Jo­kais­ta ter­veh­di­tään kä­des­tä ja jo­kai­nen saa ni­mi­tar­ran rin­ta­pie­leen­sä. Jou­lu­kui­se­na per­jan­tai­na Jy­väs­ky­län rau­ha­nyh­dis­tys täyt­tyy pik­ku hil­jaa 16–19-vuo­ti­ais­ta nuo­ris­ta. On al­ka­mas­sa nuor­ten per­jan­tai eli nupe.

Nuor­ten per­jan­tai on suh­teel­li­sen uu­si toi­min­ta­muo­to. Pää­tar­koi­tuk­se­na on jär­jes­tää rip­pi­kou­lun käy­neil­le nuo­ril­le us­koa vah­vis­ta­vaa toi­min­taa sekä tar­jo­ta tur­val­li­nen ym­pä­ris­tö viet­tää per­jan­tai-il­taa ja tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin. Tär­ke­ä­nä taus­ta-aja­tuk­se­na on myös, et­tä nuo­ri saa ko­kea rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ti­lan omak­seen. On hel­pom­pi tul­la seu­roi­hin­kin, kun tie­tää mis­sä voi la­da­ta pu­he­li­men ja mis­sä on pa­ras paik­ka skei­ta­ta. Nu­pes­sa eri­tyi­sen tär­ke­ää on läm­min ja hy­väk­sy­vä tun­nel­ma, ja sii­nä toi­min­taa oh­jaa­vil­la ai­kui­sil­la on mer­kit­tä­vä roo­li.

Täl­lä ker­taa nu­pes­sa kes­kus­tel­laan omas­ta­tun­nos­ta ja evan­ke­liu­mis­ta. Is­tu­taan ruo­ka­sa­lis­sa puo­li­kaa­ren muo­toon ase­te­tuil­la tuo­leil­la. Niin teh­dään joka nu­pen aluk­si. Yh­tei­sen tuo­ki­on jäl­keen kah­vi­tel­laan, ja sit­ten on ai­kaa pe­la­ta, lau­les­kel­la, ju­tel­la ja ol­la vaan. Yleen­sä nupe al­kaa seit­se­mäl­tä ja kes­tää noin kym­me­neen saak­ka.

Nupe jär­jes­te­tään Jy­väs­ky­läs­sä joka toi­nen per­jan­tai. Pai­kal­la on nuor­ten jouk­koa var­ten rei­lus­ti ai­kui­sia ja van­hem­pia nuo­ria, joka ker­ral­la ai­na­kin opet­ta­ja, oh­jaa­jat ja iso­sia. Joka ker­ta kes­kus­tel­laan jos­ta­kin nuo­ril­le ajan­koh­tai­ses­ta asi­as­ta sekä puu­hail­laan yh­des­sä va­paa­muo­toi­ses­ti. Opet­ta­ja oh­jaa yh­tei­sen tuo­ki­on, oh­jaa­jat vas­taa­vat käy­tän­nön jär­jes­te­lyis­tä ja iso­set ovat nuo­ria var­ten.

Toi­min­ta nu­pes­sa on mut­ka­ton­ta. Kun po­jat ha­lu­a­vat lau­laa, he ny­käi­se­vät isos­ta hi­has­ta ja pyy­tä­vät sä­es­tä­mään. Pi­a­no siir­re­tään sin­ne, mis­sä ha­lu­taan lau­laa. Seu­ra­sa­lin puo­lel­la soi­vat urut, ja taus­tal­la nap­suu pin­gis.

– Tääl­lä on ren­to mei­nin­ki ver­rat­tu­na nuor­te­nil­toi­hin, jois­sa on myös van­hem­pia nuo­ria, ker­too Eri­ka.

– Ja tääl­lä kaik­ki on sa­maa po­ruk­kaa, ja voi ju­tel­la kaik­kien kans­sa, Joo­na jat­kaa.

– Ar­jen kes­kel­tä on kiva tul­la. Kaik­ki hy­väk­syy sut just niin kuin olet, ei tar­vi esit­tää yh­tään mi­tään.

Täl­lä ker­taa nuo­ria on pai­kal­la noin 70, mikä on jon­kin ver­ran ta­va­no­mais­ta vä­hem­män. Kui­ten­kin mu­ka­na on täl­lä­kin ker­taa en­si­ker­ta­lai­sia. Sana mu­ka­vas­ta toi­min­nas­ta kii­rii.

– Lä­het­tiin vaan hu­vik­seen Jäm­säs­tä kat­to­maan, mil­las­ta tääl­lä on, So­fia ja Kert­tu ker­to­vat.

– Kan­nat­ti tul­la!