Pyy­sim­me Päi­vä­mie­hen lu­ki­joi­ta lä­het­tä­mään leh­teem­me kir­joi­tuk­sia äi­dis­tä. Saim­me run­saas­ti ru­no­ja, teks­ti­vies­te­jä ja pie­niä kir­joi­tuk­sia, kii­tos niis­tä! Teks­teis­sä äi­te­jä kii­tel­tiin niin kär­si­väl­li­syy­des­tä kuin hy­väs­tä ruu­as­ta­kin. Voit lu­kea lu­ki­joi­den äi­ti­ai­hei­sia kir­joi­tuk­sia täl­lä vii­kol­la il­mes­ty­nees­tä leh­des­tä ja täs­tä ar­tik­ke­lis­ta.

äi­ti on vie­kas, tär­keä ja haus­ka

kuin ke­vää­seen puh­jen­nut on­nen­kuk­ka.

Sik­si haus­kaa pi­tää saam­me,

kun äi­ti on täy­sin ai­to aar­re.

Nii­na Nau­ha

Teks­ti­vies­te­jä

äi­dis­sä pa­ras­ta. Ko­toa läh­ties­sä­ni omaan elä­mään sain eväs­re­pun. Mat­kan var­rel­la on mon­ta ker­taa tar­vin­nut ava­ta rep­pua. Re­pun si­säl­tö­nä mm. läm­min lei­pä, myön­tei­nen elä­män asen­ne, huu­mo­ri, vas­tuun­tun­to, so­vit­te­lu- ja vuo­ro­vai­ku­tus tai­to, unoh­ta­mat­ta an­teek­si pyy­tä­mis­tä/-an­ta­mis­ta.

- Kii­tol­li­nen

äi­dis­sä on pa­ras­ta se et­tä äi­ti ei suu­tu niin hel­pos­ti ja äi­ti kan­nus­taa jos joku on vai­kee­ta tai jos opin jo­tain uut­ta niin äi­ti ke­huu.

- Mus­ta­Pant­te­ri

äi­dis­sä pa­ras­ta on se, et­tä kun tu­lee opis­ke­lu­paik­ka­kun­nal­ta käy­mään ko­to­na, hän on ai­na kiin­nos­tu­nut, mitä mi­nul­le kuu­luu. äi­ti vä­lit­tää, kan­nus­taa ja tu­kee eri­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa. äi­ti ei kos­kaan lak­kaa ra­kas­ta­mas­ta.

- Or­vok­ki

äi­dis­sä pa­ras­ta on äi­din kans­sa reis­saa­mi­nen, yh­des­sä kuk­ka­pen­kin huol­ta­mi­nen, huu­mo­ri ja mui­den ih­mis­ten kans­sa toi­meen­tu­le­vuus! (Ja tie­ten­kin hyvä ruo­ka;))

- Emp­pu­li06

Is­tuim­me kah­vi­lan pen­kil­lä

kat­se­lit mei­tä ar­ka­na

muis­tan kuin­ka se jän­nit­ti

kat­soim­me tu­le­vai­suu­den

päi­viä epä­var­moi­na

mie­tin kuin­ka osai­sin

so­vit­taa as­ke­lee­ni

sa­man suun­tai­sek­si

si­nun nuo­ruu­te­si kans­sa

pala pa­lal­ta ko­ko­am­me

huo­mis­ta niis­tä osis­ta

joi­ta eteem­me las­keu­tuu

yri­täm­me pai­ka­ta

mur­tu­nut­ta muu­ria

sy­dä­men ym­pä­ril­lä

ra­ot­taa ovea tu­le­vaan.

Vau­la Es­ke­li

Runo iäk­kääl­le äi­dil­le

Ot­sal­la syk­sy,

kas­voil­la ke­vään hymy.

Tu­let kau­kaa

sie­lus­sa mat­kan ar­vet,

puh­dis­te­tut öl­jyl­lä.

Ta­ka­na vih­rei­tä niit­ty­jä,

ka­ru­ja pol­ku­ja,

nöy­ryyt­tä, rak­kaut­ta.

Var­ta­lol­la ok­san kipu.

Ot­sal­la syk­sy,

kas­voil­la ke­vään hymy.

- Ja tuu­li tuo tuok­sua

Ikui­ses­ta ke­säs­tä.

Kai­ja Vänt­ti­lä

Sii­tä on jo ai­kaa

Sii­tä on jo ai­kaa

kun äi­ti lei­poi ruis­lei­pää

pesi pyy­kin

lait­toi val­ke­an lii­nan pöy­däl­le

kan­toi pöy­tään

mo­nen­kir­ja­van tu­le­vai­suu­den

unel­moi elä­mäs­tä

joka oli ruo­hon­vih­re­ää

ja au­rin­gon­kel­tais­ta.

Sii­tä­kin on ai­kaa

kun ke­sän vä­rit al­koi­vat haa­lis­tua

niin kuin puu tai­pu­nee­na

ve­den ää­rel­lä

ei­len vuo­sien nau­ru pol­vei­li

hä­mär­ty­vän lam­pun ka­jos­sa

tä­nään läm­min tuu­len­hen­ki

va­lai­see tien jon­ka pääs­sä

il­ta­rus­ko vär­jää mai­se­maa.

Vau­la Es­ke­li

Ku­vi­tus­ku­vat: Jaak­ko Kos­ke­lo, Juha Hu­ma­la­jo­ki, Eve­lii­na Sauk­ko, A.-L. S., Jar­mo Määt­tä