An­na­ma­ri Ren­to­la

Raa­he

Raa­hen kes­ki­viik­koil­lan seu­rois­sa oli va­paa il­ma­pii­ri. Seu­ra­pu­hees­sa ju­lis­tet­tiin hy­vää sa­no­maa.

– Kes­ki­viik­koil­lan seu­rat kat­kai­se­vat mu­ka­vas­ti viik­koa, to­te­si­vat Mar­ket­ta ja Mart­ti Huh­ta­la, jot­ka osal­lis­tui­vat kes­ki­viik­koil­lan seu­roi­hin Raa­hes­sa hel­mi­kuun lo­pul­la.

Ko­dik­kaan tun­tui­nen noin kol­men­kym­me­nen kuu­li­jan jouk­ko oli aset­tu­nut kah­vit­te­le­maan ruo­ka­lan pöy­tiin.

– Nämä ovat mu­ka­via ta­pah­tu­mia. Ai­ka pie­nel­lä po­ru­kal­la ko­koon­nu­taan. Tääl­lä voi kes­kus­tel­la tois­ten kans­sa ja il­ma­pii­ri on va­paa, Huh­ta­lat poh­dis­ke­le­vat kes­ki­viik­koil­lan seu­ro­jen mer­ki­tys­tä.

Huh­ta­lat muis­te­li­vat, et­tä sil­loin, kun Raa­hes­sa oli vie­lä enem­män op­pi­lai­tok­sia, opis­ke­li­joi­ta oli kes­ki­viik­koi­sin puo­len sa­lin ver­ran. Heil­lä­kin oli ta­pa­na tul­la pien­ten las­ten kans­sa seu­roi­hin myös kes­kel­lä viik­koa ja he toi­vot­ta­vat per­heet edel­leen ter­ve­tul­leik­si ar­ki­päi­vän seu­roi­hin.

Kaik­ki kir­joi­tet­tu ta­pah­tui

Il­lan kes­kei­sin si­säl­tö oli seu­ra­pu­he, jon­ka piti Hen­ry Saar­to­a­la. Myös hä­nen pu­hees­saan tuli esil­le, et­tä mei­dän pi­täi­si ol­la edel­leen ve­tä­mäs­sä ja hou­kut­te­le­mas­sa ih­mi­siä Jee­suk­sen luok­se.

Saar­to­a­lan teks­ti­nä oli paas­to­na­jan koh­ta Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­ta, jos­sa en­nus­te­taan, et­tä Jee­sus an­ne­taan pa­ka­noi­den kä­siin. He pilk­kaa­vat hän­tä ja tap­pa­vat hä­net, mut­ta hän tu­lee nou­se­maan kuol­leis­ta kol­man­te­na päi­vä­nä. (Luuk. 18:31–34.)

– Jee­sus ker­toi ope­tus­lap­sil­le, mil­lai­nen on Ju­ma­lan laa­ti­ma pe­las­tus­suun­ni­tel­ma. Jee­sus sa­noi, et­tä tu­lee ta­pah­tu­maan se, mikä on en­nus­tet­tu. Hän ker­toi me­ne­vän­sä ris­til­le mei­dän syn­tiem­me vuok­si, to­te­si Saar­to­a­la.

Hän se­lit­ti, et­tä ope­tus­lap­set oli­vat kuul­leet pal­jon kir­joi­tuk­sia Jee­suk­ses­ta ja hä­nen vai­heis­taan. Nyt he ei­vät ym­mär­tä­neet Jee­suk­sen pu­het­ta, tai ei­vät ha­lun­neet ym­mär­tää ja jak­sa­neet aja­tel­la, mitä hän heil­le pu­hui ja mitä hä­nel­le oli ta­pah­tu­mas­sa.

– Ope­tus­lap­set ei­vät ha­lun­neet jät­tää Jee­sus­ta mis­sään vai­hees­sa, kos­ka hei­dän oli ol­lut hä­nen seu­ras­saan hyvä ol­la.

Kun kaik­ki kir­joi­tet­tu ta­pah­tui, he ym­mär­si­vät mitä Jee­sus oli tar­koit­ta­nut, vaik­ka he sil­loin myös pel­kä­si­vät ja ve­täy­tyi­vät.

– Jee­sus ju­lis­ti ope­tus­lap­sil­le hy­vää sa­no­maa. Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä saa­vat kool­le tul­leet tä­nä­kin il­ta­na seu­rois­sa us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si, Saar­to­a­la va­kuut­ti.

Us­ko syn­nyt­ti ilon

Toi­nen osa Saar­to­a­lan seu­ra­pu­heen teks­tiä ker­toi sii­tä, kun so­kea mies pyy­si Jee­sus­ta pa­ran­ta­maan hä­nen nä­kön­sä (Luuk. 18: 35–43).

– Hän sai nä­kön­sä ja vie­lä pa­rem­paa, elä­vän us­kon. Ju­ma­lan po­jan piti kuol­la ja an­taa hen­ken­sä ja nous­ta kuol­leis­ta. Tä­män työn kaut­ta so­kea sai nä­kö­ky­kyn­sä. Mies ylis­ti Ju­ma­laa ja "kaik­ki, jot­ka nä­ki­vät tä­män, kiit­ti­vät ja ylis­ti­vät Ju­ma­laa" (Luuk. 18:43).

Saar­to­a­la ker­toi, et­tä us­ko syn­nyt­ti ilon näön saa­neen mie­hen sy­dä­mes­sä.

– Evan­ke­liu­mi syn­nyt­tää ilon ih­mi­sen sy­dä­mes­sä. Ope­tus­lap­set seu­ra­si­vat ras­kain mie­lin Jee­sus­ta, mut­ta juu­ri us­kon saa­nut mies seu­ra­si hän­tä iloi­ten. Me­kin sai­sim­me iloi­sin ja luot­ta­vai­sin mie­lin seu­ra­ta Jee­sus­ta, sa­mal­la ta­val­la kuin so­kea ker­jä­läi­nen saa­tu­aan us­kon, päät­ti Saar­to­a­la.