JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Us­kon lah­ja – kii­tok­sen ai­he

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
2.9.2018 6.33

Juttua muokattu:

31.12. 09:28
2019123109281520180902063300

Tä­män sun­nun­tain ai­he on kii­tol­li­suus. Voi­ko kii­tol­li­suut­ta ope­tel­la vai ovat­ko jot­kut vain luon­teel­taan her­kem­piä kiit­tä­mään pie­nis­tä­kin asi­ois­ta?

Tä­män sun­nun­tain Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min teks­ti ker­too Ju­ma­lan sa­lai­suu­des­ta ja sen tun­te­mi­ses­ta. Sa­lai­suu­det kiin­nos­ta­vat ih­mi­siä.

Mat­teus ker­too toi­saal­la Jee­suk­ses­ta, joka esi­mer­kik­si kiel­tää pa­ran­tu­nei­ta ih­mi­siä ker­to­mas­ta hä­nes­tä jul­ki­ses­ti (Matt. 12:16). Jee­sus myös käyt­ti tai­ta­vas­ti omia pa­ran­ta­mi­sih­mei­tä apu­naan saa­dak­seen ih­mi­siä sa­nan­kuu­loon. Mes­si­a­sen­nus­tuk­set pu­hui­vat myös kär­si­väs­tä Her­ran pal­ve­li­jas­ta, joka oli hil­jai­nen ja vaa­ti­ma­ton sekä hyl­jät­ty­jen ja sor­ret­tu­jen ys­tä­vä (Jes. 42:1–4, 53:7).

Ar­mo­nai­ka oli ohi

Jee­sus oli teh­nyt useim­mat voi­ma­te­kon­sa Ga­li­le­an kau­pun­geis­sa Ka­per­nau­mis­sa, Ko­ra­sis­sa ja Bet­sai­das­sa. Kau­pun­geis­sa oli kui­ten­kin hy­vin vä­hän pa­ran­nuk­sen­te­ki­jöi­tä. Ar­mo­nai­ka oli nyt näi­den kau­pun­kien koh­dal­ta ohi, ja Jee­sus va­lit­taa hei­dän paa­tu­nei­suut­taan. (Matt. 11:20–24.)

Näi­den ta­pah­tu­mien jäl­keen oli ai­ka py­säh­tyä ru­koi­le­maan. Jee­sus käy kah­den­kes­kis­tä vuo­ro­pu­he­lua tai­vaal­li­sen Isän kans­sa. Hei­dän kes­kus­te­lun­sa liit­tyy Ju­ma­lan suu­reen pe­las­tus­suun­ni­tel­maan.

Ru­kous­jak­so hui­pen­tuu sii­hen, et­tä Jee­sus il­moit­taa pe­las­tuk­sen ole­van tar­jol­la kai­kil­le työn ja kuor­mien uu­vut­ta­mil­le, sel­lai­sil­le, jot­ka ha­lu­a­vat sen ot­taa vas­taan.

Vii­saus ei pe­las­ta

Jee­sus oli vii­sas ja tai­ta­va opet­ta­ja. Hän jou­tui mon­ta ker­taa ti­lan­tee­seen, jos­sa vas­tus­ta­jat yrit­ti­vät saa­da hä­net sa­nois­taan kiin­ni (Matt. 11:27–33). Jee­sus sel­vi­si näis­tä väit­te­lyis­tä ai­na voit­ta­ja­na. Hä­nen ope­tuk­sen­sa kes­ti­vät myös kriit­tis­tä tar­kas­te­lua.

Jee­suk­sen seu­raa­jil­la oli sama us­kon hen­ki. He tun­nus­ti­vat Jee­suk­sen ole­van Ju­ma­lan Poi­ka, ja us­koi­vat Jee­suk­sen sa­noi­hin. Pa­ran­nuk­seen liit­tyi ai­na myös ilo ja kii­tol­li­suus aut­ta­jaa koh­taan.

Jee­suk­sen suh­tau­tu­mi­nen apua pyy­tä­viin oli hy­vin ar­mol­li­nen. Us­koon liit­tyi sekä opil­li­nen yh­te­näi­syys et­tä Hen­gen yh­teys. Jee­sus kut­sui au­tu­aak­si ”hen­ges­sään köy­hiä, sil­lä hei­dän on tai­vas­ten val­ta­kun­ta” (Matt. 5:3).

Vii­saus ei aut­ta­nut pe­las­tuk­ses­sa vaan pi­kem­min­kin ai­heut­ti pe­las­tus­ky­sy­myk­sis­sä kom­pas­te­lua. Täs­tä on esi­merk­ki­nä Ni­ko­de­mos, jon­ka kans­sa Jee­sus käy pit­kän kes­kus­te­lun sii­tä, mi­ten ih­mi­nen saa omak­seen ikui­sen elä­män. Ni­ko­de­mos ei saa us­kon avaa­mia sil­miä ei­kä hen­gen vii­saut­ta, vaan hän jää Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ul­ko­puo­lel­le. (Joh. 3:1–11.)

Jee­suk­sen kat­se

Us­kon heik­kou­des­sa on tur­val­lis­ta pa­la­ta yk­sin­ker­tai­siin pe­ru­sa­si­oi­hin, us­koa lap­sen­mie­li­ses­ti. Jee­sus kut­suu seu­raan­sa py­häl­lä sa­nal­laan.

Eh­tool­li­sel­le kut­sun sa­nat ovat lai­naus­ta evan­ke­liu­mi­teks­tis­täm­me (Matt. 11: 28): ”Tul­kaa mi­nun luok­se­ni, kaik­ki työn ja kuor­mien uu­vut­ta­mat.” Kut­sun jäl­keen Jee­sus ke­hot­taa: ”Kat­so­kaa mi­nua.”

Mitä nä­em­me Jee­suk­ses­sa? Kat­seet koh­taa­vat, sil­lä Jee­sus on kat­so­va myös mei­tä. Tun­nem­me­ko Ju­ma­lan suu­ren rak­kau­den? Jee­sus pu­huu, et­tä ”näin tei­dän sie­lun­ne löy­tää le­von” (Matt. 11:29).

Hy­vän sa­no­man, evan­ke­liu­min eteen­päin vie­mi­sek­si on Ju­ma­la kat­so­nut tar­peel­li­sek­si sää­tää so­vin­to­vi­ran (Kor. 5:18). Py­hän Hen­gen kaut­ta us­kon­saar­nas­sa to­teu­tuu pe­las­tuk­sen ih­me myös tänä päi­vä­nä.

Päi­vän teks­tis­sä Jee­sus pu­huu lo­puk­si ke­vy­es­tä kuor­mas­ta ja ris­tis­tä. Se var­mas­ti tar­koit­taa evan­ke­liu­min tuo­maa va­paut­ta, iloa ja rau­haa.

Kan­nat­taa lait­taa syn­tiä ja kuor­mia pois omal­ta­tun­nol­ta, sil­lä mat­kan­te­ko on sil­loin hel­pom­paa. Sil­loin on myös hel­pom­pi ol­la kii­tol­li­nen saa­mis­taan lah­jois­ta.

Jaak­ko Sääs­ki­lah­ti

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 298.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Mira Nis­ka­saa­ri / Lu­ki­jan kuva

Evan­ke­liu­mi: Matt. 11: 25–30

Raa­mat­tu 1992

Tuo­hon ai­kaan Jee­sus ker­ran puh­ke­si pu­hu­maan ja sa­noi:

”Minä ylis­tän si­nua, Isä, tai­vaan ja maan Her­ra, sii­tä et­tä olet sa­lan­nut tä­män vii­sail­ta ja op­pi­neil­ta mut­ta il­moit­ta­nut sen lap­sen­mie­li­sil­le. Näin sinä, Isä, olet hy­väk­si näh­nyt.

Kai­ken on Isä­ni an­ta­nut mi­nun hal­tuu­ni. Poi­kaa ei tun­ne ku­kaan muu kuin Isä ei­kä Isää ku­kaan muu kuin Poi­ka ja se, jol­le Poi­ka tah­too hä­net il­moit­taa.

Tul­kaa mi­nun luok­se­ni, kaik­ki te työn ja kuor­mien uu­vut­ta­mat. Minä an­nan teil­le le­von. Ot­ta­kaa mi­nun ikee­ni har­teil­len­ne ja kat­so­kaa mi­nua: minä olen sy­dä­mel­tä­ni lem­peä ja nöy­rä. Näin tei­dän sie­lun­ne löy­tää le­von. Mi­nun ikee­ni on hyvä kan­taa ja mi­nun kuor­ma­ni on ke­vyt.”

Bib­lia

Sil­lä ajal­la vas­ta­si Je­sus ja sa­noi: minä kii­tän si­nua, Isä, tai­vaan ja maan Her­ra, et­täs olet kät­ke­nyt nä­mät vii­sail­ta ja toi­mel­li­sil­ta, ja olet ne il­moit­ta­nut pie­nil­le. To­sin Isä, sil­lä niin oli si­nun hyvä tah­tos. Kaik­ki ovat mi­nul­le an­ne­tut mi­nun Isäl­tä­ni, ja ei ken­kään tun­ne Poi­kaa, mut­ta Isä; ei­kä Isää tun­ne yk­si­kään, mut­ta Poi­ka, ja ke­nel­le ikä­nä Poi­ka tah­too sen il­moit­taa. Tul­kaat mi­nun ty­kö­ni kaik­ki, jot­ka työ­tä teet­te ja olet­te ras­kau­te­tut, ja minä tah­don tei­tä vir­voit­taa. Ot­ta­kaat mi­nun ikee­ni tei­dän pääl­len­ne, ja op­pi­kaat mi­nus­ta, et­tä minä olen si­viä ja nöy­rä sy­dä­mes­tä: ja te löy­dät­te le­von tei­dän sie­luil­len­ne; Sil­lä mi­nun ikee­ni on so­ve­li­as ja mi­nun kuor­ma­ni on ke­viä.

6.6.2020

Kris­tus on niin kuin ih­mis­ruu­mis, joka on yk­si ko­ko­nai­suus mut­ta jos­sa on mon­ta jä­sen­tä; vaik­ka jä­se­niä on mon­ta, ne kaik­ki yh­des­sä muo­dos­ta­vat yh­den ruu­miin. 1 Kor. 12:12

Viikon kysymys