JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

To­tuu­den Hen­ki kir­kas­taa Kris­tus­ta

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
19.5.2019 6.06

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302443520190519060600

Jee­suk­sen täy­tyi pa­la­ta Isän luo, jot­ta hä­nen seu­raa­jien­sa jou­kos­sa al­kai­si uu­si ai­ka.

Mo­net pää­si­äi­sen jäl­kei­sen ajan evan­ke­liu­mi­teks­tit ker­to­vat ti­lan­tees­ta en­nen kär­si­mys­tien al­kua. Tuol­loin Jee­sus val­mis­ti ope­tus­lap­si­aan tu­le­vaan ai­kaan, ja piti heil­le jää­hy­väis­pu­heen, jon­ka tee­mat liit­ty­vät vah­vas­ti kris­ti­tyn elä­mään ja us­kon­kil­voi­tuk­seen tääl­lä maa­il­mas­sa.

Ris­tin ja ylös­nou­se­muk­sen ta­pah­tu­mat mer­kit­si­vät sitä, et­tä Jee­suk­sen teh­tä­vä tuli täy­te­tyk­si. Hep­re­a­lais­kir­je to­te­aa: ”Kris­tus on uh­ran­nut yh­den ai­no­an syn­tiuh­rin ja aset­tu­nut py­sy­väs­ti is­tui­mel­leen Ju­ma­lan oi­ke­al­le puo­lel­le” (Hepr. 10:12).

Mik­si Jee­sus tuli maa­il­maan?

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus pu­huu seu­raa­jil­leen ar­voi­tuk­sel­li­ses­ti tu­le­vas­ta: ”Teil­le on hyö­dyk­si, et­tä minä me­nen pois” (Joh. 16:7). Mil­lä ta­val­la Jee­suk­sen ja hä­nen ope­tus­las­ten­sa yh­tei­sen ajan päät­ty­mi­nen oli­si hyö­dyl­lis­tä?

Vas­ta pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mien jäl­keen ope­tus­lap­set to­del­la ym­mär­si­vät, mik­si Jee­sus oli tul­lut maa­il­maan. Vaik­ka hän oli mo­neen ker­taan pu­hu­nut pro­feet­to­jen en­nus­tuk­sis­ta ja nii­den täyt­ty­mi­ses­tä, ope­tus­las­ten jou­kos­sa oli sel­lai­sia, joi­den odo­tuk­set Jee­sus­ta koh­taan liit­tyi­vät laa­jal­ti myös ajal­li­sen elä­män nä­kö­kul­miin.

Tätä ku­vaa osu­vas­ti Em­mauk­sen tiel­lä kul­ke­nei­den kah­den ope­tus­lap­sen lau­sah­dus: ”Me kui­ten­kin olim­me elä­neet sii­nä toi­vos­sa, et­tä hän oli­si se, joka lu­nas­taa Is­ra­e­lin” (Luuk. 24:21).

On To­tuu­den Hen­gen ai­ka

Ylös­nou­se­muk­sen jäl­keen oli koit­ta­va ai­ka, jol­loin ju­ma­luu­den kol­mas per­soo­na, Pyhä Hen­ki hal­lit­see ope­tus­las­ten kes­kuu­des­sa. Jee­sus ni­mit­ti Py­hää Hen­keä Puo­lus­ta­jak­si (Joh. 16:7). Hie­man ai­kai­sem­min hän to­te­si: ”Minä kään­nyn Isän puo­leen, ja hän an­taa teil­le toi­sen puo­lus­ta­jan, joka on kans­san­ne ikui­ses­ti” (Joh. 14:16).

To­tuu­den Hen­gel­lä on omat teh­tä­vän­sä. Jee­sus ker­toi ope­tus­lap­sil­leen: ”Hän tu­lee ja pal­jas­taa, et­tä maa­il­ma on vää­räs­sä, hän pal­jas­taa, mitä on syn­ti, mitä van­hurs­kaus ja mitä tuo­mio” (Joh. 16:8).

Syn­ti tu­lee il­mi ih­mis­ten epä­us­kos­sa, van­hurs­kaus Jee­suk­sen tai­vaa­seen as­tu­mi­ses­sa ja tuo­mio sii­nä, et­tä Jee­sus voit­ti omal­la so­vi­tus­työl­lään sie­lun­vi­hol­li­sen val­lan. To­tuu­den Hen­ki joh­dat­taa us­ko­via tääl­lä ajas­sa, ja hän kir­kas­taa ai­na Kris­tus­ta (Joh. 16:14).

Pyhä Hen­ki on Kris­tuk­sen seu­ra­kun­nas­sa to­dis­tuk­se­na ja va­kuu­tuk­se­na Her­ran läs­nä­o­los­ta. Evan­ke­liu­min työ­tä teh­dään Hen­gen voi­mal­la (Joh. 20:23).

Ih­mi­nen ym­mär­tää vä­hän

Pää­si­äi­sen jäl­kei­sen ajan teks­teis­sä pu­hut­te­lee, kuin­ka vai­ke­aa ope­tus­lap­sil­le oli kä­sit­tää ylös­nou­se­muk­sen to­del­li­suus. Kun tä­män ajan nä­kö­kul­mas­ta pei­laa Jee­suk­sen lä­hi­pii­rin ko­ke­mus­ta ja hei­dän us­kon­sa vä­häi­syyt­tä, se tie­tyl­lä ta­paa loh­dut­taa.

Ny­ky­a­jan Ju­ma­lan lap­sen on help­poa sa­mais­tua epäi­le­viin ope­tus­lap­siin, joil­le Jee­sus sa­noi: ”Pal­jon enem­män­kin mi­nul­la oli­si teil­le pu­hut­ta­vaa, mut­ta te et­te vie­lä ky­ke­ne ot­ta­maan sitä vas­taan” (Joh. 16:12). Ope­tus­las­ten täy­tyi py­säh­tyä mo­neen ker­taan Van­han tes­ta­men­tin pro­feet­to­jen en­nus­tus­ten ää­rel­le.

Us­kos­sa vah­vis­tu­mi­nen ta­pah­tui Ju­ma­lan py­hän sa­nan ää­rel­lä. Sik­si apos­to­li Pie­ta­ri ke­hot­taa: ”Niin kuin vas­ta­syn­ty­neet lap­set ta­voi­tel­kaa puh­das­ta sa­nan mai­toa, jot­ta sen ra­vit­se­mi­na kas­vai­sit­te pe­las­tuk­seen” (1. Piet. 2:2).

Paa­va­li puo­les­taan jou­tui to­te­a­maan Ko­rin­tin kris­ti­tyil­le: ”An­noin teil­le ra­vin­nok­si mai­toa, en vah­vaa ruo­kaa, sil­lä sitä te et­te oli­si vie­lä kes­tä­neet” (1. Kor. 3:2). Sa­nan mai­to tuo­daan eteem­me yhä uu­del­leen evan­ke­liu­min ilo­sa­no­mas­sa.

Ju­ma­lan sa­nan to­tuuk­sien ym­mär­tä­mi­nen ta­pah­tuu Py­hän Hen­gen joh­dat­ta­ma­na, Kris­tuk­sen so­vi­tus­työs­tä kä­sin. Tääl­lä ajas­sa tie­tom­me on va­ja­vais­ta, mut­ta ylös­nou­se­muk­sen päi­vä­nä se on täy­del­lis­tä.

Teks­ti: Timo Lii­ka­nen

Ku­vi­tus­ku­va: H. H.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 15.5.2019

EVAN­KE­LIU­MI: Joah. 16:5–15

RAA­MAT­TU 1992:

Mut­ta nyt minä me­nen hä­nen luok­seen, joka on mi­nut lä­het­tä­nyt. Ku­kaan teis­tä ei kysy mi­nul­ta, min­ne minä me­nen, vaan sy­dä­men­ne on täyn­nä mur­het­ta sen joh­dos­ta, mitä teil­le sa­noin. Mut­ta minä sa­non teil­le to­tuu­den: teil­le on hyö­dyk­si, et­tä minä me­nen pois. El­len mene, ei Puo­lus­ta­ja voi tul­la luok­sen­ne. Mut­ta men­ty­ä­ni pois minä lä­he­tän hä­net luok­sen­ne, ja hän tu­lee ja pal­jas­taa, et­tä maa­il­ma on vää­räs­sä, hän pal­jas­taa, mitä on syn­ti, mitä van­hurs­kaus ja mitä tuo­mio. Syn­ti on sii­nä, et­tä ih­mi­set ei­vät us­ko mi­nuun, van­hurs­kaus tu­lee jul­ki sii­nä, et­tä minä me­nen Isän luo et­te­kä te enää näe mi­nua, ja tuo­mio on sii­nä, et­tä tä­män maa­il­man ruh­ti­nas on tuo­mit­tu.

Pal­jon enem­män­kin mi­nul­la oli­si teil­le pu­hut­ta­vaa, mut­ta te et­te vie­lä ky­ke­ne ot­ta­maan sitä vas­taan. Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Hän ei näet puhu omis­sa ni­mis­sään, vaan pu­huu sen, min­kä kuu­lee, ja il­moit­taa teil­le, mitä on tu­le­va. Hän kir­kas­taa mi­nut, sil­lä sen, min­kä hän teil­le il­moit­taa, hän saa mi­nul­ta. Kaik­ki, mikä on Isän, on myös mi­nun. Sik­si sa­noin, et­tä hän saa mi­nul­ta sen, min­kä hän teil­le il­moit­taa.

BIB­LIA:

Mut­ta nyt minä me­nen sen tykö, joka mi­nun lä­het­ti, ja ei teis­tä mi­nul­ta ken­kään kysy: ku­hun­kas me­net? Vaan et­tä minä olen näi­tä teil­le pu­hu­nut, niin mur­he täyt­tää tei­dän sy­dä­men­ne. Kui­ten­kin sa­non minä teil­le to­tuu­den: se on teil­le tar­peel­li­nen, et­tä minä me­nen pois; sil­lä el­len minä mene pois, niin ei Loh­dut­ta­ja tule tei­dän ty­kön­ne; mut­ta jos minä me­nen pois, niin minä hä­nen teil­le lä­he­tän. Ja kuin hän tu­lee, niin hän nuh­te­lee maa­il­maa syn­nin täh­den, ja van­hurs­kau­den täh­den, ja tuo­mi­on täh­den. Syn­nin täh­den to­sin, et­tei he us­ko mi­nun pääl­le­ni; mut­ta van­hurs­kau­den täh­den, et­tä minä me­nen Isä­ni tykö, ja et­tet­te mi­nua sil­leen näe; mut­ta tuo­mi­on täh­den, et­tä tä­män maa­il­man pää­mies on tuo­mit­tu.

Mi­nul­la on vie­lä pal­jo sa­no­mis­ta, mut­ta et­te voi nyt kan­taa. Vaan kuin se tu­lee, to­tuu­den Hen­ki, hän joh­dat­taa tei­tä kaik­keen to­tuu­teen; sil­lä ei hän puhu it­ses­tän­sä, vaan mitä hän kuu­lee, sitä hän pu­huu, ja tu­le­vai­sia hän teil­le il­moit­taa. Hän on mi­nua kun­ni­oit­ta­va; sil­lä hän ot­taa mi­nun omas­ta­ni ja il­moit­taa teil­le. Kaik­ki, mitä Isäl­lä on, ne ovat mi­nun; sen­täh­den minä sa­noin, et­tä hän ot­taa mi­nun omas­ta­ni ja il­moit­taa teil­le.

4.6.2020

Ku­kaan, joka pu­huu Ju­ma­lan Hen­gen val­taa­ma­na, ei voi sa­noa: "Jee­sus on ki­rot­tu." Ku­kaan ei myös­kään voi sa­noa: "Jee­sus on Her­ra", muu­ten kuin Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta. 1 Kor. 12:3

Viikon kysymys