JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Puhuttele syntistä herkästi, nöyrästi ja kunnioittaen

Sana sunnuntaiksi
5.11.2023 6.00

Juttua muokattu:

1.11. 11:08
2023110111083120231105060000

Mik­ko Y. Kin­nu­nen

Syn­tiä teh­nyt­tä tu­lee lä­hes­tyä lem­pe­äs­ti. Vai­ke­at­kin ris­ti­rii­dat voi­vat sel­vi­tä, kun Hen­ki joh­taa kes­kus­te­lua ja an­teek­si­an­to saa vai­kut­taa.

Jee­sus opet­taa ope­tus­lap­sil­leen, mi­ten rik­ko­nee­seen us­kon­vel­jeen tai -si­sa­reen tu­lee suh­tau­tua: “Jos si­nun vel­jes rik­koo si­nua vas­taan, niin mene ja nuh­te­le hän­tä kah­den kes­ken yk­si­nän­sä” (Matt. 18:15). Uu­sim­mas­sa kirk­ko­raa­ma­tus­sa pu­hu­taan syn­tiä te­ke­väs­tä vel­jes­tä, ja Jee­sus ke­hot­taa ot­ta­maan asi­an pu­heek­si hä­nen kans­saan.

Van­hem­mat kirk­ko­raa­ma­tut seu­raa­vat al­ku­teks­tiä, jos­sa rik­ko­mi­sel­la tar­koi­te­taan ni­me­no­maan hen­ki­löön koh­dis­tu­nut­ta louk­kaus­ta tai syn­tiä, ja ke­ho­te­taan nuh­te­le­maan vel­jeä, joka on koh­del­lut rak­kau­det­to­mas­ti tois­ta us­ko­vais­ta.

Vaik­ka Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan vel­jes­tä, sil­lä tar­koi­te­taan myös nais­puo­lis­ta us­ko­vaa.

Lä­hes­ty lem­pe­äs­ti

Mik­si Jee­sus ke­hot­taa nuh­te­le­maan? Apos­to­li Jaa­ko­bin mu­kaan ky­sy­mys on osal­li­suu­des­ta ian­kaik­ki­seen elä­mään: “Vel­je­ni, jos joku teis­tä ek­syy to­tuu­des­ta ja toi­nen oh­jaa hä­net ta­kai­sin, niin tie­tä­kää tämä: joka pa­laut­taa syn­ti­sen har­ha­tiel­tä, pe­las­taa hä­net kuo­le­mas­ta ja peit­tää pal­jot­kin syn­nit” (Jaak. 5: 19–20).

Apos­to­li Paa­va­li neu­voo, mil­lai­sel­la mie­lel­lä on lä­hes­tyt­tä­vä rik­ko­nut­ta vel­jeä: “Vel­jet, jos joku ta­va­taan te­ke­mäs­tä vää­rin, on tei­dän, joi­ta Hen­ki oh­jaa, lem­pe­äs­ti ojen­net­ta­va hän­tä” (Gal. 6:1).

Jo Moo­ses to­te­si, et­tä Her­ran sa­nan pu­heek­si ot­ta­mi­nen on tär­ke­ää: “Älä pa­hek­su lä­him­mäis­tä­si vain aja­tuk­sis­sa­si, vaan nuh­te­le hän­tä avoi­mes­ti; muu­ten jou­dut osal­li­sek­si hä­nen syyl­li­syy­des­tään” (3. Moos. 19:17).

Toi­mi toi­sen par­haak­si

Pu­heek­si ot­ta­mi­ses­sa on ky­sy­mys sie­lun­hoi­dol­li­ses­ta kes­kus­te­lus­ta. Ti­lan­tees­sa tar­vi­taan eri­tyis­tä herk­kyyt­tä, nöy­ryyt­tä ja kun­ni­oi­tus­ta tois­ta koh­taan.

Kris­tit­ty ei voi väis­tää vel­vol­li­suut­taan, mut­ta hän voi ja saa ru­koil­la Kris­tuk­sen miel­tä ja läs­nä­o­loa koh­taa­mi­seen. Jee­sus on lu­van­nut ol­la siel­lä, mis­sä kak­si tai kol­me ko­koon­tu­vat hä­nen ni­mes­sään.

Kun Hen­ki joh­taa, niin vai­ke­at­kin ris­ti­rii­dat sel­vi­ä­vät. Rik­ko­nut ja lou­kat­tu ha­lu­a­vat us­koa syn­tin­sä an­teek­si: “Kris­tuk­sen ve­res­sä meil­lä on lu­nas­tus, rik­ko­mus­tem­me an­teek­si­an­to” (Ef. 1:7).

Vel­jel­li­nen rak­kaus te­kee va­paak­si. Sil­loin lou­kat­tu hen­ki­lö ha­lu­aa an­taa jo etu­lah­ja­na an­teek­si. Täs­tä apos­to­li Pie­ta­ri muis­tut­taa: “En­nen kaik­kea py­sy­kää kes­tä­vi­nä kes­ki­näi­ses­sä rak­kau­des­san­ne, sil­lä rak­kaus peit­tää pal­jot­kin syn­nit” (1. Piet. 4:8).

Kut­su lan­gen­nut­ta

Ai­na asi­at ei­vät sel­viä kah­den­kes­ki­ses­sä kes­kus­te­lus­sa. Sil­loin Jee­sus neu­voo ot­ta­maan yh­den tai kak­si muu­ta mu­kaan kes­kus­te­luun. Use­am­man hen­ki­lön vä­li­ses­sä kes­kus­te­lus­sa on use­am­pia lah­jo­ja käy­tös­sä. Osa­puo­lil­le voi avau­tua ym­mär­rys ja ris­ti­rii­dat saa­daan so­vit­tua.

Jos rik­ko­neel­le ei avau­du syn­nin­tun­to, niin Jee­sus ke­hot­taa il­moit­ta­maan asi­as­ta seu­ra­kun­nal­le. Kris­tuk­sen seu­ra­kun­ta on hen­gel­li­nen. Se on Py­hän Hen­gen kool­le kut­su­ma ja py­hit­tä­mä. Seu­ra­kun­ta koos­tuu niis­tä, joi­ta Hen­ki joh­taa. Jos rik­ko­nut ei ha­lua kuul­la seu­ra­kun­taa­kaan, Jee­sus ke­hot­taa suh­tau­tu­maan tä­hän kuin pa­ka­naan tai pub­li­kaa­niin.

Vaik­ka näin kä­vi­si, Kris­tuk­sen rak­kaus kut­suu edel­leen lan­gen­nut­ta ta­kai­sin. “Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Evan­ke­liu­mi: Matt. 18:15–22

Raa­mat­tu 1992: Jos vel­je­si te­kee syn­tiä, ota asia pu­heek­si kah­den kes­ken. Jos hän kuu­lee si­nua, olet voit­ta­nut hä­net ta­kai­sin. Mut­ta el­lei hän kuu­le si­nua, ota mu­kaa­si yk­si tai kak­si muu­ta, sil­lä ’jo­kai­nen asia on vah­vis­tet­ta­va kah­den tai kol­men to­dis­ta­jan sa­nal­la’. El­lei hän kuun­te­le hei­tä­kään, il­moi­ta seu­ra­kun­nal­le. Ja jos hän ei tot­te­le seu­ra­kun­taa­kaan, suh­tau­du hä­neen kuin pa­ka­naan tai pub­li­kaa­niin. To­ti­ses­ti: kaik­ki, min­kä te si­dot­te maan pääl­lä, on si­dot­tu tai­vaas­sa, ja kaik­ki, min­kä te va­pau­tat­te maan pääl­lä, on myös tai­vaas­sa va­pau­tet­tu. ”Minä sa­non teil­le: mitä ta­han­sa asi­aa kak­si teis­tä yh­des­sä so­pien maan pääl­lä ru­koi­lee, sen he saa­vat mi­nun Isäl­tä­ni, joka on tai­vais­sa. Sil­lä mis­sä kak­si tai kol­me on kool­la mi­nun ni­mes­sä­ni, siel­lä minä olen hei­dän kes­kel­lään.” Sil­loin Pie­ta­ri tuli Jee­suk­sen luo ja sa­noi: ”Her­ra, jos vel­je­ni yhä uu­des­taan te­kee vää­rin mi­nua koh­taan, niin kuin­ka mon­ta ker­taa mi­nun on an­net­ta­va hä­nel­le an­teek­si? Pe­rä­ti seit­se­män ker­taa­ko?” ”Ei seit­se­män, vaan seit­se­män­kym­men­tä­seit­se­män ker­taa”, vas­ta­si Jee­sus.

Bib­lia: Mut­ta jos si­nun vel­jes rik­koo si­nua vstaan, niin mene ja nuh­te­le hän­tä kah­den kes­ken yk­si­nän­sä. Jos hän si­nua kuu­lee, niin sinä olet vel­jes voit­ta­nut. Mut­ta jos ei hän si­nua kuu­le, niin ota vie­lä yk­si eli kak­si kans­sas, et­tä kaik­ki asia kah­den eli kol­men to­dis­ta­jan suus­sa olis. Mut­ta el­lei hän nii­tä tah­do kuul­la, niin sano seu­ra­kun­nal­le; el­lei hän seu­ra­kun­taa tot­te­le, niin pidä hän­tä pa­ka­na­na ja Pub­li­ka­ni­na. To­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: kaik­ki, mitä te maan pääl­lä si­dot­te, pi­tää myös ole­man si­do­tut tai­vais­sa: ja kaik­ki, mitä te pääs­tät­te maan pääl­lä, pi­tää myös ole­man pääs­te­tyt tai­vaas­sa. Taas sa­non minä teil­le: mis­sä ikä­nä asi­as­sa kak­si teis­tä so­pi­vat maan pääl­lä; jota he ru­koi­le­vat, sen hei­dän pi­tää saa­man mi­nun Isäl­tä­ni, joka on tai­vais­sa. Sil­lä kus­sa kak­si taik­ka kol­me tu­le­vat ko­koon mi­nun ni­mee­ni, sii­nä minä olen hei­dän kes­kel­län­sä. Sil­loin Pie­ta­ri tuli hä­nen ty­kön­sä, ja sa­noi: Her­ra, kuin­ka usein mi­nun pi­tää vel­jel­le­ni, joka rik­koo mi­nua vas­taan, an­ta­man an­teek­si? on­ko seit­se­mäs­sä ker­ras­sa kyl­lä? Sa­noi Je­sus hä­nel­le: en minä sano si­nul­le ai­no­as­taan seit­se­män ker­taa, mut­ta seit­se­män­kym­men­tä ker­taa seit­se­män.

23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys