Ma­ria Var­ti­ai­nen

Hy­vin­kää

Hy­vin­kään Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen 50-vuo­tis­ta tai­val­ta juh­lis­tet­tiin 17. syys­kuu­ta. Juh­la­päi­vä al­koi mes­sul­la Hy­vin­kään kir­kos­sa.

Pau­li Ren­to­la oli va­lin­nut juh­la­saar­nan­sa ai­heek­si Luuk­kaan evan­ke­liu­min kym­me­nen­nen lu­vun.

– Tämä luku si­säl­tää sym­bo­li­ses­ti koko ih­mi­se­lä­män kir­jon. Kai­ken sen, mitä Jee­sus tah­too ol­la ope­tuk­sen­sa yh­tey­des­sä vä­lit­tä­mäs­sä, to­te­si Ren­to­la.

Ta­pah­tu­mat si­joit­tu­vat Be­ta­ni­aan Mar­tan, Ma­ri­an ja La­sa­ruk­sen ko­tiin, jon­ne Jee­sus oli tul­lut vie­rai­lul­le. Ren­to­la ker­toi, et­tä Mart­ta pal­ve­li ja ah­ke­roi. Ma­ria sen si­jaan pesi Jee­suk­sen ja­lat kal­liil­la voi­teel­la ja kui­va­si ne hiuk­sil­laan. Mart­ta oli hiu­kan tuoh­tu­nee­na. Jee­sus opas­ti Mart­taa ja sa­noi:” Pal­jon sinä huo­leh­dit, mut­ta vain yk­si on tar­peen.”

– Lo­pul­ta tar­peen on vain evan­ke­liu­min us­ko­mi­nen omal­le koh­dal­le syn­tien so­vi­tuk­sek­si, ja evan­ke­liu­min osal­li­suu­des­sa elä­mi­nen, joka lo­pul­ta kan­taa mei­dät tai­vaan ko­tiin saak­ka, sa­noi Ren­to­la.

Mes­sun jäl­keen oli vuo­ros­sa juh­la­lou­nas ja juh­la toi­mi­ta­lol­la. Juh­las­sa kuul­tiin nuor­ten kuo­roa, soi­tin­ryh­mää ja ter­veh­dys­pu­hei­ta.

Juh­la­pu­heen pi­tä­nyt Ta­pio Töl­li pu­hui Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­tä pie­nel­lä pel­to­pa­la­sel­la Hy­vin­kääl­lä. Pu­hees­sa pääl­lim­mäi­se­nä oli kii­tol­li­suus omas­ta ko­ti­sii­o­nis­ta.

– Saam­me asua ja va­el­taa tääl­lä mat­ka­ys­tä­vien kans­sa yh­tei­ses­sä us­kos­sa. Toi­mi­ta­lo ja yh­dis­tys ovat ajal­li­sia. Tär­kein­tä on evan­ke­liu­min osal­li­suus, yh­teys, joka kul­kee sy­dä­mes­tä sy­dä­meen, Töl­li to­te­si.

Yh­dis­tyk­sen his­to­ri­as­ta ja sen vai­heis­ta ker­toi Mat­ti Pauk­ke­ri. Si­säl­tö­ri­kas­ta pu­heen­vuo­roa sä­vyt­ti kii­tol­li­suus yh­teis­työs­tä eri toi­mi­joi­den kans­sa, sekä suu­ri Ju­ma­lan siu­naus sii­tä, mitä Hy­vin­kääl­lä on eri vai­heis­sa saa­tu ko­kea.