JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Tienvalmistajan tehtävään kuului kastaa Jeesus

Sana sunnuntaiksi
12.12.2021 7.30

Juttua muokattu:

9.12. 08:48
2021120908484320211212073000

Anu Tofferi

Anu Tofferi

Mar­ko Tyys­kä

Jo­han­nes nuh­te­li ih­mi­siä ja saar­na­si la­kia, mut­ta osoit­ti kuu­li­joil­leen kaik­kien syn­tien so­vit­ta­jaa Jee­sus­ta Kris­tus­ta.

Jo­han­nes oli Ju­ma­lal­ta sa­nan saa­tu­aan al­ka­nut ju­lis­ta­maan au­ti­o­maas­sa tai­vas­ten val­ta­kun­nas­ta. Hä­nen luok­seen tuli vä­keä Je­ru­sa­le­mis­ta, joka puo­lel­ta Juu­de­aa ja kaik­ki­al­ta Jor­da­nin ym­pä­ris­tös­tä.

Jo­han­nes ke­hot­ti ih­mi­siä kään­ty­mään, te­ke­mään pa­ran­nuk­sen ja us­ko­maan syn­nit an­teek­si. Kun ih­mi­set tun­nus­ti­vat syn­tin­sä, Jo­han­nes kas­toi hei­dät Jor­da­nis­sa.

Jo­han­nes val­mis­ti ih­mi­siä Mes­si­aan vas­taa­not­ta­mi­seen: ”Minä kas­tan tei­dät ve­del­lä pa­ran­nuk­seen, mut­ta mi­nun jäl­kee­ni tu­lee toi­nen, joka on mi­nua vä­ke­väm­pi. Minä en kel­paa edes rii­su­maan ken­kiä hä­nen ja­las­taan. Hän kas­taa tei­dät Py­häl­lä Hen­gel­lä ja tu­lel­la.” (Matt. 3:11.)

Jo­han­nes näki, et­tä Jee­sus on Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nit. Tien val­mis­ta­jan teh­tä­vään kuu­lui Jor­dan-vir­ral­le tul­leen Jee­suk­sen kas­te.

Nyt Ju­ma­lal­ta saa­tu teh­tä­vä oli päät­ty­mäs­sä. Jo­han­nes oli jou­tu­nut van­ki­laan saar­nat­tu­aan Ju­ma­lan sa­nan to­tuut­ta ja nuh­del­tu­aan nel­jän­nes­ruh­ti­nas He­ro­des­ta syn­nis­tä.

Lu­pauk­set tu­li­vat to­dek­si

Van­ki­lan kur­juu­des­sa Jo­han­nes jou­tui epäi­lyk­siin. Hän oli kuul­lut Jee­suk­sen te­ke­mis­tä tun­nus­te­ois­ta, mut­ta ha­lu­si var­muu­den, oli­ko Joo­se­fin Ja Ma­ri­an poi­ka pro­feet­to­jen en­nus­ta­ma Mes­si­as. Jo­han­nes lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa ky­sy­mään sitä Jee­suk­sel­ta.

Jee­sus käs­ki ope­tus­lap­sia ker­to­maan Jo­han­nek­sel­le, mitä he kuu­le­vat ja nä­ke­vät. Hän esit­ti myös Van­han tes­ta­men­tin Mes­si­aan ajas­ta an­ta­mat tun­to­mer­kit: ”So­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja ram­mat kä­ve­le­vät, spi­taa­li­set puh­dis­tu­vat ja kuu­rot kuu­le­vat, kuol­leet he­rä­te­tään hen­kiin ja köy­hil­le ju­lis­te­taan ilo­sa­no­ma” (Matt. 11:5).

Epäi­le­vä Jo­han­nes sai ter­vei­siä, et­tä Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­set tu­li­vat to­dek­si Jee­suk­ses­sa. Au­tu­as, ian­kaik­ki­ses­ti on­nel­li­nen, on ih­mi­nen, joka ei tor­ju Jee­sus­ta (Matt. 11:6). Jo­han­nes sai us­koa ja luot­taa Ju­ma­lan huo­len­pi­toon ko­et­te­le­mus­ten­kin kes­kel­lä.

Jo­han­nek­sen ai­nut­laa­tui­nen teh­tä­vä

Jo­han­nek­sen ope­tus­las­ten läh­det­tyä Jee­sus al­koi pu­hua ih­mi­sil­le Jo­han­nes Kas­ta­jas­ta. Hän ky­syi, mitä he odot­ti­vat au­ti­o­maas­sa nä­ke­vän­sä.

Jee­sus näki noi­den ih­mis­ten sy­dä­miin. Ka­me­lin­kar­val­la vaa­te­tet­tu mies, jon­ka ruo­ka­na oli­vat hei­nä­sir­kat ja vil­li­me­hi­läis­ten hu­na­ja, ei vas­tan­nut kaik­kien odo­tuk­sia. Ih­mis­ten luo­mat mie­li­ku­vat ja en­nak­ko-odo­tuk­set es­ti­vät ym­mär­tä­mäs­tä nä­ke­män­sä ja kuu­le­man­sa.

Jo­han­nek­sen saa­ma teh­tä­vä oli ai­nut­laa­tui­nen. Hän oli enem­män kuin pro­feet­ta.

Pro­feet­to­jen en­nus­ta­ma lu­paus­ten ai­ka päät­tyi hä­neen. ”Lain ja pro­feet­to­jen ai­ka kes­ti Jo­han­nek­seen as­ti. Sii­tä läh­tien on ju­lis­tet­tu hy­vää sa­no­maa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta.” (Luuk. 16:16.)

Jee­sus ker­toi kuu­li­joil­le, et­tä Jo­han­nes oli sa­nan­saat­ta­ja, jon­ka teh­tä­vä oli rai­va­ta tie­tä.

Köy­hil­le ju­lis­te­taan evan­ke­liu­mi

Sa­nan­saat­ta­jat ju­lis­ta­vat yhä hy­vää sa­no­maa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Työ­tä teh­dään Py­hän Hen­gen voi­mal­la.

Ju­ma­la rai­vaa ih­mis­sy­dä­miin tie­tä jou­lun lap­sel­le. Kun us­kon es­teet pois­tu­vat, sy­dä­men asuk­kaak­si tu­lee Mes­si­as, Va­pah­ta­ja. Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen on ih­mi­se­lä­män tär­kein asia.

Va­pah­ta­ja on lu­van­nut ol­la omien­sa kans­sa kaik­ki­na päi­vi­nä maa­il­man lop­puun as­ti (Matt. 28:20). Epäi­le­viä roh­kais­taan, niin kuin Jo­han­nes­ta, Ju­ma­lan sa­nal­la. Sen ää­rel­lä saa ih­me­tel­lä Ju­ma­lan ih­me­te­ko­ja ja suur­ta rak­kaut­ta luo­maan­sa ih­mis­tä koh­taan. Köy­hil­le ju­lis­te­taan evan­ke­liu­mi. Tämä ih­me on edel­leen tot­ta.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 11:2–10

Raa­mat­tu 1992: Kun Jo­han­nes van­ki­las­sa kuu­li Kris­tuk­sen te­ois­ta, hän lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa ky­sy­mään: ”Olet­ko sinä se, jon­ka on mää­rä tul­la, vai pi­tää­kö mei­dän odot­taa tois­ta?” Jee­sus vas­ta­si heil­le: ”Ker­to­kaa Jo­han­nek­sel­le, mitä kuu­let­te ja nä­et­te:

So­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja ram­mat kä­ve­le­vät, spi­taa­li­set puh­dis­tu­vat ja kuu­rot kuu­le­vat, kuol­leet he­rä­te­tään hen­kiin ja köy­hil­le ju­lis­te­taan ilo­sa­no­ma. Au­tu­as se, joka ei mi­nua tor­ju.”

Hei­dän men­ty­ään Jee­sus al­koi pu­hua ih­mi­sil­le Jo­han­nek­ses­ta: ”Mitä te läh­dit­te au­ti­o­maa­han kat­so­maan? Ruo­ko­a­ko, jota tuu­li huo­jut­taa? Vai mitä odo­tit­te nä­ke­vän­ne? Ken­ties hie­nos­ti pu­keu­tu­neen mie­hen? Ku­nin­kaan­lin­nois­ta te nii­tä löy­dät­te, jot­ka hie­nos­te­le­vat vaat­teil­laan! Mitä te sit­ten odo­tit­te nä­ke­vän­ne? Pro­fee­tan­ko? Ai­van oi­kein, ja minä sa­non teil­le, et­tä hän on enem­män­kin kuin pro­feet­ta. Hän on se, jos­ta on kir­joi­tet­tu:
– Minä lä­he­tän sa­nan­saat­ta­ja­ni si­nun edel­lä­si, hän rai­vaa si­nul­le tien.”

Bib­lia: Mut­ta kuin Jo­han­nes van­kiu­des­sa kuu­li Kris­tuk­sen työt, lä­het­ti hän kak­si ope­tus­las­tan­sa, sa­no­maan hä­nel­le: olet­ko sinä se tu­le­va, eli pi­tää­kö mei­dän tois­ta odot­ta­man? Niin Je­sus vas­ta­si ja sa­noi heil­le: men­käät ja sa­no­kaat jäl­leen Jo­han­nek­sel­le, ne mit­kä te kuu­let­te ja nä­et­te:

so­ki­at saa­vat nä­kön­sä, ja on­tu­vat käy­vät, spi­ta­li­set puh­dis­te­taan, ja kuu­rot kuu­le­vat, kuol­leet he­rä­te­tään, ja köy­hil­le saar­na­taan evan­ke­liu­mi, ja au­tu­as on se, joka ei pa­he­ne mi­nus­ta.

Kuin he me­ni­vät pois, ru­pe­si Je­sus sa­no­maan kan­sal­le Jo­han­nek­ses­ta: Mitä te läk­sit­te kor­peen kat­so­maan? Ruo­ko­a­ko, joka tuu­lel­ta hää­ly­te­tään? Taik­ka mitä te läk­sit­te kat­so­maan? Ih­mis­tä­kö, vaa­te­tet­tua peh­meil­lä vaat­teil­la? Kat­so, jot­ka peh­mei­tä kan­ta­vat, ne ovat ku­nin­gas­ten huo­neis­sa. Taik­ka mitä te läk­sit­te kat­so­maan? Prop­he­taa­ko? To­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: tämä on ja­lom­pi kuin prop­he­ta. Sil­lä tämä on se, jos­ta kir­joi­tet­tu on: kat­so, minä lä­he­tän en­ke­li­ni si­nun kas­vois eteen, joka on val­mis­ta­va si­nun ties si­nun etees.

26.5.2022

Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Ap. t. 1:11

Viikon kysymys