Huo­men­na vie­te­tään ju­han­nus­päi­vää, Jo­han­nes Kas­ta­jan syn­ty­mä­päi­vää. Jo­han­nes Kas­ta­ja ju­lis­ti Ju­ma­lan ar­mol­lis­ta hy­vyyt­tä, pe­las­tus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta ja val­mis­ti tie­tä Jee­suk­sel­le. Hä­nen elä­mään­sä ku­va­taan Raa­ma­tun li­säk­si lu­ke­mat­to­mis­sa apok­ry­fi­ker­to­muk­sis­sa. Ohei­nen kuva on Sa­la­man­can ka­ted­raa­lin Jo­han­nes Kas­ta­ja -pat­saas­ta.

Ju­han­nuk­sen ajan­koh­ta juon­tuu Luuk­kaan evan­ke­liu­min en­sim­mäi­ses­tä lu­vus­ta, jos­sa ker­ro­taan Jo­han­nek­sen syn­ty­neen puo­li vuot­ta en­nen Jee­sus­ta.

Jo­han­nes Kas­ta­ja ker­too it­se teh­tä­väs­tään Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa: ”Hä­nen (Jee­suk­sen) on tul­ta­va suu­rem­mak­si, mi­nun pie­nem­mäk­si.” Kirk­koi­sä Au­gus­ti­nus (354–430) yh­dis­ti tä­män Jo­han­nes Kas­ta­jan rep­lii­kin ke­sä­päi­vän ja tal­vi­päi­vän sei­sauk­siin. Päi­vät al­ka­vat ly­he­tä Jo­han­nek­sen juh­lan jäl­keen. Jou­lus­ta, Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä, valo al­kaa jäl­leen li­sään­tyä.

As­keet­ti­nen elä­mä

Apok­ry­fit­ra­di­ti­oi­den mu­kaan Jo­han­nes Kas­ta­jaa pi­de­tään Jee­suk­sen serk­ku­na. Apok­ry­fi­kir­jat ker­to­vat, et­tä Jo­han­nes oli­si äi­tin­sä Eli­sa­be­tin kuo­le­man jäl­keen pa­en­nut erä­maa­han. Hän eli siel­lä as­keet­ti­ses­ti, na­sii­ri­na eli Ju­ma­lal­le vih­kiy­ty­nee­nä. Na­sii­riu­teen liit­tyi se, et­tei hän kos­kaan avi­oi­tu­nut. Jo­han­nes ruok­ki it­se­ään hu­na­jal­la ja hei­nä­sir­koil­la ei­kä lei­kan­nut hiuk­si­aan. Hän pu­keu­tui ka­me­lin tal­jaan ja si­toi sen nah­ka­vyöl­lä yl­leen.

Ku­van ker­to­maa

Län­si­mai­sen tai­teen tyy­pil­li­sim­mät ta­vat ku­va­ta Jo­han­nes­ta ovat joko lap­se­na Jee­suk­sen kans­sa, ai­kui­se­na kas­ta­mas­sa Jee­sus­ta tai te­loi­tuk­sen jäl­keen.

Es­pan­ja­lai­sen Sa­la­man­can ka­ted­raa­lin Jo­han­nes Kas­ta­ja -pat­saas­sa (ohei­nen kuva) on vä­hän ele­ment­te­jä. Esi­mer­kik­si Jo­han­nek­sen sym­bo­lie­läin ka­rit­sa puut­tuu sii­tä ko­ko­naan. Hä­net on kui­ten­kin help­po tun­nis­taa muun mu­as­sa ka­me­lin­tal­jas­ta. Kuih­tu­nut ole­mus ku­vaa as­keet­tis­ta elä­mää erä­maas­sa. Pat­saan kä­des­sä ole­va kir­ja muis­tut­taa kat­so­jaa sii­tä, et­tei hän ol­lut op­pi­ma­ton, vaan tun­si py­hät kir­jat ja lain.

Ku­van pat­sas: Tun­te­ma­ton te­ki­jä, 1400-1500-lu­ku­jen vaih­de. Sa­la­man­can ka­ted­raa­li, Sa­la­man­ca, Es­pan­ja.

Va­lo­ku­va: Mar­co Pe­ret­to

Läh­de: evl.fi