Hel­mi­kuun 27. päi­vä Tar­ja ja Lau­ri Kouk­ka­rin hir­si­pir­tis­sä Hau­ki­pu­taal­la jär­jes­tet­tiin ko­ti­seu­rat. Kouk­ka­rit oli­vat juu­ri pa­lan­neet Flo­ri­das­ta, jos­sa he ovat viet­tä­neet tal­vi­kuu­kau­sia vuo­des­ta 1987 al­ka­en.

Flo­ri­das­sa toi­mii pie­ni ns. Lu­mi­lin­tu­jen Sii­o­ni, jos­sa jär­jes­te­tään tal­vi­ai­kaan kah­det seu­rat vii­kos­sa. Tänä tal­ve­na tal­vi­seu­roi­hin ko­koon­tui seu­ra­vie­rai­ta Suo­mea myö­ten pe­rä­ti kak­si­sa­taa hen­keä.

– En­si vuo­den hel­mi­kuus­sa Flo­ri­das­sa vie­te­tään 30-vuo­tis­juh­la­seu­rat. Sin­ne me Tar­jan kans­sa toi­vom­me pää­se­väm­me, pu­he­lee Lau­ri Kouk­ka­ri.

Mut­ta koti on ai­na koti. Mo­lem­mat to­te­a­vat, et­tei ole mi­kään hä­peä myön­tää, et­tä vä­lil­lä tu­lee ko­tiin ikä­vä. Sik­si­kin tun­tuu eri­tyi­sen mu­ka­val­ta näh­dä oma pirt­ti täyn­nä hau­ki­pu­taa­lai­sia seu­ra­vie­rai­ta

Kah­vit­te­lun ja kuu­lu­mis­ten vaih­don jäl­keen Timo Vänt­ti­lä luki raa­ma­tun teks­tin Paa­va­lin 1. kir­jees­tä Ko­rint­ti­lai­sil­le.

Vänt­ti­lä toi pu­hees­saan esil­le Ju­ma­lan suu­ren ar­mon ih­mis­tä koh­taan. On loh­dul­lis­ta, et­tä Ju­ma­la ha­lu­aa kut­sua ih­mi­siä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan osal­li­suu­teen.

Ih­mi­sen syn­nit ja syyl­li­syys ote­taan pois, kun hän us­koo syn­nit an­teek­si ja tu­lee Ju­ma­lan ar­mos­ta osal­li­sek­si.

Kun kuu­lee Va­pah­ta­jan ää­nen elä­mäs­sään, sitä ei kan­na­ta si­vuut­taa. Tä­män rau­hat­to­man maa­il­man kes­kel­lä ei ole mi­tään muu­ta tur­vaa kuin Ju­ma­lan an­ta­ma tur­va. Sii­hen on hyvä luot­taa.

Paa­va­lin kir­jees­sä pu­hu­taan ris­tin saar­nan hul­luu­des­ta. Ju­ma­la on osoit­ta­nut vii­sau­ten­sa, mut­ta maa­il­ma ei omas­sa vii­sau­des­saan ole op­pi­nut tun­te­maan Ju­ma­laa.

In­hi­mil­li­sen ih­mi­sen voi ol­la vai­kea ym­mär­tää Ju­ma­lan voi­maa ja vii­saut­ta, mut­ta on tär­ke­ää pi­tää esil­lä Ju­ma­lan sa­naa ja teh­dä kyl­vö­työ­tä.

– Ju­ma­la an­taa kas­vun, jos Hän hy­väk­si nä­kee, Vänt­ti­lä pu­hui.

Kouk­ka­rit iloit­se­vat sii­tä, et­tä pit­kän mat­kan jäl­keen oma hir­si­ko­ti tun­tuu ai­van eri­tyi­sen rak­kaal­ta. Las­ten­lap­si­a­kin he ovat ikä­vöi­neet.

Vaik­ka au­rin­ko, kos­teus ja läm­pö ovat hou­ku­tel­leet Kouk­ka­rit vuo­si toi­sen­sa jäl­keen Flo­ri­daan, myös ko­ti­o­lois­sa on puo­len­sa.

– Flo­ri­dan il­mas­to an­taa eli­mis­töl­le mah­dol­li­suu­den le­väh­tää vä­hem­mäl­lä lää­ki­tyk­sel­lä. Yön ja päi­vän il­ma on ta­sai­sen läm­min­tä, mis­tä reu­ma­sai­raus tyk­kää, Tar­ja Kouk­ka­ri ker­too.

– Ko­to­na il­lal­la läm­mi­te­tään muh­kea hir­si­sau­na, siel­lä­kin tar­ke­nee, Lau­ri Kouk­ka­ri li­sää.

Teks­ti: Mai­ja-Lii­sa Rau­das­kos­ki

Ku­vat: Pent­ti Rau­das­kos­ki