ten ki­vut saa­vat mei­dät epäi­le­mään Ju­ma­lan hy­vää tah­toa. Ki­vut oh­jaa­vat mei­tä pie­nen pai­kal­le opet­ta­en, et­tei meil­lä ole toi­voa it­ses­säm­me. Evan­ke­liu­min aar­re on sa­vi­sis­sa as­ti­ois­sa, ”jot­ta näh­täi­siin tuon val­ta­van voi­man ole­van pe­räi­sin Ju­ma­las­ta ei­kä meis­tä it­ses­täm­me” (2. Kor. 4:7).

Elä­män ko­et­te­le­muk­set saat­ta­vat peit­tää kii­tok­sen ai­heet. Ko­et­te­le­mus­ten jäl­keen saam­me kui­ten­kin usein huo­ma­ta, mi­ten Ju­ma­lal­la on ol­lut tar­koi­tuk­sen­sa myös joh­dat­ta­es­saan pi­me­än laak­son tie­tä. Sy­vin­kin ko­et­te­le­mus kir­kas­taa meil­le us­kon tär­key­den, kun vain jak­sam­me tur­va­ta Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin.

Jee­sus ei kier­tä­nyt kur­jaa mies­jouk­koa vaan py­säh­tyi ja an­toi yk­sin­ker­tai­sen käs­kyn: ”Men­kää näyt­tä­mään it­sen­ne pa­peil­le.” Mie­het oli­vat kuu­li­ai­sia ja läh­ti­vät rien­tä­mään pap­pien luo. Mat­kal­la he sai­vat huo­ma­ta pa­ran­tu­neen­sa.

Kil­voi­tus kak­si­o­sai­se­na

Pa­ran­nuk­sen ar­mo on, kun Her­ra Jee­sus pa­ran­taa ih­mi­sen epä­us­kon spi­taa­lis­ta. Syn­nin­tun­toi­nen huu­taa Ju­ma­laa avuk­seen, ja Ju­ma­la an­taa val­ta­kun­tan­sa lä­hes­tyä. Syn­nin saas­tut­ta­mal­le ju­lis­te­taan Jee­suk­sen ni­mes­sä ja hä­nen so­vin­to­ve­ren­sä voi­mas­sa kaik­ki syn­nit ar­mos­ta an­teek­si. Us­kot­tu sa­no­ma puh­dis­taa kuo­le­man­tau­dis­ta.

Kym­me­nen spi­taa­lis­ta sai­vat elää tä­män to­dek­si. Kui­ten­kin vain yk­si, sa­ma­ri­a­lai­nen, pa­la­si Jee­suk­sen luo kiit­tä­mään ja ylis­tä­mään Ju­ma­laa.

Yh­dek­sän kym­me­nes­tä ei­vät pa­lan­neet Jee­suk­sen tykö. He oli­vat us­ko­neet ja ko­ke­neet to­ti­sen pa­ran­nuk­sen, mut­ta tu­li­vat kui­ten­kin kil­voi­tuk­ses­saan oma­va­rai­sik­si. Kun ul­ko­nai­nen sai­raus oli voi­tet­tu, ei kai tun­tu­nut tar­peel­li­sel­ta huu­taa Jee­suk­sen puo­leen. Oli us­kot­tu sen ver­ran, et­tä pys­tyi­si pa­la­ta nor­maa­liin elä­mään, töi­hin sekä lä­heis­ten ja ys­tä­vien luo. Mik­si kuu­lua Jee­suk­sen par­jat­tuun jouk­koon? Mitä ih­mi­set­kin sa­noi­si­vat? Ei­kö us­koa voi muu­ten­kin?

Vaik­ka pa­ran­nuk­sen ar­mo puh­dis­taa evan­ke­liu­min vas­taa­not­ta­jan kai­kes­ta syn­nis­tä, on us­ko­vai­sen osa­na täs­sä ajas­sa va­el­taa kak­si­o­sai­se­na. Meis­sä on liha ja Hen­ki. Liha tais­te­lee Ju­ma­lan tah­toa vas­taan, ja teem­me syn­tiä tah­to­mat­ta­kin. Pyhä Hen­ki neu­voo us­ko­maan syn­nit an­teek­si päi­vit­täin, pa­laa­maan Jee­suk­sen luo. Tätä kut­sum­me kil­voi­tuk­sek­si.

Voi­mak­si kil­voi­tuk­seen Jee­sus on an­ta­nut evan­ke­liu­min mat­ka­sau­van. Ri­pis­sä Her­ra Jee­sus las­kee us­ko­vais­ten­sa kaut­ta siu­naa­vat kä­ten­sä pääl­lem­me ja saam­me syn­ti­si­nä tur­vau­tua ju­lis­tet­tuun an­teek­si­an­ta­muk­seen. On tär­ke­ää saa­pua seu­roi­hin Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon, vah­vis­tu­maan us­kos­sa ja ra­ken­tu­maan elä­vä­nä ki­ve­nä Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa. Ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen ko­ke­mi­nen syn­nyt­tää kii­tol­li­sen mie­len, ylis­tyk­sen Ju­ma­lan puo­leen.

Kii­tä ar­mah­ta­jaa!

Elä­män suu­rin kii­tol­li­suu­den ai­he nou­see Ju­ma­lan ar­mon tun­te­mi­ses­ta. Evan­ke­liu­min sa­no­ma roh­kai­see syn­tis­tä ih­mis­tä kat­so­maan ve­ris­tä Yl­kää, syn­ti­sen ra­kas­ta­jaa. Kaik­ki syn­nit saa us­koa an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Saam­me pyy­tää ru­kouk­ses­sa kii­tol­lis­ta miel­tä ja pa­ran­nus­ta heil­le, jot­ka ovat spi­taa­lin val­las­sa.

”Hän, Kris­tus, on toi­vo myös maam­me, siis hän­tä me ru­koi­lem­me. Ja Her­ral­ta taas ke­vään saam­me, hän kas­vun suo kyl­völ­lem­me. Nyt Jee­suk­sen ni­mes­sä kor­ke­as­sa me saar­naam­me an­teek­si­an­ta­mus­ta. Kun syn­ti­nen ar­mon näin tur­vak­si saa, hän kiit­tää vain ar­mah­ta­jaa.” (Vk. 178:3.)

Har­ri Hau­ta­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 24.8.2016

Kuva: Mar­ja Pyh­ti­lä

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Luuk. 17:11–19

Bib­lia

Ja ta­pah­tui, kuin hän meni Je­ru­sa­le­mia päin, et­tä hän mat­kus­ti kes­kel­tä Sa­ma­ri­an ja Ga­li­le­an. Ja kuin hän tuli yh­teen ky­lään, koh­ta­si­vat hän­tä kym­me­nen spi­ta­lis­ta mies­tä, jot­ka taam­pa­na sei­soi­vat, ja ko­rot­ti­vat ää­nen­sä, sa­no­en: Jee­sus, ra­kas Mes­ta­ri, ar­mah­da mei­dän pääl­lem­me! Ja kuin hän ne näki, sa­noi hän heil­le: men­käät ja osoit­ta­kaat tei­tän­ne pa­peil­le. Ja ta­pah­tui, et­tä he men­nes­sän­sä tu­li­vat puh­taik­si. Niin yk­si heis­tä, kuin hän näki, et­tä hän pa­ran­tu­nut oli, pa­la­si jäl­leen ja kun­ni­oit­ti Ju­ma­laa suu­rel­la ää­nel­lä, ja lan­ke­si kas­voil­len­sa hä­nen jal­kain­sa juu­reen ja kiit­ti hän­tä. Ja se oli Sa­ma­ri­a­lai­nen. Mut­ta Jee­sus vas­ta­ten sa­noi: ei­kö kym­me­nen puh­dis­tet­tu? Kus­sa yh­dek­sän ovat? Ei ole mui­ta löy­det­ty, jot­ka pa­la­si­vat Ju­ma­laa kun­ni­oit­ta­maan, kuin tämä muu­ka­lai­nen. Ja hän sa­noi hä­nel­le: nou­se ja mene! Si­nun us­kos on si­nun va­pah­ta­nut.

Raa­mat­tu 1992

Mat­kal­laan koh­ti Je­ru­sa­le­mia Jee­sus kul­ki Sa­ma­ri­an ja Ga­li­le­an ra­ja­seu­dul­la. Kun hän oli tu­los­sa erää­seen ky­lään, hän­tä vas­taan tuli kym­me­nen spi­taa­lis­ta mies­tä. Nämä py­säh­tyi­vät mat­kan pää­hän ja huu­si­vat: ”Jee­sus, opet­ta­ja, ar­mah­da mei­tä!” Näh­des­sään mie­het Jee­sus sa­noi heil­le: ”Men­kää näyt­tä­mään it­sen­ne pa­peil­le.” Men­nes­sään he puh­dis­tui­vat. Huo­mat­tu­aan pa­ran­tu­neen­sa yk­si heis­tä kään­tyi ta­kai­sin. Hän ylis­ti Ju­ma­laa suu­reen ää­neen, lan­ke­si maa­han Jee­suk­sen jal­ko­jen juu­reen ja kiit­ti hän­tä. Tämä mies oli sa­ma­ri­a­lai­nen. Jee­sus ky­syi: ”Ei­vät­kö kaik­ki kym­me­nen puh­dis­tu­neet? Mis­sä ne yh­dek­sän muu­ta ovat? Tämä muu­ka­lai­nen­ko on heis­tä ai­noa, joka pa­la­si ylis­tä­mään Ju­ma­laa?” Ja hän sa­noi mie­hel­le: ”Nou­se ja mene. Us­ko­si on pe­las­ta­nut si­nut.”

12.7.2020

Jee­sus sa­noi Pie­ta­ril­le: "Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta. Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met." Matt. 16:18-19

Viikon kysymys