Juho Ka­mu­la

Ih­mi­sen tu­li­si hoi­taa Ju­ma­lan an­ta­mia lah­jo­ja us­kol­li­ses­ti ja pal­vel­la mui­ta lah­joil­laan. Jee­sus oli kuo­le­maan­sa saak­ka us­kol­li­nen pal­ve­li­ja.

Luuk­kaan evan­ke­liu­mi on täyn­nä Jee­suk­sen esit­tä­miä ver­tauk­sia. Nii­tä esiin­tyy lä­hes jo­kai­ses­sa evan­ke­liu­min lu­vus­sa. Tai­ta­vat opet­ta­jat esit­tä­vät edel­leen ku­via, ta­ri­noi­ta tai ko­ke­muk­sia saa­dak­seen ylei­sön ym­mär­tä­mään aja­tuk­si­aan. Jee­suk­sen ker­to­muk­set ja ope­tuk­set tar­ken­si­vat ih­mis­ten kä­si­tys­tä sii­tä, mil­lais­ta us­ko on.

Us­kol­li­nen ta­lou­den­hoi­ta­ja huo­leh­tii

En­si py­hä­nä kir­kois­sa kuul­laan evan­ke­liu­mi­teks­ti­nä ker­to­mus us­kot­to­mas­ta pal­ve­li­jas­ta (Luuk. 12:42). Jee­sus pu­hui sen ope­tus­lap­sil­leen. Ope­tus­las­ten teh­tä­vä­nä oli seu­ra­ta Jee­sus­ta saa­man­sa kut­sun vuok­si. Jee­sus kut­sui 12 mies­tä eri­tyi­sek­si op­pi­las­jou­kok­seen. Ka­las­ta­ja­na toi­mi­neel­le Pie­ta­ril­le Jee­sus osoit­ti evan­ke­liu­min ju­lis­ta­mi­sen vi­ran kut­su­mal­la hä­net ih­mis­ten ka­las­ta­jak­si. (Luuk. 5:10).

Jo­kai­nen us­ko­vai­nen yh­dis­tyy ope­tus­lap­siin Py­hän Hen­gen luo­min yh­teyk­sin. Ju­ma­la on yk­si. Hä­nen Hen­ken­sä on yk­si, ja kaik­ki, joi­ta Ju­ma­la kut­suu lap­sik­seen, ovat yh­den ja sa­man Hen­gen yh­dis­tä­miä. Sik­si Ju­ma­lan pal­ve­li­jas­ta ker­to­van teks­tin pi­täi­si kos­ket­taa jo­kais­ta us­ko­vais­ta. Näin voim­me myös aset­taa it­sem­me Raa­ma­tun ih­mis­ten pai­kal­le lu­kies­sam­me Ju­ma­lan sa­naa. (Luuk. 12:41.)

Evan­ke­liu­mi­teks­tin ja­keet 42–44 ker­to­vat sii­tä, et­tä Ju­ma­la aset­taa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ilo­sa­no­man le­vit­tä­jik­si eli saar­naa­jik­si us­ko­vai­sia sa­nan­pal­ve­li­joi­ta. Jee­sus kä­sit­te­li asi­aa ker­to­mal­la, et­tä us­kol­li­nen ja vii­sas ta­lou­den­hoi­ta­ja huo­leh­tii alai­sis­taan ja ja­kaa vil­ja-an­nok­set ajal­laan. Näin hän toi­mii ku­ten Ju­ma­la (Hes. 34:26). Kun pal­ve­li­ja kil­voit­te­lee Py­hän Hen­gen yh­tey­des­sä, Ju­ma­la ta­paa hä­net toi­mi­mas­sa oi­kein kut­su­es­saan hä­net elä­män jäl­keen ian­kaik­ki­suu­teen (Matt. 25:23).

Ih­mi­nen on lah­jo­jen­sa hal­ti­ja

Vas­ta­koh­dak­si Raa­mat­tu esit­tää pal­ve­li­jan, joka kyl­lä toi­mi­kau­ten­sa alus­sa on us­ko­vai­nen, mut­ta li­pe­ää ope­tuk­ses­saan tai elä­mäs­sään jul­ki­ses­ti tai sa­lai­ses­ti Ju­ma­lan tah­dos­ta. Täl­lai­nen pal­ve­li­ja ei voi ve­do­ta ase­maan­sa, vaan Ju­ma­la tuo­mit­see hä­net ele­tyn elä­män pe­rus­teel­la. (Ilm. 2:4–5.)

Jee­sus tar­ken­taa ku­vaa pal­ve­li­jois­ta vie­lä esit­tä­mäl­lä ker­to­muk­sen rai­pa­nis­kuis­ta (Luuk. 12:47). Rai­pa­nis­kut oli­vat Uu­den tes­ta­men­tin ai­kaan ran­gais­tus pa­han­te­ki­jöil­le. Suo­mes­sa ky­seis­tä ran­gais­tus­ta ei ole käy­tet­ty edes suu­rien ri­kos­ten teh­neil­le sit­ten 1800-lu­vun lo­pun.

Jee­suk­sen sa­no­man kär­ki ei ole rai­pa­nis­kuis­sa tai muis­sa­kaan ver­tauk­sen yk­si­tyis­koh­dis­sa. Koko ver­taus ker­too, mi­ten Ju­ma­la suh­tau­tuu mei­hin hä­nen an­ta­mien­sa lah­jo­jen hal­ti­joi­na. Ju­ma­la on isän­tä, me olem­me hä­nen pal­ve­li­joi­tan­sa. Epä­us­koi­nen ih­mi­nen on us­ko­ton pal­ve­li­ja. Us­ko­vai­nen on oman li­han­sa puo­les­ta us­ko­ton, mut­ta Py­hän Hen­gen puo­les­ta hyvä ja us­kol­li­nen.

Maa­il­man lop­pu­es­sa isän­tä pa­laa, ja jo­kai­nen us­ko­vai­nen saa ve­do­ta sii­hen pal­ve­li­jaan, joka oli us­kol­li­nen ris­tin kuo­le­maan saak­ka. Hä­nen ni­men­sä oli Jee­sus, suo­mek­si ´Ju­ma­la pe­las­taa´. Hä­nen ni­men­sä voi­mas­ta saar­na­taan kai­kil­le luo­duil­le pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta.