Mi­le­na Määt­tä

Keu­ruu

Ava­jais­seu­ro­jen raa­ma­tun­koh­dat pu­hui­vat kii­tol­li­suu­des­ta ja Py­häs­tä Hen­ges­tä. Avaus­sa­nois­sa kuul­tiin myös ajan­koh­tai­sia opis­to­ter­vei­siä.

"On kau­nis syn­nyin­maam­me, maat met­sät jär­vet sen. Me Luo­jan töi­tä saam­me kat­sel­la kiit­tä­en.” (VK 574:1.) Vir­si kai­kui voi­mal­li­se­na ison seu­ra­tel­tan ke­rä­tes­sä kuu­li­joi­ta Jäm­sän opis­to­seu­ro­jen ava­jai­siin.

Opis­to­seu­ro­jen tun­nus ”Iloit­kaa ja rie­muit­kaa, palk­kan­ne on suu­ri tai­vais­sa” (Matt 5:12) kut­suu seu­ra­vie­rai­ta py­säh­ty­mään tä­män ke­sän opis­to­seu­rois­sa eri­tyi­ses­ti us­ko­mi­sen ilon ää­rel­le.

Seu­ro­jen avaus­sa­nat lau­sui Jäm­sän Kris­til­li­sen Kan­sa­no­pis­ton joh­to­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Il­ma­ri Kor­ho­nen.

– Kii­tos, et­tä saam­me tääl­lä Kes­ki-Suo­men kau­niis­sa mai­se­mis­sa ol­la ajal­li­ses­ti ja hen­gel­li­ses­ti veh­rei­den niit­ty­jen ää­rel­lä, Kor­ho­nen ku­va­si al­ku­ru­kouk­ses­sa seu­ro­jen puit­tei­ta ja si­säl­löl­lis­tä sa­no­maa.

Avaus­sa­nois­sa Kor­ho­nen kiit­ti seu­ra­jär­jes­te­li­jöi­tä, pai­kal­li­sia asuk­kai­ta ja Ison Kir­jan opis­toa seu­ro­jen jär­jes­tä­mi­sen mah­dol­lis­ta­mi­ses­ta. En­nen kaik­kea suu­ri kii­tos nou­si Ju­ma­lan puo­leen, et­tä hän on siu­nan­nut seu­ra­jär­jes­te­ly­jä ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä.

Kor­ho­nen ker­toi myös ajan­koh­tai­sia opis­to­ter­vei­siä. Op­pi­vel­vol­li­suu­den suo­rit­ta­mi­sen mah­dol­li­suus opis­tois­sa on luot­ta­muk­sen osoi­tus opis­to­työl­le, ja se on nos­ta­nut kris­til­lis­ten kan­sa­no­pis­to­jen pro­fii­lia suo­ma­lai­ses­sa kou­lu­tus­ken­täs­sä. Tär­keä opis­to­työ jat­kuu, ja SRK tu­kee sel­vi­tys­työ­tä sii­tä, oli­si­ko nel­jän­nen opis­ton pe­rus­ta­mi­nen mah­dol­lis­ta.

”Minä lau­lan si­nul­le kii­tos­lau­lun”

Kor­ho­sen avaus­sa­no­jen raa­ma­tun­koh­ta­na oli kii­tol­li­suu­des­ta pu­hu­va psal­mi: ”Sik­si minä lau­lan si­nul­le kii­tos­lau­lun, lau­lan koko sy­dä­mes­tä­ni en­kä vai­ke­ne. Her­ra, mi­nun Ju­ma­la­ni, si­nua minä ylis­tän nyt ja ai­na.” (Ps. 30:13.)

– Saa­koon nämä ai­heet ol­la läs­nä seu­rois­sam­me, ja vir­voit­ta­mas­sa mie­li­äm­me ja sy­dä­mi­äm­me, Kor­ho­nen pyy­si koko seu­ra­kan­san puo­les­ta.

Kor­ho­nen pu­hui me­di­aan ja maa­il­man ti­lan­tee­seen vii­ta­ten, et­tä eläm­me hy­vin ne­ga­tii­vis­sä­vyt­teis­tä ai­kaa:

– Jos me lu­em­me ja seu­raam­me tä­män päi­vän me­di­aa, löy­däm­me­kö siel­tä yh­tään po­si­tii­vis­ta uu­tis­ta?

Eri­lais­ten vai­keuk­sien­kin kes­kel­tä Kor­ho­nen roh­kai­si kiin­nit­tä­mään huo­mi­on tä­hän het­keen.

– Jos sinä tänä aa­mu­na, näis­sä ava­jais­seu­rois­sa, kat­se­let sitä omaa sy­dän­tä­si, omaa elä­mää­si; vaik­ka Ju­ma­la mei­tä kul­jet­taa eri reit­te­jä ja saat­taa an­taa hy­vin­kin vai­kei­ta ko­et­te­le­muk­sia sin­ne ar­jen kes­kel­le, niin ei­kö sit­ten­kin me voi­da to­de­ta tänä päi­vä­nä, et­tä meil­lä on hyvä tääl­lä ol­la?

Pyhä Hen­ki puo­lus­ta­ja­na

Ava­jais­seu­rois­sa seu­ra­pu­heen pi­tä­nyt Jo­han­nes Lep­pä­nen pu­hui Jee­suk­sen hy­väs­ti­jät­tö­pu­hees­ta (Joh. 16:5–16). Jee­suk­sen vii­mei­set sa­nat ope­tus­lap­sil­le kos­ki­vat eri­tyi­ses­ti Py­hän Hen­gen roo­lia us­ko­vai­sen ih­mi­sen elä­mäs­sä. Jee­sus roh­kai­si ope­tus­lap­si­aan, et­tä he ei­vät jää yk­sin hä­nen läh­ties­sään, vaan hän lä­het­tää heil­le Puo­lus­ta­jan, Lep­pä­nen muis­te­li Jee­suk­sen sa­no­ja.

Jee­sus ker­toi ope­tus­lap­sil­leen myös, et­tä el­lei hän mene pois, ei Puo­lus­ta­ja eli Pyhä Hen­ki voi tul­la ope­tus­las­ten luok­se. Lep­pä­nen se­lit­ti evan­ke­liu­mi­teks­til­lä Py­hän Hen­gen teh­tä­viä.

– Pyhä Hen­ki tu­lee ja pal­jas­taa, et­tä maa­il­ma on vää­räs­sä. Hän pal­jas­taa, mitä on syn­ti, mitä van­hurs­kaus ja mitä tuo­mio. (Joh. 16:8.)

Pu­hu­ja to­te­si, et­tä ny­ky­ai­ka pyr­kii ky­see­na­lais­ta­maan syn­nis­tä pu­hu­mi­sen, eri­tyi­ses­ti jos se koh­dis­tuu toi­seen ih­mi­seen.

– Ju­ma­lan Pyhä Hen­ki tä­nä­kin päi­vä­nä pu­huu syn­nis­tä, va­roit­taa mei­tä jo­kais­ta Ju­ma­lan las­ta syn­nin vaa­ral­li­suu­des­ta. Suo­koon Ju­ma­la mi­nul­le ja meil­le kai­kil­le roh­keut­ta, suo­ruut­ta, mut­ta en­nen kaik­kea rak­kaut­ta, kun me pu­hum­me syn­nis­tä.

Pu­hu­ja muis­tut­ti, et­tei Jee­sus­kaan tul­lut tuo­mit­se­maan vaan va­pah­ta­maan maa­il­man. Ih­mis­ten­kään teh­tä­vä ei ole tuo­mi­ta toi­si­aan. Sen si­jaan Jee­sus opet­ti, et­tä Ju­ma­lan sana on jo tuo­min­nut sen, joka ei sii­hen us­ko.

Seu­rat jat­ku­vat koko vii­kon­lo­pun

Seu­ra­pu­heet ja lau­lut jat­ka­vat kai­ku­mis­taan Keu­ruul­la Ison Kir­jan mai­se­mis­sa sun­nun­tai­hin saak­ka.

Yh­teen­sä seu­rois­sa tul­laan kuu­le­maan 20 seu­ra­pu­het­ta. Lau­an­tai-il­ta­na pi­de­tään myös viik­ko­mes­su, jon­ka jäl­keen pu­heen­vuo­ron seu­ra­tun­nuk­sen poh­jal­ta pi­tää Pek­ka Ul­jas. Sun­nun­tai-aa­mu­na en­nen seu­ro­jen al­ka­mis­ta oh­jel­mas­sa on py­hä­kou­lu. Tar­kem­pi seu­ra­oh­jel­ma löy­tyy Jäm­sän opis­to­seu­ro­jen net­ti­si­vuil­ta.

Seu­ro­ja voi kuun­nel­la myös Ke­sä­seu­ra­ra­di­os­ta koko vii­kon­lo­pun ajan.